22.10.2012


Luka tässä hau!

Uutisia niille, jotka miettivät, että vieläkö täällä Korsossa kajahtelee kääpiöpinserin haukku pitkin päivää. Eipä pahemmin. Olen päättänyt ottaa päivät rennommin. Muutin linjan nyt niin, etten mene edes isäntää vastaan, kun se palaa töistä. Makaan sohvan selkänojana olevan tyynyn päällä ja heilautan vähän häntää kun isäntä tulee kotiin. Kerran se jo luuli, etten ole edes kotona, hehhau! Meinasin jatkaa seuraavalla kerralla piilottelua vielä pitempään, mutta sitten kääkänmieleeni iski karmaiseva ajatus. Entä jos isäntä hankkiikin toisen koiran kun luulee minun kadonneen? Ei, sitä en voi sallia, joten menen nykyisin häntä taas vastaan eteiseen häntää heiluttaen.

Me olemme viime aikoina tehneet lenkkejä vähän muuallakin kuin kotikulmilla. Parina viikonloppuna on pörrätty Espoossa. Olemme sekoittaneet kiusallaan paikallisten koirien hajumerkkejä. Kävimme kurkkaamassa myös Gallen-Kallelan pytinkiä. Iso oli näin kääkän perspektiivistä, mutta olen minä isompiakin rakennuksia nähnyt. Näimme myös pari siltaa ja yhden neidon, joka hytisi kylmässä pelkkä harso ympärillään kun sitä kuvattiin. Aika pöljää kuvata ilman turkkia. Jokainen koirakin sen tietää, että parhaimmat kuvat saa, kun kohde on turkki päällä.

Vaihdoimme myös talvirenkaat autoon. Työnjako oli seuraava: isäntä vaihtoi renkaat kylmässä ulkoilmassa ja minä nautin lämmöstä sisällä peiton alla. Eipähän revähtäneet paikat, siis minulla, hehhau! Niin, siihen ne hyvät uutiset sitten loppuivatkin. Isäntä tuli siihen tulokseen, että saan nukkua jatkossa muualla kuin hänen kanssaan sängyssä, pahhau! Valtaan kuulemma koko sängyn ja herättelen häntä noin haumiljuuna kertaa yössä. Niin minäkin herään. Ette arvaa miten vaikea on nukkua ihmisen kokoisen patterin vieressä, ei ole kuulkaas ihan helppo nakki pienelle koiralle.

Ihan sama nukutteko yhdessä vai erikseen, kunhan nukutte!