22.2.2015


Luka tässä hau!

Uutta vuotta on menty jo tovi eteenpäin. Olemme laiskotelleet niin kovasti, ettei olla saatu päivitettyä tätä blogiani. Korjataan se tilanne nyt. Kinkut ja muut herkut on sulateltu jo aika päivää sitten. Se nyt ei ollut ongelma, sillä isäntä pihtasi kinkun antamisessa minulle. Söi mokoma itse suuriman osan, vaikka minulla teki eniten mieli, pahhau!

Korjasin tilanteen Nummelassa, kun olimme Miron ja sen emännän vieraana. Otin pitkän iltapalan nukkumapaikkaani. Sen raahaamisessa oli sen verran kova työ, että kylläpäs alkoikin hiukoa. Se oli Miron luu, mutta eipä Miro siitä sen isompaa haukkua nostanut. Vaikka vinkkasin isännälle, että kotiin myös pari tuollaista, niin eipä ole vielä näkynyt. Tyyppi on ihmeen rajoittunut tuon tarjoilun suhteen.

Olimme me Nummelassa myös lumitöissä Miron kanssa, tosin enemmän siellä työnjohtopuolella. Sattui nimittäin alkuvuodesta aikamoisia lumisateita siellä ollessamme. Vaan kovia pakkasia ei ole onneksi ollut koko talvena, eikä tarvitse tullakaan. Isäntä hankki vielä piikkikengät, niin olemme päässeet kulkemaan hyvin jäisiä polkuja pitkin. Nyt minä liukastelen enemmän mitä se vajaajalkainen. Kynnetkin se leikkaa säännöllisesti, niin myös se pitopuoli on pois leikattu, pyhhau!

Isäntä oli lomalla alkuvuodesta viikon pätkän ja päätti siivota koko asunnon. Annoin sille hyvin tilaa ja maastouduin lelujeni kanssa sohvalle. Vähän se kolistelu häiritsi uniani, mutta ei kovin pahasti. Nukuttuani melkein koko siivousajan, päätin nousta auttamaan isäntää mattojen laittamisessa lattialle. Menin seisomaan aina jokaisen maton päälle mitä isäntä yritti kiskoa. Ai miksi? No ihan sen takia, ettei isäntä loukkaa itseään riuhtomalla liian keveitä mattoja liian nopeasti. Seitsemän kilon lisäpaino maton päällä saa liikkeistä rauhallisempia ja selän niksahtaminen on paljon epätodennäköisempää. Simppeliä, eikö hau?

Mummolassakin olemme piipahdelleet säännöllisesti, niin myös nyt helmikuussa. Pitäähän ne mummon herkut käydä maistelemassa säännöllisesti. Teen pitkän ajan vertailua mm. siitä, että onko saunamakkara saman makuista mummolassa, kotona ja Nummelassa. Se on vielä vähän kesken, joten en osaa sanoa tarkasti. Pitää jatkaa vertailua, maiskishau!

Mummolassa on nykyisin ollut koiraseuraa, kun sheltti Roki on piipahtanut siellä kyläilemässä meidän kanssa yhtä aikaa. Siitä on kasvanut jo iso koira, paksuturkkinen ja hieman äkkiräksy. Tulisi sillekin jo äänenmurros, niin sitä jaksaisi kuunnella. Vaan ihan kivahan tuo Roki muuten on ja seuraksi minulle. Välillä kyllä tulee kinaa siitä kuka on kenenkin sylissä. Onneksi on monta syliä mistä valita aina kulloinkin sopiva pönötyspaikka.

Meidän arki menee muuten tasaisesti, syödään, nukutaan ja käydään ulkona. Isäntä tilasi juuri 14 kilon säkin koiranruokaa, joten taas on safaa noin puoleksi vuodeksi.

Talvella on hyvä syödä paljon, että tarkenee!