21.11.2004 - osa 2
Tää on sitä koiranelämää, tralalaa. Onneksi kotona sisällä on sentään lämmintä, vaikka ulkona paukkuu pakkanen. Lisäksi yllätin tässä isäntäperheen ja jopa itseni nostamalla toisenkin korvan pystyyn. Lieneeköhän tuohon toispuoleisuuteen vaikuttanut jotenkin ruuan pureskelu enemmän toisella puolella? Seuraavaksi yllätin isännän ja emännän tuhoamalla ensimmäiset leluni, ja vielä kaksi lelua peräkkäisinä päivinä. Omasta mielestäni minä alan olla ihan hyvä.
Eka piikkikin tuli saatua ja joku riisijyvä niskaan...vai oliko se sittenkin mikrosiru? Joka tapauksessa sain kehuja eläinlääkäriltä ja söin palkkioksi niiden kissanruuat, maiskis.