19.12.2006

Joulunalus Wuh!

Arvatkaa, että jännittääkö tuleva joulu minua? No, joko arvasitte? Ei, se ei jännitä yhtään, sillä minuahan ei mikään punanuttu lahjo lahjoilla. Näytän mokomalle partahemmolle kieltä ja vähän hampaita, mikäli erehtyy tuppaamaan tupaan. Isäntää tuossa naurattaa pelkkä ajatuskin siitä, että minä ja joulupukki oltaisiin samassa huoneessa, hmphhau! Hetkinen, ovatko joulupukit sittenkin vaarallisia?

Totta puhuen en ole koskaan nähnyt joulupukkia, joten en tiedä miten reagoin siihen. Meille ei kuulemma tule joulupukkia, koska minua lukuun ottamatta siihen ei kukaan enää usko. Oikeastaan en minäkään usko, mutta annan perheen vain olla siinä luulossa. Lahjalista oli hävinnyt kyllä ikkunalta, joten kyllä tässä jouluhommassa täytyy jotain hämärää olla.

Tämänkertaisia kuvia on kaksi kappaletta. Ensimmäisessä kuvassa teen varovasti tuttavuutta joulukalenterin kanssa. Siitä lähti kuulkaas todella voimakas suklaan tuoksu, oikein sellainen vatsan pohjaa kutkuttava ja kuolaa valuttava, sluuurps!

Joku taisi mainita, että kalenterin suklaat oli eräs toinen vedellyt jo ennakkoon nassuunsa, mutta eihän tällainen luupää, kuten minä, mitään usko. Minun oli aivan pakko avata koko kalenteri, jotta se pettymyksistä pahin oli todettu – ei muruakaan suklaata. Arvatkaa, että olisiko tehnyt mieli hyppiä tasakäpälää tuossa paikassa? En kuitenkaan sortunut moisiin ihmisten keksimiin mielenilmaisukeinoihin, vaan poistuin paikalta arvokkaasti tuhahdellen. Odotan sitten vaikka ensi jouluun, ellei muu auta!

Rauhallista Joulua kaikille karvoihin katsomatta!