18.05.2013


Luka tässä hau!

Onpas siitä venähtänytkin aikaa, kun olen ollut viimeksi täällä äänessä. Silloin oli talvi ja perskarvat kuurassa pienellä koiraparalla. Nyt eletään lämmintä aikaa, lehti on puussa, linnut Korson Ankkalammessa ja Miro parvekkeella lasitetussa yksiössään.

Me ollaan Miron kanssa tehty vaikka ja mitä. Pääsääntöisesti kaikki on haukuttu tai ainakin lähes. Sen lisäksi olemme tehneet retkiä lähelle ja kauemmaksi. Kävimme tuossa läheisessä Pirunkorvessa tutkailemassa, että millaisia metsäpiruja siellä oikein on. Ei siellä mitään piruja ollut, vaan lähinnä metsää ja puita sekä toisia koiranulkoiluttajia. Paikka oli hyvä, sillä pääsimme kirmaamaan siellä välillä täysin vapaina. Olen kuulemma tottelevainen koira, kröhömhau! Tämä siksi, että tulen luokse kutsuttuna. Toisinaan, mikäli minun mielipidettä kysytään.

Ensimmäisessä kuvassa olemme vaihtamassa ulkoilupaikkaa Vierumäeltä Pirunkorpeen ja kerroimme etupenkkiläisille mielipiteemme. Kyllä koiran on saatava ilmaista itseään, siis myös auton takapenkiltä käsin. Isäntä totesi parin kokeilun jälkeen, että minun on parempi kulkea jatkossakin omassa boksissa takapenkillä. Olen kuulemma liian rauhaton jos olen ilman boksia vöihin kytkettynä. Miro sen sijaan on kiltisti paikallaan koko matkan ajan.

Kävimme myös Karkkilassa Miron mummolassa. Päivä oli erittäin aurinkoinen ja ajankohta oli vappupäivä. Tehtiin sellainen vappuajelu pikkuteitä pitkin. Muuten hyvä, mutta en nähnyt maisemia kun olin jälleen siinä boksissa. Mummolassa saatiin herkkuja, joten pidin paikasta kovasti.

Meidän vapun ohjelmaan kuului ajelun lisäksi lentokoneiden bongausta. Miro kärsivällisempänä luonteena jaksoi harrastaa sitä vaikka kuinka pitkään. Minä en. Yksi lentokone ja se oli siinä, nimittäin kääpiöpinserin keskittyminen peltilintuihin. Olisin halunnut ennemminkin syödä kallioilla piknikillä olevien ihmisten eväät, mutta isännän mukaan ne eivät olleet siellä minua varten. Miksi eivät, höhhau?

Teimme pitkästä aikaa ulkoilulenkin vanhoihin tuttuihin Keravajoen maisemiin. Kävin näyttämässä Mirolle, että missä olen juossut viimeksi viime kesänä. Kävimme oikeastaan kahdessakin eri paikassa ja sen lisäksi vielä Rekolanrannan koirapuistossa. Edellisestä vierailusta sinne onkin jo aikaa. Tutkimme myös vanhan myllyn ja pääsin poseeraamaan kiviaidan päällä. Minä vaan en ymmärrä, että miksi pitää olla paikoillaan kun kuvataan.

Tässäpä oli kevätkuulumisia vähän pitemmältä ajalta. Odottelemme kuivia viikonloppuja, että pääsemme tekemään lisää metsäretkiä ja ulkoilureissuja koko lauman kera.
Bonuksena tässä pari videota, jotka ovat tehty Lukan ja Miron puuhailuista.

Eväät mukaan ja retkelle, siitä ne koirat tykkäävät!