17.6.2006

Lomawuh!

Se pitelee ihan kesäilmoja täällä Suomessa. Kyllä nyt kelpaa kirmailla pitkin heinikoita ja nuuhkutella kaikenlaisia sulotuoksuja. Tuoksuista tuli mieleen eilinen. Näimme nimittäin eilen aamulla täällä Laajasalossa erään kääpiöpinseritytön, ihan sellaisen täyskasvuisen ja aivan ennen näkemättömän komistuksen. Tarkennetaan vielä, että neiti oli musta, kuten meikäläinenkin. Harmi vaan, ettei tyttelin omistaja päästänyt sitä tekemään tuttavuutta meidän kanssa. Jouduimme ihailemaan neitoa pienen matkan päästä.
Olin tässä ensimmäistä kertaa elämässäni viikon erossa omasta poppoosta, kun he olivat lomailemassa erään toisen meren rannalla, jossa tyrskyt olivat kuulemma suolaisempia. En oikein ymmärrä, miten perheeni pärjäsi sen viikon erossa minusta. Eihän niitä ollut siellä kukaan aamuisin nuolemassa hereille. Palasimme tänään jälleen normaaliin rytmiin ja herätin ensin emännän ja sitten nuolin isännän hereille, tuossa seitsemän aikaan aamulla. Aamulenkin jälkeen pötkähdin itse hyvin ansaitulle levolle, sitä se tämä koiranelämä on.
Muun perheen lomaillessa etelässä, minä olin hoidossa ystäväni Kimin luona. Siellä riitti menoa ja meininkiä, kun heidän laumansa on tätä omaa poppootani huomattavasti isompi. Nyt odottelen juhannusta, että pääsen juoksentelemaan maaseudun rauhaan.
Vieraskirjassani oli kiva viesti. Siinä kerrottiin, että Elimäellä on toinen kääpiöpinseri, joka on saman värinen ja vielä sama ylväs nimi. Terkkuja vaan sinne toiselle Lukalle!

Haistelkaa…heiniä!