Houhouhau sanoisi amerikkalainen joulukoira. Meikähaukku sanoo vain pelkän HAU, isoilla kirjaimilla. Olen muuten aika täpinöissä, sillä tiedän saavani paljon joululahjoja, olenhan tämän perhepiirin nuorin ja sitä kautta, köhhau, lahjarikkain persoona. Yksi jouluun liittyvä toive ei näemmä toteudu vieläkään, nimittäin joulupukin parrassa roikkuminen kääpiöpinserin purukaluston voimin, höhhau!
Olin tuossa jälleen maalla viikonlopun vähän mummoa ulkoiluttamassa. Kävimme mummon kanssa pitkiä lenkkejä, siis tuollaisia kymmenen kilometrin ja sitä rataa, muttei kuitenkaan junarataa, hehhau! Maalla olosta tuli mieleen, että vaikka siellä on kiva olla, niin kaikista kivointa on aina lähteminen, siis lähteminen mistä tahansa ja minne tahansa, se on todella kivaa.
Kuulin tuossa taas varmoista lähteistä, että myös tänä jouluna syödään kinkkua. Olen ottanut vihjeestä haukun ja puristellut ahkerasti tuota omaa possulelua. Jos siitä vaikka tulisi puristelun avulla mureampi kinkku. Isännän mukaan sitä kumista possua on turha katsella kuola valuen, sillä sitä ei kuulemma meidän joulupöydässä nähdä, pläähhau! Kehtaakin aina pilata meikähaukun unelmat omasta vaaleanpunaisesta joulukinkusta joka ääntelee pureskellessa.
Viettäkää te kaikki karvakuonot ja niiden remmien päässä roikkujat hyvä ja rauhallinen joulu, älkääkä perhau polttako kotejanne kynttilöillä ja ajakaa nopeusrajoitusten mukaan sinne mummoloihin. Ai niin, tuo tämänkertainen kuva löytyy nettikorteista ja sen voi lähettää sieltä vaikka kummin kaiman naapurin koiralle.
Muistakaa kurkkia säännöllisesti kuusen alle!