14.10.2006

Heippatihau!

Ilmat vaikuttavat jo viilenevän, mikäli tuohon meikähaukun kuonomittariin on uskomista. Vielä ei ole tarvinnut hiihtämällä ulkoilureissuja tehdä, mutta ehkä sekin tulee vielä eteen tässä talven mittaan.

Olen tehnyt tässä pientä tutkimusta siitä, missä saa parhaimmat unet päivällä, kun isäntäväki on työpaikoillaan ja koulussa. Vaikka minulla on omia nukkumapaikkoja useita, parhaat unet tulee nähtyä kuitenkin jonkun toisen pedissä ja tyynyllä, zzzhau! Sitä minä en vaan ymmärrä, että miksi ne sängyt pitää pedata aina aamuisin, kun minä ne kuitenkin myllään päivällä? Ei, sitä ei voi pieni koira käsittää ollenkaan.

Teimme tässä kolme päivää takaperin tuttavuutta uuden eläimen kanssa. Ihan emme hieroneet kuonojamme vastakkain, mutta ei sitä väliä montaa metriä ollut lyhimmillään. Tapasimme aivan tässä kotinurkilla ketun. Katselimme aikamme toisiamme ja sitten kettu poistui rauhallisesti astellen. Isäntä oli yllättynyt, kun minua ei mokoma metsänelävä kiinnostanut juuri ollenkaan, en edes haukahtanut sille. Sitä on kuulkaas poikakoiran elämässä paljon kiinnostavampiakin asioita, kuin kapiset ketut, nimittäin juoksuiset nartut ja niiden hajumerkit…nuuuuuh ja aaaah!

Köllikää omissa tai toisten sängyissä!