Olette varmaan laittaneet merkille merkillisen ilmiön ulkona – siellä on vähän lunta. Lumessa on se kiva juttu,
että koiran tassuista jää siihen kivat jäljet ja niitä toisten koirien tassujen jättämiä jälkiä voi haistella
vaikka koko päivän. Kumma kyllä, isäntä hihnan toisessa päässä ei halua pysähtyä jokaisen tassunjäljen kohdalla,
mokomakin hapatus, pyhhau!
Sain tänään nuhteita rähjäämisestä, vaikkei se sitä kyllä ollut. Varoittelin vain samassa rapussa muuttohommia
tekeviä siitä, etteivät pudottelisi painavia esineitä varpailleen. Isäntä kertoi muuttomiehille minun olevan tarkka
siitä kuka minun reviirillä kulkee. Tuossa nyt voi olla parin viiksikarvan verran totuutta.
Nyt täytyy olla tarkkana, että tuoko uusi naapuri tullessaan koiraa. Nartut ovat tervetulleita, mutta kolmas uros
tässä samassa rapussa alkaisi olla jo liikaa. Onneksi minä asun ylimpänä, niin eivät pääse ainakaan nostamaan
mielenosoituksellisesti koipea pääni yläpuolella.
Oletteko muuten alkaneet laittautua jo rantakuntoon kesää varten? Niin minäkin olen, syön paljon ja lepään hyvin
päälle, että jaksaa taas kesällä kirmailla häntä suorana pitkin lähirantoja, hihhau!
Vesilinturikasta tammikuuta.