12.02.2006
Jeh, meikähaukulla on taas kova meno päällä ulkona, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Isäntä kutsui juuri luokseen, joten pitää äkkiä rynnätä katsomaa, mitä sillä on asiaa tai vielä paremmin, mitä sillä on tarjolla? Hieno homma, että tuo pakkanen laski. Kuvanottohetkellä oli miinusta viiden asteen verran, joten ihan kääpiöpinserin siedettävä ulkoilukeli. Pääsimme heittämään taas normaalin ulkoilulenkin. Ette usko miten paljon sen reitin varrelle olivat eri haukut kuseksineet. Voin sen tässä paljastaa; aivan valtavasti. Meillä meni hirmuisesti aikaa, kun kävin tarkkaan läpi joka pissapaikan nuuhkien ja koipea nostaen. Oletteko muuten ajatelleet, että kasvaako takajalkojen lihakset kun koipea nostaa tarpeeksi tiheään?

Pidin myös vähän kuria meidän lenkillä. Vallattomat hiihtäjät olivat tehneet ladun meidän kulkureitille ja niitä tuli vastaan ja meni ohi sauvat viuhuen. Annoin parille palautetta mokomasta huitovasta tyylistä. Tyylipisteet menivät kyllä aivan törkeästi miinuksen puolelle, muka sauvojen ja suksien kanssa pitäisi edetä, hahhau. Kyllähän sen jokainen koira tietää, että parhaiten eteneminen sujuu neljällä tassulle ilman kepakoita. Kepit ovat pureskelua varten, eivät etenemistä.

Ei, en katso urheilua jos joku sitä siellä ruudun takana miettii. Futsikaapa tarkemmin tuota urheilun katsomista näin koiran näkökulmasta. Saako maaliviivan ylittänyt haistella toista takapuolesta? Saako maaliviivan ylittänyt heti rapsutuksen? Saako maaliviivan ylittänyt kunnon ydinluun? Tuliko kolme kertaa ei? Jos tuli, niin ymmärrät minua. Mikäli ei tullut kolmea ei-vastausta, älä hanki koiraa, pliis.

Menkää nyt sinne television ääreen, minä lähden pummimaan rapsutuksia, tarkastamaan luuvaraston ja odottamaan iltalenkkiä, että pääsen nuuhkimaan takapuolia, hauhau!