09.10.2013


Luka tässä hau!

Meidän laiskottelulla ei ole enää mitään rajaa. Emme saa edes tätä sivustoa päivitettyä. Maataan vain sohvalla ja haistaan pahalta. Tosin en minä, vaan isäntä, hehhau! Itse asiassa tässä on ollut kaikenmaailman kiireitä ja muita puuhia, ettei olla joudettu sivuja päivittelemään. Isäntä on puuhannut oman kirjaprojektinsa parissa niin tiiviisti, etten ole päässyt koneelle. Nyt ne kiireet ovat helpottaneet, mutta muut projektit painavat päälle. Ihme tyyppejä nuo ihmiset, keksivät aina jotain tekemistä, pahhau! Minusta kaikista tärkein tekeminen töiden jälkeen on koiran rapsuttaminen ja sille seuran pitäminen. Olen seurakoira, joten minulle täytyy pitää seuraa. Eikö totta?

Onneksi Miro ja sen emäntä ovat täällä välillä, niin isäntä malttaa olla pois tietokoneelta ja ottaa huomioon myös muut elolliset. Miron kanssa on etsitty uusia ulkoilureittejä ja niitähän on löytynyt aivan yllättävän läheltä. Harmi vaan, että kohta tulee hiihtokelit ja hullut sauvapöljät. Silloin meidän ulkoilu rajoittuu melko paljon, varsinkin niillä uusilla reiteillä. Miksi ne sauvapöljät eivät mene syvälle metsään? Isännän mukaan ne samat pöljät pukeutuvat kesäisin kireisiin sukkahousuihin ja ajavat fillareilla tuhatta ja sataa siellä missä niille parhaiten sopii.

Minun loppukesä oli aikamoista lomailua. Vietin ensin reilun viikon Nastolassa ukin ja mummon vieraana. Opin myös syömään mustikoita ihan itse, mistä olen valtavan ylpeä. Mummo opetti. Isäntä ihmetteli kotiin palattuani minun kakan väriä. Söin vain superruokaa, eli mustikoita, hehhau! Sen jälkeen olin melkein viikon Jessen luona Siilitiellä. Kiva kun elämässä on vaihtelua, ettei aina tarvitse tuijotella samoja nurkkia, vaikka samat nurkat tuovatkin turvallisuuden tunnetta.

Kotona aika on mennyt remppamiesten touhuja keittiön ikkunasta seuraten, sillä meillä tehdään parvekeremonttia. Olenkin ottanut itselle päivystyspaikaksi sohvalla olevan ison tyynyn, josta näkee hyvin pihalle. En minä niistä remppamiehistä muuten välitä, mutta kyllä niiden kanssa voisi lounasta syödä, kun isäntäkin on päivisin töissä.

Ruoan kanssa on oltu välillä aika jäykkiä, tai siis isäntä on ollut. Sen mielestä minun tulee osata kieltäytyä herkuista jos hän niin sanoo. Pöhhau, sanon minä. Sitä sitten harjoiteltiin taas mitä julmimmalla tavalla, eli sain namia vain odottamisen jälkeen. Rankkaa, se on todella rankkaa. Hei, voisitte tekin hieman sääliä pientä koira parkaa, että herkkuja pitää muka odotella! Herkut kyllä kuuluisi syödä heti ja mitä enemmän niin sitä parempi, siis minun vatsan kannalta, maiskishau!

On me tehty muutakin kuin vain ölläilty sohvalla. Miron emäntä toi minulle uuden nallen ja sitä täytyy kurittaa oikein porukalla, että oppii talon tavat. Minun on välillä komennettava noita kaksijalkaisia, että tajuaisivat nallen tarvitsevan kovaa kyytiä. Hah, isäntä luulee minun haastavan sitä leikkimään nallella. Ai, ai miten tietämättömiä nuo ihmiset ovat. Kuria se nalle tarvitsee. Toki sillä voi leikkiäkin, mutta leikitään sitten kun oppii ensin kääpiöpinserin tavoille.

Kuri se on oltava, jopa pehmoeläimillä!