09.10.2005
Hui kauhistus, näin nimittäin merkillisen unen. Olin siinä unessa kutistunut kovasti, siis oikeastaan kait marsun kokoiseksi tai jopa pienemmäksi. Minulla on tuollainen kuvan mukainen pallo, johon voi laittaa nameja sisään. En leiki sillä, mutta se on toinen juttu. No, siinä unessa tuo typerä pallo vyöryi kohti ja yritti jyrätä minut alleen. Vaikka kuinka yritin hypätä sen yli ja karkuun, niin en jaksanut ponnistaa tarpeeksi.

Kuinka moni ajatteli nyt, että hui kauhistus millaisia unia kääpiöpinserit näkevät? Käsi pystyyn vain rohkeasti siellä tietokoneen äärellä. Ei, se ei ollut tällä kertaa totta, kunhan vain päästin tuon koiramaisen huumorin valloilleen, hahhau! Oikeastaan kokeilin tuossa päivänä muutamana, että miten saan yhdisteltyä parit kuvat yhdeksi, kun isäntä oli asennellut jonkun kuvankäsittelyohjelman koneelle.

Muuten elämä menee koiramaisen rauhallisesti. Isäntä on ollut kolme viikkoa kotona polvioperaation takia ja muut perheenjäsenet manailee heidän lisääntyneitä ulkoiluvuoroja. Onneksi nyt on taas päästy isännän kanssa tekemään normaaleja lenkkejä, kun polvi alkaa kuulemma jo kestää kaikkea muuta paitsi portaita ja minun hyppimistä sitä vasten.

Kävimme myös kahteen kertaa moikkaamassa eläinlääkäriä. Sain yksivuotisrokotukset kahdessa erässä, kun olen kuulemma niin herkkis rodultani, hmhau? Eläinlääkärin täti toivotti, että nähdään sitten kahden vuoden päästä, ja minä olin muuten samaa mieltä. Siellä tuli jotenkin sellainen nöyrä olo, kun täti heilui sen piikkinsä kanssa. Olin kyllä koko piikityksen ajan ihan hiljaa, että täti varmaan saisi sen piikin osumaan oikeaan paikkaan. Palaillaan, taidan mennä vetäisemään päiväzetat, zzzhau!