9.3.2014


Luka tässä hau!

Olemme taas pitkästä aikaa joutuneet isännän kanssa ramppaamaan eläinlääkärissä. Minusta on kiva lähteä aina jonnekin, vaikka sitten sinne eläinlääkäriin. Haluan tutkia sielläkin kaikki paikat ja henkilökunta siellä on aina niin jees. Kävin pari kertaa tutkimuksissa, ja toisella kertaa olin siellä koko päivän, isännän tienatessa töissä rahoja, joilla saisi lunastettua minut ulos, hehhau!

Olen pipi ja isäntä on siitä syystä aika huolestuneen oloinen. Jokaisen käynnin jälkeen se on vaan entistä huolestuneempi. Olen yrittänyt nuoleskella sitä, että älä huoli, maataan yhdessä sängyssä kylki kyljessä ja eletään päivä kerrallaan. En tiedä mitä huomiselta odottaisin, niin eletään hetkessä, se on sitä koiranelämää, hau!

Kaiken muun ohella iski päälle lisäksi oikein ruikkutauti. Isäntä ei paljoa hymyile kun vie minua kolme kertaa yössä ulos. Minusta se on vain kivaa, kelit ovat hyvät ja pieni reippailu muutaman tunnin välein tekee ihan koiraa, vaikka pyllyä se pyllisteleminen hieman kirveleekin.

Nämä ilmat alkavat olla taas sellaisia kääpiöpinserin kelejä. Vielä kun tuo märkä hiekka muuttuisi kuivaksi, niin kaikki olisi täydellistä. Sorsat ovat myös tyytyväisen näköisiä, kun uimatilaa on ollut viime talvea enemmän. Koska olen kääpiöpinseri ja ikuinen kujeilija, kävin kusella niiden muroihin, hihihau! Vai pitäisikö sanoa niiden juomaveteen, ehehehau!

Vierihoito auttaa silloin kun sattuu!