5.10.2015


Luka tässä hau!

Tällä hetkellä lokakuun alkupuolella kesä on enää vain lämmin muisto pienen koiran mielessä. Sitä muistellessa voin katsella kuvaa, jossa makaan riippumatossa ja olen täysin riippumaton kannattaja, ihan mille vaan, hehhau!

Tähän alkuun hieman lääkärikuulumisia. On ravattu sen verran viime aikoina eläinlääkärissä, ettei lääkäritädin sormi enää tunnu juuri miltään meikähaukun hanurissa, pahhau! Eturauhanen on vihoitellut oikein urakalla ja sitä on ultrattu, röntgenkuvattu, piikitetty, lääkitetty, uhkailtu ja ties mitä. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että eturauhanen saatiin pienenemään ja ongelmat alkavat olla tällä erää voitettuja. Isännänkin mielestä se on ihan hyvä, että kävi näin ennen kuin hänen rahat loppuivat. Ei ole kuulemma vakuutuksesta huolimatta halpaa pitää meikäkääkkä kunnossa.

Seuraavaksi iloisempiin asioihin. Kesä jatkui ihan kivasti syksyyn saakka ja saimme Oton kanssa kirmailla pihalla aika lailla vapaina koirina. Minä kunnostauduin katin jahtaajana, sillä pitkähäntäluikurilla on kyllä ketunhäntä kainalossa. Vähän siltä tuli tässä kerran sähäkkää palautetta, lieneekö ollut huono päivä? Oton kanssa ei ole pahemmin enää otettu yhteen, vaan elo sujuu aika lailla rauhaisesti. Ihan yksiin eivät asiat mene, sillä Otto tahtoo pelata jalkapallolla ja minä en taas saa edes suuhuni sen kokoista palloa. Suuruudenhulluja nuo ranskikset, pahhau!

Vahtia me kyllä osataan pitää yhdessä. Laitetaan välillä sellainen rähinä päälle, että se kuuluu sekä Tuusulassa että Keravalla, kjähhau! On me kerran jo ripitetty Oton naapurikin, kun koikkelehti ihan oudossa paikassa meidän mielestämme. Ei vajaajalkaisten pidä antaa miten tahansa hyppelehtiä.

Kun on iloa, niin on myös surua, tai oikeastaan menetys, joka sai isännän hirnumaan naurusta. Mokomakin vajaajalkainen kehtasi pilkata minua kääpiöpimvefiksi, kun huomasi yhden minun etarin lähteneen teille tietymättömille, pyhhau! Sanoi vielä, että hampaat tippuvat kun haukottelen, pahhau! Uhkasin pussata isännän tajuttomaksi, kun tuolla tavalla irvisteli. Isäntä kuittasi takaisin, että tarkoitinko puffata, grrhau!

Loppuun vielä syksyinen kuva Korson Ankkapuistosta. Lehdet tippuvat puista ja sitä myötä on laitettu kesää pakettiin. Onneksi ilmat ovat olleet melko kuivia, niin on voitu ulkoilla aika lailla normaalisti. Korson kiertäminen on tosin jäänyt vähemmälle, kun ollaan oltu paljon Oton luona. Osaltaan sen vuoksi meidän päivitykset tänne sivuille ovat jääneet vähemmälle, kun emme ole olleet kovinkaan paljon tietokoneen äärellä.

Kerittiin me piipahtaa tässä yksi viikonloppu isännän ja Jessen kanssa Nastolassa vanhuksia ja Roki-koiraa tapaamassa. Rokilla ei tunnu järki kasvavan päähän, mutta sellaisiahan nuo pitkäkarvaiset sheltti-hipit ovat, hieman levottomia luonnonlapsia, hihhau!

Jälleen on aika kääntää koivunlehti!