05.03.2006
Talvi sen kun vaan jatkaa mellastustaan pakkasineen ja lumineen. Hitto, tuosta lumesta tuli mieleen, että meneekö se teilläkin yhtä pahasti ja usein nenään mitä minulla? Isännän mukaan meillä ei tarvitsisi aurata parkkipaikkaa, kun minä vetelen ne lumet sieraimiini, höhhau!

Olemme ulkoilleet viime aikoina melkoisen paljon, oli hiihtoloma ja kaikkea. Myös maltilliset pakkaset ovat tuoneet lisää ulkona vietettyä aikaa, mikä sopii minulle koiramaisen hyvin. Näin talvella vain nuo hiihtäjät ovat pieni riesa. Heiluvat ohitse mennessään niin kamalasti, ettei oikein tiedä minne niitä pinkaisisi karkuun? Olen ottanut tavaksi haukkua niistä muutaman silloin tällöin varoitukseksi muille.

Niillä on vain tuo voitelupuoli aika hakusessa. Olen tavannut paljon sellaisia sivakoitsijoita, joilla ei ole alkeellisintakaan hajua, miten suksiin saadaan luistoa tai pitoa. Nyt siellä taas hihitellään koneen äärellä, että mistä se koira voi tuollaisen tietää? Helposti, meillä koirilla kun on herkkä nenä. Nenällä suksen jälkeä nuuhkaistessa selviää minkä jouluisella kynttilällä sitä luistoa on yritetty saada aikaiseksi. Vaan kun ne hiihtäjät eivät tunnu sitä kynttilää enää käyttävän.

Minun neuvoni kaikille hiihtäjille on tämä: kynttilää suksien pohjaan vaan paljon ja pito kynsillä. Katsokaa meitä koiria, meidän kynnet pitävät kovemmassakin nousussa. Siis kaksi kovaa koota, kynttilä ja kynnet.

Kävimme myös kävelemässä meren jäällä, kun sattui sopiva keli, ettei ollut liian tuulista. Minä en olisi niinkään haluttu mennä sinne tallomaan ahvenia, mutta isäntä oli sitä mieltä, että meidän pitää käydä katsomassa miltä seuraavan niemen takaa näyttää? Mitä siellä oli? No, olihan siellä jäätä ja taas kerran jäätä sekä kait joku saari ja jäätä. Noustiin siellä niemessä ja arvatkaa mitä? ensimmäinen asia mitä nähtiin, oli koirilta kielletty kyltti. Voi yhdenkerranhau, että pisti kuulkaa vihaksi tuollainen vihamielinen suhtautuminen koiriin. Meinasin käydä pissimässä sen kyltin kumoon, mutta hihna ei ylettynyt sinne asti.

Muistakaa, jäät eivät ole enää kuten eilen...