05.02.2006
Hrrrhau!
Se on sitten pidellyt pakkasia viime aikoina. Varmaan joku muukin on huomannut tuon ilmiön. Todella keljua, sillä tassut eivät pidä kovin kylmästä. Lisäksi pakkasella joutuu koira uhrautumaan ja pitämään pipoa. Ensimmäisen kerran kun näin tällaisen kangastötterön, ilmoitin selvästi etten halua sitä päähäni. Sitten joku antoi suklaata ja tälläsi salakavalasti moisen päähäni. Muutaman pakkaspäivän jälkeen se alkoi jo tuntua juuri ja juuri siedettävältä. Tänään ei yksi naapurin tyttökoira meinannut tuntea meikäläistä, vaan piti sen sortin rähinän pipon takia. Sitä kun tuo meikäläisen haucharmi puree paremmin korvat taivasta kohti sojottaen. Nyt kun oli vielä tuota köhää talven mittaan, on tästä piposta ollut hyötyä sen suojatessa kaulaa ja rintaa. Kiitokset sinne Espoon suuntaan Touko-iskälle ja Caritalle. Pidäthän huolen, että isukilla on pipo päässä pakkasella.

Isukista tuli mieleen äityli, joka poikkesi katsomassa poikaa tässä viikko takaperin. Oli kiva tavata pitkästä aikaa, vaikka äiti ei paljon leikkiä viitsinyt. Vasta siinä vaiheessa äityliin tuli vauhtia, kun tarjosin sille leikkikaluksi pehmorottani. Siinä näki meidän muu perhe, että mistä se meikäläisen rotantappovietti on peräisin - sitä on suvussa, hihhau! Terkkuja myös Sara-äidille ja perheelle Somerolle!

Kävin minä maallakin, katsomassa ihmismummoa ja ukkia. Olivat vain tilanneet sinne vielä kylmemmän ilman mitä kotona oli, joten ulkoilut olivat pikaisia. Toivoin niin kovasti pääseväni pulkkamäkeen, mutta hrrrhau, siitä ei nyt tullut yhtään mitään. Pidinkin sitten vain muuten vahtia talossa, ilmoittaen kaikesta epänormaalista. Luulivat minua jollain tapaa vainoharhaiseksi...mitä rasahtiko jossain...häh?

Ollaan varovaisia siellä ulkona...liukasta ja kylmää...you hau.