Joko herkimmät karvaturrit ovat laittaneet vaatetta päälle? Meikähaukku se vaan porskuttaa vielä ilman villapaitaa. Tänään sattui muuten harvinaisen mukava ja tyyni päivä. Muutaman päivän keli oli lievästi haukuttuna tuulinen. Minua se tuulikaan ei pahemmin haitannut, mitä nyt korvia piti vetää luimuun pahimmissa myräköissä.
Lumesta ja kylmyydestä on sen verran haittaa tällaiselle lyhytkarvaiselle haukulle, ettei viitsi paljon makailla hangessa. Eräs ystäväni Romeo, joka on lapinkoira, makailee tyynen rauhallisesti lumessa, kuin se olisi ainoa autuaaksi tekevä paikka. Minusta talvella on parasta kaivautua peiton alle makailemaan.
Aloitin tässä muuten jo joulusta puhumisen isäntäperheelle. Toivoin aivan vilpittömästi itselle omaa joulukinkkua joululahjaksi. Jos saisin vaikka sellainen vaatimattoman kymmenenkiloisen kinkun, niin joulumieli olisi taattu, sluuurps. Yksi huono puoli sellaisessa tosin on – sitä on himskatin hankala piilottaa mihinkään.
Harmikseni pitää myös todeta, että jo pitemmän aikaa kasvanut luukätköni koki rankan inflaation isännän kyllästyttyä mokomaan ”hautausmaahan”, pyhhau! Olin vähän toista mieltä niiden hävittämisestä, mutta mitä sitä pieni koira voi, kun iso luuta lakaisee.
Nauttikaa ensilumista!