4.2.2008

Maiskis!

Talvi on ollut kelien suhteen mitä merkillisin, joten mäenlaskut ovat jääneet eskimokoirille, vai mitä rotuja ne napajäätikön karvakuonot sitten ikinä ovatkaan. Meikähaukulla on ollut tosi vaikea lähteä aamuisin ulos kun vettä on tullut milloin vaakatasossa ja milloin pystysuorassa. Välillä on ollut sellainen tunne tuolla läheisellä rannalla, että tuuli tempoo pian silakatkin merestä ja saan sellaisia päin kuonoani, höhhau!

Onneksi on kuitenkin ruoka keksitty, siihen voi nimittäin keskittyä sisällä sataprosenttisesti, vaikka ulkona velloisi millainen ilma. Ehei, se ei ole koiranilma, sillä minä ainakin pidän hyvin tyynestä ja aurinkoisesta ilmasta, lämpötilan ollessa parikymmentä astetta plussan puolella. Menkää itse istumaan paljas perse lätäkössä, jos nimitätte näitä sateisia talvi-ilmoja koiranilmaksi, pyhhau!

Niin, tuohon ruokaan palatakseni vielä; tässä taannoin oli kotona isännän kanssa puhetta, että mennään lounaan jälkeen ulos, siis kun pöperöt ovat massussa ja kuppi tyhjä, ymmärrättekö? Ellette, niin ei voi mitään, voi, voi. Joo, siis se kuppi oli aina tyhjä hyvin nopeasti ja taas oltiin pientä koiraparkaa kiskomassa pihalle kastumaan. Eräänä päivänä minulla välähti, minäpäs hankin pitkän lounaan, niin saan olla sisällä lämpöisessä paaaaaljon pitempään. Tuossa kuvassa olen juuri aloittanut kuuden päivän mittaisen lounaan, hehhau!

Muistakaa röyyyyhtäistä ruoan jälkeen!