2.8.2012


Luka tässä hau!

Tekisi mieli kysyä, että mitäs me muuttajat, mutta eihän me nyt sellaista itseltä kysellä, pöhhau! Olemme muuttaneet isännän kanssa Korsoon Ankkalampien viereen. Paikkaan jossa lukuisat linnut pulikoivat ja tuppaavat melkein kuonoon kiinni. Isäntä onkin sanonut, etteivät ne ole välipaloja minulle. Ihme nipostusta, kun niitä on niin paljon. Okei, okei, syödään vaan sitä ruskeaa ruokaa jota kuppiin kolahtaa kolme kertaa päivässä, onhan se hyvää (kun ei muuta saa). Tai niin no, saanhan minä kyllä muutakin.

Ensitöikseen kävimme tekemässä tuttavuutta Korson koirapuiston kanssa. Sanottiin hei tyhjälle koirapuistolle ja lähdettiin tylsistyneenä takaisin kotiin. Kerran siellä oli kaksi pikkukoiraa, joiden kanssa pääsi vähän haistelemaan. Sitten parilla kertaa jotkut tädit olivat parkkeeranneet itsensä lisäksi sinne lauman vasikoita. Kultainen noutaja ja valkoinen paimenkoira eivät ole pikkukoiria, joten mitä hauhittoa ne tekevät pienten koirien puolella. Vieressä on isojen koirien puoli.

Kävelylenkkiä me olemme tehneet lähinnä Ankkalampien ympäri ja lähimetsässä. Ulkoilumaasto on tässä lähellä vähän rajoittuneempaa mitä edellisessä asuinpaikassa, mutta miljöö on miellyttävämpi ja hoidettu. Aika sama minulle mihin sen kakan käy vääntämässä. Isäntä hihitteli, että joku kerta pyllistän vielä vettä kohti ja joku sorsa saa lastin niskaan. Pullasorsasta tulee p***asorsa, hehhau! Sellainen pieni huomio tehtiin myös, että täällä on paljon vähemmän koiria, mitä edellisessä asuinpaikassa 3.5 kilometrin päässä.

Noh, olemme me tässä lomaillessa käyneet ulkoilemassa myös muualla, ihan Helsingissä saakka. Vähän aikaisemmin piipahdimme Kaivopuistossa ja nyt viime kerralla kävimme kiertämässä Töölönlahden. Siellä sitä olikin vilinää ja vilskettä, kuin pääkaupungissa konsanaan. Pitkän kävelylenkin jälkeen oli pienen koiran veto niin pois, että isäntä sai kiskoa minut seuraavana aamuna ylös sängystä (sitä ei ole ihan äskettäin tapahtunut). Että ulkoilkaa tekin vaan reilusti, niin sammutte ilman päihteitä, ehehehau!

Ja lopuksi vielä uuden asunnon sisustamisesta. Meillä on matot lattioilla eikä niitä tarvitse pitää, ne pysyvät ihan itse. Tuo oli kuuluisaa kääpiöpinsereiden hauhuumoria, eli hauhuuta. Saa nauraa ihan vapaasti. Teimme asunnolla kaikenlaisia hommia, viimeisimpänä parvekkeelle tulevan säilytysarkun kasaaminen. Minä valvoin, että siitä tuli hyvä. Välillä tosin pelasimme palloa, sekin minun vaatimuksesta. Ei pidä tekemän työtä ilman leikkitaukoja, se on yksi kääpiöpinsereiden motoista.

Sanokaa sorsille nätisti päivää jos tapaatte lenkillänne!