1.12.2013


Luka tässä hau!

Syksyn mennessä vain pitemmälle ja pitemmälle, olen alkanut kokeilla miltä tuntuu pukeutua lämpimästi. Jee, kyllähän sen näin sisällä menettelee, mutta en kyllä ulkona tykkää patsastella vaatteissa. Voisi tulla ihmismäinen olo, jos pukeutuisin vaatteisiin, en halua, pöhhau! Kotona sisällä lempipaikka on peiton alla, oli kesä tai talvi. Varsinkin talvella pylly patterissa nukkuminen on ihan jees. Tuossa kuvassa testaan Miron emännän lämmityslaitetta. Sopii se minullekin todella hyvin.

Hauhaloo, onks hauvaloo? Juu, meillä alkoi tuikut käydä himmeiksi kun paristot olivat loppuneet kesän aikana. Niinpä isäntä kävi ostamassa minulle valjaissa olevaan valoon uuden pariston. Loistan nyt kuin majakka Korson yössä. Se Tuomari Nurmion laulama taksin valokyltti ei ole enää ainoa valopilkku yössä. Jos minä olen iltapissalla, niin loistan vieläkin kirkkaammin. Lisäksi sain kuvassa esittelemäni led-valopannan. Se ei häikäise niin paljon, mutta näkyy kuitenkin paremmin kuin musta koira. Pannan saa palamaan yhtäjaksoisesti tai sitten vilkkumaan kahdella tapaa. Me emme oikein tykkää vilkkuvista valoista, joten kaikki valomme palavat yhtäjaksoisesti.

Miro on ollut täällä jälleen kaverina. Eilen kun oltiin aamulenkillä, niin Miro otti siitä kaiken irti. Siihen kuului mm. mukana raahattavia lehtiä, mutta myös aivan käsittämätöntä ilakointia jäässä olevassa maassa. Ei voi pieni kääkkä ymmärtää mitä iloa lapinkoira löytää kylmästä maasta, höhhau! Vaan Miron mielestä se on tosi viileätä hommaa ja se tykkää siitä kybällä. Meno oli niin hervotonta, ettei isäntä saanut Mirosta tarkkaa kuvaa kännykkäkamerallaan.

Onneksi vesisateiden välillä on ollut aivan loistavia päivä, kuten eilinen lauantai. Kävelimme Miron ja isännän kanssa pitkän lenkin. Miro olisi viettänyt ulkona varmaan koko päivän. Pieni pysähdys sillalla ja Miro jäi tuijottelemaan olemattomia kaloja, joita tuossa purossa joko on tai sitten ei ole. Minua eivät sellaiset jutut kiinnosta, vaan menen nokka maassa hajusta hajuun. Lenkin aikana pitää keritä haistella kaikki mahdolliset hajut. Ei minun herkkä kääkän pyllykään kestäisi kuurassa istumista.

Tänään sunnuntaina sen sijaan oli lyhyt aamulenkki. Vinkkasin heti ovella isännälle, että sitten nopeasti pissat ja kakat ja takaisin kotiin peiton alle. Mielellään vielä kaikki saman peiton alle, sillä laumassa on lämmintä ja tunnelmaa. No, lenkki heitettiin nopeasti, mikä ei tainnut olla Miron mieleen. Sitä kun ei sade haittaa, vaan ulkona on aina yhtä ihanaa. Vähän meinaa olla liukasta tuolla ulkona, joten liikkukaahan tekin varovasti.

Pipot korville, pakkaset lähestyvät!