1.10.2006

Lokahau!

Oops, on näemmä jäänyt tämä sivujen päivitteleminen tosiaan vain pelkkään kääkkämäiseen päivittelemiseen, eli sohvalla selällään makaamiseen ja maailman menon kiireiden katseluun. Kyllä se on uskottava, että syksy tuppaa päälle kun ilmat viilenevät ja lehdet tippuvat puista. Aamulenkillä alkaa olla jo herättävä vaikutus, niin minuun kuin isäntäänkin, joka kiskoo meikähaukun joka arkiaamu kuudelta ulos – satoi tai paistoi. Olen minä joskus yrittänyt kaivautua peiton alle, mutta hyvin harvoin toki. Oheinen kuva on muuten otettu pari päivää takaperin juuri kuuden aamulenkillä. Olenhan ma aika komee aamuisinkin, kröhömhau!

Tästä tulikin mieleen ainainen keskustelu siitä, miten me koirat kuulemma kuseksimme sinne ja tänne ja jopa tuonne. Onko kukaan muuten selvittänyt, että kuinka monta metsä- tai nurmikkopaloa estyi sillä, kun minä lajitovereitteni kanssa lirauttelin sinne, tänne, tuonne ja johonkin muuallekin? Muutenkin me koirat olimme kesällä luonnolle suureksi avuksi lirujemme kanssa. Puut oikein huokaisivat, kun niiden juurella koipea nosti. Ai ette usko, vai? Turha kait sitä on taaskaan ihmisille jakaa kääkkäviisautta, kun te yleensä istutte korvienne päällä, kuulematta yhtään mitään mitä me kuullaan.

Olen muuten ollut aika linssilude näiden kahden elinvuoteni aikana. Isäntä laskeskeli, että minusta on otettu tuolla aikavälillä reilut tuhat kuvaa. Sen kunniaksi tein isännän kanssa oman kuva-dvd:n, jossa käydään läpi meikähaukun elinkaari kaksivuotiaaksi asti. Levylle tuli reilut sata kuvaa teksteineen ja musiikkeineen. Pääsimme samalla yllättämään minun isukin Toukon ja äitylin Saran tuolla dvd:llä. Terkkuja vaan molemmille vanhemmilleni.

Nauttikaa syksyn väreistä!