1.1.2007

Levollista vuodenalkua!

Siinähän se vuosi taas vaihtui. Tällä kertaa olin isännän kanssa kaksin kotosalla, kun muut olivat juhlimassa ja paukuttelemassa paukkujaan. Meitä kumpaakaan ei oikein huvittanut lähteä minnekään taistelukentälle, joten olimme puolenyön aikaan visusti neljän seinän sisällä. Kävimme toki tuossa ilta kahdeksan aikaan iltapissalla ja totesimme joka puolella olevan vaahtosammuttimen kokoisia pommien paukuttelijoita. Oliko se niin, että mikäli on metrin mittainen, niin saa paukutella pommeja? Isännän mukaan siinä on ikäraja, mutta ei se tuolla ulkona siltä näyttänyt.

Pommit ja raketit eivät minua häirinneet silloin iltalenkillä, vaan ne hämmästelevät ja kauhistelevat mummelit. Törmäsimme useampaankin mummeliin, jotka jäivät päivittelemään: ”Voi hellallettas, eikö tuo käy pikkuisen kolviin ja pelkääkö tuo koila noita paukkuja ja kato nyt se jo hätkähti ja sitä rataa…” Totta kai sitä koira välillä hätkähtää, kun paineaalto pyyhkii pitkin selkää ja värisyttää viiksikarvoja jonkun isomman paukun räjähdyksen jälkeen.

Puolilta öin ravasimme asunnossa isännän kansa ikkunasta ikkunaan katsoen, että kummalla puolen taloa on parhaimmat raketit. Hienojahan ne olivat ja kirkkaita, mutta eipä voisi silti vähempää kiinnostaa hohhau! Tänä aamuna ulkona paljastui karu totuus. Pihamaat ja läheinen kenttä oli kuin vessapaperirekan räjähtämisen jälkeen. Paperinsilppua ja rakettipaketteja oli silmänkantamattomiin. Toisaalta, olihan siellä näin koiran näkökulmasta paljon kaikenlaisia paperitötteröitä ja pahveja, joita saattoi merkkailla.

Yksi asia me pistettiin molemmat merkille, nimittäin sauvakävelijöiden vähyys eiliseen verrattuna. Eilen niitä oli jonoksi asti, mutta tänään vain pari henkilöä juoksenteli ilman sauvoja. Taitaa olla kankkunen ja sauvakävely aika kehno yhdistelmä, kjähhau!

En tehnyt uudenvuodenlupausta, sillä miksi täydellisen koiran pitää luvata kenellekään mitään. Toiset saisivat luvata totella minua, mutta se ei kuulemma jostain monimutkaisesta jutusta johtuen käy laatuun.

Levätkää toki ensin ja miettikää vasta sitten töitä ja muita hohhailuja.