www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
9.4.2006
Istuimme Korvetin Pekan kanssa hiljaa ruokapöydän äärellä, Ailan seistessä tuima ilme naamalla pöydän päädyssä. En tiedä mitä Pekka ajatteli, mutta minä toivoin Ailan kaatavan pannusta loput kahvit miehensä niskaan. Mitäs oli niin iljettävä sika, että kehtasi haukkua meikäläistä, ihan viatonta syntymähullua. Tuohan oli ihan selvää rasismia meitä hulluja kohtaan ja siitä voisi napsahtaa jopa linnaa tai hullujenhuonetta.
- Mitä sinä kulta halusitkaan tietää, Pekka kääntyi vaimoaan kohti.
- Mistä sinä luulet Ernestin saavan lainaa, kun hän ei ole ollut töissä vuosikymmeniin?
- Minä…tuota…
- Menepäs nyt siirtämään lipasto paikoilleen, minä voin pitää seuraa meidän vieraalle.
- Vieras…pyh! Pekka tuhahti ja nousi kiroillen ylös pöydästä. – Tarvitsisin sen kanssa muuten apua.
- Soita sitten jollekin juopporenttukaverillesi!
Minä sain lisää kahvia ja naispuoleista kahvinjuontiseuraa, mikä miellytti varsinkin silmiäni. Niitä oli kiva lepuuttaa Ailan tisseillä hänen hörppiessä kahviaan. Koska en tiennyt millä tavalla hän reagoi ukkovarpaan kosketukseen, otin paremman asennon ja ujutin toisen jalkani hänen jalkoväliinsä.
- Ymmmmh, Aila ynähti ja punastui korvia myöten.
Ensin vaikutti siltä, että jalkani saa kyytiä, mutta sitten hän painautuikin tiukemmin siihen. Vaikka asento ei ollut minulle mitenkään hyvä, kutkuttelin häntä jonkin aikaa jalkovälistä. Sitä kun ei saa kahvin kanssa pullaa, niin tällainen puuhastelu on tavallaan syömisen korviketta. Jalan puutumisen ja Pekan kiroilemisen voimistuessa, tempaisin jalan takaisin omaan käyttööni. Herra Korvetti tulla puhisi olohuonetta kohti lipasto jonkun vanhan maton päällä. Ääliö oli keksinyt nerokkaan tavan kuskata huonekaluja sisällä. Minä olisin sivellyt vielä kynttilää lattiaan, niin luisto olisi ollut puolta parempi. Meillä oli suljetulla sanonta; viisas liikaa töitä tekee, hullu pääsee vähemmällä.
- Kuule Pekka, oletkos koskaan rytkässyt tuota eukkoasi takaapäin? kysäisin kuuluvalla äänellä.
- Mitä helvettiä se sinulle kuuluu?
- Varsin kyselen, kun sillä on niin seksikään näköinen takapuoli.
- Ernesti, Aila sihahti ja pui nyrkkiä samalla.
Ilme vaikutti kuitenkin enemmän sellaiselta anna mulle munaa ilmeeltä, kuin vihastuneen naapurirouvan viimeiseltä varoitukselta. Olin juuri jatkamassa juttua, kun totesin kahvimukin olevan tyhjä ja nopea vilkaisu kahvipannuun tuotti saman tuloksen. Tästähän ei voinut tehdä kuin yhden johtopäätöksen, tarjoilu oli loppunut ja naapurin Ernesti saisi lähteä kotiin. Nousin ylös pöydästä, kumarsin kohteliaasti talon emännälle.
- Minä ymmärrän, minun on poistuttava keskuudestanne, lausuin mahdollisimman mahtipontisesti.
- Jäätkö syömään? Aila täräytti päin näköä.
- Ru-ruokaako?
- Kanaa ja riisiä. Ne ovat valmiit tuossa puolentunnin päästä.
- Helvetti, onko kello jo noin paljon? Pekka karjaisi rannenauristaan tuijottaen.
- Mitä nyt? Aila hämmästeli.
- No se pirun palaveri, jonka torvelot olivat sopineet minun loma-ajalle. Nyt tuli muuten kiire. Onhan se puku
pestynä?
- On, on, siellähän se eteisen naulakossa odottanut käyttäjäänsä. Laita puhtaat sukat ja partavettä, Aila
komensi.
- Helvetin helvetti, nyt jäi suihku välistä, hyvä että kerkeää puvun
vaihtaa.
Herra Korvetti jätti lipaston niille sijoilleen ja säntäsi makuuhuoneeseen ja eteiseen. Ovet vain paukkuivat, kun hän suoriutui vaatteidenvaihdosta ja partaveden pirskottelusta. Aikaa oli mennyt tuskin viittä minuuttia, kun ulko-ovelta kuului mölähdys ja ovi paukahti kiinni miehen perässä. Nousin katsomaan keittiön ikkunasta, että menikö se ääliö tosiaan ulos asti. Tiedä vaikka olisi keksinyt tuon sen takia, ettei tarvitse viettää aikaa itseään viisaamman, eli minun seurassa. Siellähän se pukupelle viipotti ihan juoksujalkaa autoaan kohti. Auton hävittyä näkyvistä, tunsin selässäni Ailan pehmeät rinnat ja huulet korvalehdessäni. Samalla hetkellä meinasi housuista lähteä nappi, niin tehokas tuo tissit selässä temppu oli. Samassa Aila kurottautui sulkemaan sälekaihtimet. Valmistauduin lähtemään heidän makuuhuonetta kohti, kun hän tempaisi puseron päältään ja aukaisi rintsikat.
- Uuu, tissit, huokaisin syvään.
- Ja lisää seuraa, Aila naurahti kiemurrellessaan pois housuistaan.
- Entä nuo…kanat? nuolaisin huuliani ja viittoilin uunia kohti.
- Vitut niistä, hän kivahti ja alkoi raastaa minun housuja alas.
Ennen kuin tajusinkaan, oli tappini paljaana ja siihen oli imeytynyt kiinni rietas naapurinrouva. Minullehan tuollainen sopi vallan mainiosti, seksihän oli sitä varten että sitä tuli harrastaa mahdollisimman monen kanssa. Hetken lutkuttamisen jälkeen Aila könysi pöydälle selälleen ja kehotti tutustumaan paikkoihin ihan pohjia myöten. Kaivelin nopsaan kintuissa olevista taskuista kumin ja annoin parrun puhua puolestaan.
- Vittu Ernesti, tää teki gutaa, Aila huohotti päästyään jälleen älyissä olevien kirjoihin.
- Totta, se ei pidä paikkansa, että isoperseisillä olisi löysät paikat.
- Tai hulluilla pienet munat, Aila hihitteli pallejani hipelöiden.
- Tsot tsot, uusintaan ei enää riitäkään kanat ja riisi, heristelin sormeani ja tempaisin pallit pois riettaan
rouvan käsistä.
- Eikö me voitaisiin…vielä kerta?
- Mittari on punaisella, totesin ja viittoilin hepin päätä.
Jouduin selittämään vielä kerran, etten todellakaan ole mikään helppo nakki, ainakaan toista kertaa peräjälkeen. Todellinen syyhän oli se, etten voinut oikein keskittyä panohommiin näin sekavassa asunnossa. Täälläkin oli joku helvetin lipasto keskellä lattiaa. Kerta meni kyllä vaikka sen kuuluisan kielon päällä, mutta toisella kertaa alkoi joskus pikkuseikat rassata. Lisäksi pelkäsin Ailan menevän kehumaan miehelleen, miten hyvä minä olen, ja se tulee tälläämään nyrkkinsä minun nenään. Eihän siinäkään vielä mitään, mutta kun minä täräytän taatusti takaisin ja lujempaa. Tietäähän siinä miten käy, hullua viedään taas oikein piipaa-autolla ja lujaa. Ei, minä en halunnut riskeerata tulevaisuuttani enempää tänään. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet riskit.
- Jääthän toki syömään, rintsikoita tissiensä suojaksi virittelevä Aila pyysi.
- Totta kai, luvattu mikä luvattu.
Istahdin pöytään ja jäin odottamaan milloin se paljon puhuttu kana ilmestyy riisipedillä eteeni. Tässä huushollissa vaikutti olevan puhetta ja panohomia niin paljon, että vieraan nälkä jäi toiselle sijalle. Ei kait nämä vaan olleet jotain laihdutushysteerikköjä? En voinut sietää ruoan pihtaajia ja salaatinsyöjiä, elleivät ne olleet tosi tosi seksikkäitä. Onneksi kana oli jo valmista, joten annos ilmestyi eteeni puolialastoman naisen tarjoilemana muutamassa minuutissa. Voi jee, puolinaku nainen tarjoilee kanaa, mikä ihana tiistaipäivä!
- Kiitos, oli oikein mahtava annos, sanoin nuoltuani lautasen toiseen kertaan.
- On meillä tiskikonekin.
- Onko siellä lisää kanalautasia? innostuin välittömästi.
- Ei, kun se pesee kyllä tuon lautasen. Voisit nuolla sen sijasta vaikka jotain muuta, Aila kihersi.
- Jätskiä?
- Niin, onhan meillä sitäkin kyllä.
- Tahtoo suklaatuutin!
Sain pyytämäni tuutin ja kieli pääsi jälleen mielipuuhaansa, nuolemishommiin. Voi jee, että miten se suklaatuutti onkin hyvää kana-aterian jälkeen. Mitä sitä voisikaan enää poikamies elämältään enempää toivoa? Jäätelö on kyllä jälkkäreiden kingi, sanoi kuka mitä hyvänsä.
- Ernesti, ei kait sinulla mikään kiire ole?
- Eihän minulla koskaan mitään kiirettä ole, paitsi silloin kun pukkaa kiireen päälle.
- Onko nyt?
- Ei ole. Mersua pitäisi ulkoiluttaa, mutta sen voi tehdä vaikka keväämmällä tai syksymmällä. Tiedä onko uudelle
autolle kovin miellyttävää kerätä kilometrejä vuoden ensimmäisellä viikolla. Jos minä antaisin sen ensin tutustua
tuohon parkkipaikkaansa kunnolla.
- Tuota, minulla olisi yksi leffa, Aila puri huultaan.
- Nakke Nakuttajako?
- Ei, vaan sellainen pornokaupasta ostettu.
- Missä isomelaiset miehet panee porukalla jotain pientä kinuskimuijaa, innostuin.
- Ei oikeastaan, vaan lähinnä sellainen pariskuntaleffa, mitä myös vaimot voivat
katsoa.
Nyt lykkäsi pahan, sillä minulla ei ollut vaimoa. Eihän minulla ollut edes vaimon puolikastakaan, siis ainakaan omaa. Ei ollut salarakasta eikä oikeastaan mitään muutakaan vakituista systeemiä. Ei näitä satunnaisia naapuripanoja voinut mitenkään vakavasti ottaa. Tarkoittiko tämä nyt sitä, että Aila katsoo leffaa yksin huokaillen ja minä joudun istumaan silmät kiinni seurana? Voi helvetti, kyllähän oli tympeä ämmä kun tuollaiseen meinasi meikäläisen houkutella. Varmaan kehuu sen jälkeen tuttavilleen, miten se yksi naapurin mulkku joutui istumaan silmät kiinni ja tappi kovana koko leffan ajan. Pässiä vedetään narussa, ei Ernestiä!
- No voi piru, nyt on mentävä! ilmoitin ja nousin ylös ruokapöydästä.
- Minne sinä…nyt?
- Tiedätkö mitä? muistin juuri, että minulla on soittoaika minun lääkärille. Sen mielestä en käyttäydy kovin
normaalisti ja joudun soittamaan sille joka päivä. Siis sellainen kontrollisoitto, tiedäthän.
- Ei voi olla totta, Aila manaili dvd-koteloa kädessä heilutellen.
- Ei se olekaan, mutta silti se vaan on totta, toden totta suoraan sanottuna, nyökyttelin päätä niin että
huimasi.
- Onko paha olo? Aila huolestui, kun horjahdin ja iskin pääni seinään.
- No niin, nyt se olo pahenee, kun en kerinnyt soittamaan ensimmäisellä minuutilla, parkaisin ja pinkaisin kohti
eteistä.
- Ernesti, voidaanhan me vielä joskus…
- Monestikin, vastasin ovenraosta ennen sen sulkeutumista takanani.
Oman asuntoni ovi oli raollaan, joten livahdin sinne sukkelaan ja suoraan makuuhuoneeseen hakkaamaan päätä seinään.