www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

26.3.2006

96. Isukin avaruusasema

- Rallatilallanlaa, rallatilallanlaa, Ernestiä ei vituta eikä ahdista mikään päällä maan, rallatilallanlaa, rallatilallanlaa, hoilottelin kävellessäni ympyrää keittiön puolella.

Hienoa, elämäni vaikutti olevan todella hyvin balanssissa. Huoneet olivat siistit, kulkuset kilisivät tyhjyyden merkiksi ja pihalla odotti uusi ässäsarjalainen. Mieleni oli niin hyvä, että sieppasin käteeni puhelimen ja valitsin muistipaikasta Mätösen mulkun numeron. Pitihän se jollekin kertoa hyvästä olosta.

- Mätönen, kuului luurista tympeä murahdus.
- Ernesti Kilari tässä terve, kuinkas kyrpä huiskii?
- Mitä, vittuiletko ja vielä puhelimitse?
- Hoitelin tuossa juuri pari muijaa. Toinen oli niin kiitollinen, että imuroi vielä asuntonikin lähtiessään, pistin vähän hullunlisää juttuihini.
- On minullakin naisia, useitakin tällä viikolla.
- Ai niin, Venäjän naisten kuulantyöntöjoukkue taitaa harjoitella täällä.
- Mitä? no ei varmaan ole venäläisiä kuulantyöntäjiä. Pistä kuule pilleri huuleen ja painu takaisin koloosi!
- Tiedätkö Mätönen mitä eroa on hullun mulkulla ja mulkulla?
- No mitä?
- Hullun mulkulla paljon naista saa, mutta kun sinun numeroon soittaa, niin siellä vastaa mulkku!

Lopetin puhelun tuon sanottuani, sillä olin oman asiani kertonut. Mielestäni noin tympeän ihmisen kanssa oli aivan turha artikuloida yhtään pitempään. Jos mies on sukunimeltään Mätönen, niin kärsikööt siitä. Laskin puhelimen pöydälle vihellellen. Olo alkoi olla sitä luokkaa, että jos katto tippuisi niskaan, niin nauraisin varmaan ääneen. Tuosta tuli mieleen vanha sanonta: hullulla on halvat huvit. Tuo ei oikein pidä paikkaansa, sillä yleensä tosihullu keksii todella kalliit huvit ja yleensä toisten piikkiin. Sillai kevyesti seinähullut voivat harrastaa halpoja huveja, kuten peilikuvalleen naureskelua tai sormi nenään, sormi perseeseen, sormi nenään leikkiä.

- Äiti, äitini mun! karjaisin tajuttuani tajuntaa koputtelevan äänen olevan puhelimen soittoääni.
- Äitii, oletko se sinä? karjaisin luuriin.
- Olen kyllä, tasan kymmeneltä kuten aina ennenkin, äiti ilmoitti.
- Ketun perse, meinasin unohtaa sinun soittosi.
- Minä meinasin myöhästyä, oli vähän ongelmia isäsi kanssa, äiti kertoi ääni rätisten.
- Antaako isukki sinulle sähköshokkeja, kun ääni rätisee jännästi? sattuuko ne ja onko hiukset aivan pystyssä?
- Ernesti! Ei kukaan anna mitään. Puhelin vain rätisee, sillä sain parsittua sen kasaan juuri ennen kymmentä.
- Kumpi löi, sinä vai isä?

Vau, kotona oli ollut taas aktionia. Onkohan siellä joka paikka aivan veressä? Koska äiti oli puhelimessa, niin onko isukki teholla tai hautuumaalla koiranputkea puskemassa? Riemuitsin jo mielessäni äidin selviämisestä, kun mieleen tuli amerikkalaiset leffat ja henkilöllisyyden ja hahmon nappaamiset. Entä jos isukki olikin ottanut äidin hahmon ja ajatteli tehdä seuraavaksi selvää minusta? Nyt piti olla tarkkana kaiken sanomisen ja tekemisen suhteen, rauhoittelin itseäni syvään hengittäen.

- Ernesti oletko vielä siellä?
- O-oletko sinä…minun äitini?
- Olenhan minä, kuten aina ennenkin.
- Miten sinä olet ennen ollut, saisinko jonkun esimerkin, tinkasin otsa aivan hiestä märkänä.
- No, vaihdoin vaipat aikoinaan. Sitten paikkailin rikkinäiset housunpolvet ja nykyisin soittelen joka päivä kymmeneltä.
- Saisinko vaihtaa pari sanaa isän kanssa?
- Et!
- No pyydä sitä huutamaan taustalla jotain rumaa, niin kuuntelen.
- Isä meni jo.
- Minne meni, tuliko sitä hakemaan se juna mistä se on aina myöhästynyt?
- Ernesti, isälläsi on vain huonoa tuuria elämässään, toisin kuin sinulla rakas poikani.

Huh, tämä tieto helpotti, sillä valeisä ei olisi pystynyt sanomaan millään tavalla minua rakkaaksi pojaksi. Oli se isukki vaan itse niin hullu, ettei nähnyt missään metsää puilta tai mitään muutakaan itsestäänselvyyttä. Pitäisiköhän minun hankkia äidille ja itselle sellaiset tuplakameralla varustetut kamerapuhelimet, niin näkisin heti kenen kanssa jutskailen. Isähän saattoi vaikka pakottaa äidin sanomaan kaikkea normaalia, etten vaan mene paikanpäälle tarkastamaan tilannetta.

- Mitä isukki tekee? vieläkö se on katolla?
- Onpa hyvinkin, siis välillä. Nyt sen aikaa vie avaruusasemalla päivystäminen, äiti huokaisi rätisten.
- Upeeta, isukista on tullut astronautti vanhoilla päivillä, ihastelin vilpittömästi.
- En minä nyt ihan tuota sanaa käyttäisi. Sanoisin ennemminkin, että on hieman kiusallista, kun isäsi leikkii avaruusaseman omistajaa.
- Omistaako isä sen asemansa?
- Omistaa kyllä ne lukuisat peltitynnyrit joista tämä avaruusasema on kyhätty kasaan.
- Joko isukki on testannut hyperajoa?

Äiti alkoi kertoa tarkemmin tuosta projektista, joka oli polkaistu käyntiin eilen aamupäivällä ja hommia oli tehty läpi yön. Äidillä oli jäänyt yöunet todella vähiin sen peltitynnyreiden paukuttamisen takia. Tynnyrit isä oli saanut joltain maajussilta, jolla oli takapihallaan laiton kaatopaikka. Kyseinen maajussi oli tuonut ne traktorilla pihalle ja ottanut vain kuljetusmaksun. Iltapäivällä paikalle oli tullut isän lapsuudentuttu poikansa kanssa, ja he olivat alkaneet hitsata avaruusasemaa kasaan.

- Kuka hullu se on joka isukille töitä tekee? kummastelin ääneen.
- Niin, minä en oikein tiedä kumpi niistä on hullumpi; isäsikö vai sen tuttu poikansa kanssa.

Äiti kertoi, että isän tutun pakettiauton kyljessä oli lukenut: ”Avaruusasemien rakentamiset ja peruskorjaukset maanpäällä.” Lisäksi molemmat olivat pukeutuneet alien-pukuihin paikalle tullessa. He olivat antaneet isälle kuulemma huomattavan alennuksen, kun hän oli suostunut alkamaan ufojen kimppakyytisivuston vastaavaksi. Isän tutulla ei kuulemma aika riitä enää siitä huolehtimiseen avaruusasemaremonttien räjähdysmäisen kasvun myötä. Harmittelivat kovasti, ettei isällä ole mitään kädentaitoja.

- Vittu miten hullua, nauraa räkätin moiselle idealle.
- Sitähän minäkin, että kuka täällä tarvitsee mitään ufojen kimppakyytisivustoa, äiti hymähti.
- Ei kun minä sitä, että isukki olisi jonkun palvelun ylläpitäjä.
- Siitä ei taida olla murhetta.
- Miten niin? eihän isukki ymmärrä mitään tietokoneista.
- Kävin salaa niiden sivulla, ja sinne oli ylläpitäjän lisäksi rekisteröityneet vain Fox Mulder ja Dana Scully.
- Ne varmaan odottaa kyytiä totuuden luo, hihittelin ääneen.

Voi että minun oloni vain parani isän sekoilujen kuulemisesta. Ainoa mikä vähän ärsytti, oli isän suorittaman tontin sulkeminen autoliikenteeltä. Sinne pääsi jatkossa vain hyväksytyillä avaruusaluksilla. Pitääkö minulla tosiaan kävellä äidin luo jostain tienvarresta? Olin jo hermostumaisillani mokomasta tiedosta, kun äiti ilmoitti hänen järjestävän minulle avaruusvierailuluvan joka sallii auton tuomisen pihalle.

- Miten poliisit, kait joku naapureista soitti ne paikalle?
- Juu, soitti toki ja kävihän täällä poliisiauto portin takana.
- Kävi, miten niin vain kävi?
- Nousivat sen verran ulos autosta, että pääsivät kertomaan, etteivät aio jalallakaan astua meidän tontille vaikka kuu putoaisi talomme päälle.
- Sikamaista, virkavallanhan pitää suojella kansalaisia.
- Aikoivat kuulemma suojella itseään isältä ja pysyä sen vuoksi mahdollisimman kaukana.
- Äiti, miksi se puhelin on kappaleina? palasin puhelinasiaan.
- Isä löi sitä valomiekallaan, äiti hörähti.
- Sädetikulla vai?
- Olisikin ollut vain sädetikku. Se sai päähänsä tehdä pitkävartisesta kirveestä valomiekan. Isäsi kävi kaupasta kaksi taskulamppua ja sitoi ne kirveen varteen vastakkaisille puolille. Toiseen isä laittoi vihreän muovipalan lasin eteen ja toiseen punaisen muovipalan. Kuulemma iskut tehoavat eri tavalla, valon väristä riippuen.
- Kummalla sitä puhelinta lyötiin?
- Vihreällä.

Hyi helvetti, että vihreällä isä on mennyt leikkimään. Minähän en ala vihreätä valomiekkaa rakentamaan vaikka millä uhattaisiin. Tekisin ennemmin vaikka punaisen ja oranssin valomiekan.

- Miten isän värisokeus?
- Punaisen se erottaa, joten sen perusteella pelaa.
- Mikä sen nettisivuston osoite on?
- www.ufojenkimppakyyti.net
- Mahtavaa, käynkin heti tutustumassa. Palataan taas huomenna asiaan. Minulla menee nyt niin hyvin, etten halua kuulla isästä tämän enempää. Heippa!

Lopetin taas puhelun ennen äitiä, sillä siinä jäi tavallaan määräävään asemaan ilman alistamiseksi tulemisen paineita. Viimeisen sanan sanoja oli kingi tai pomo tai kurko tai jotain korkeampaa. Puhelun jälkeen ryntäsin makkariin, laitoin tietokoneen päälle ja suunnistin nettisivustolle. Rekisteröidyin sinne ET tunnuksella ja kävin laittamassa seuraavanlaisen kyydinhakuilmoituksen: ”Tarvitsen kyytiä Alfa-omenasta Theta-Banaanille kesäkuun jälkeen, mikäli avaruuspölyn taso on laskenut alle 16,5 %.” Lisäksi laitoin maininnan, että myyn hiukkaskiihdytettyjä omenan siemenkotia. Ai perse, tämä päivä oli todella tämän hetken paras päivä!