www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

19.3.2006

95. Pikaputsi posliinilla

- Aargh, sängyssäni on alaston perse! karjaisin kolme sekuntia silmien avaamisen jälkeen.

Tuijotin aamupaniikissa viereisen peiton alta pilkottavaa alastonta takapuolta. Ujutin varovasti käteni pepun taakse ja kokeilin mitä sieltä oikein löytyy.

- Hmm, nainen, mutisin saatuani vähän kouriintuntuvaa todistetta.
- Ymmm…Ernesti…sinäkö? kuului peiton alta vaimea yninä.
- Ku-kuka siellä? varoitan, olen aseistettu!
- Tiedetään, sellaisella kovalla kangella.
- O-on minulla pyssykin, vakuuttelin ääni väristen.
- Missä? peitto raottui ja tuttu naama ilmestyi näkösälle.
- Ei missään, joku hullu varasti sen kun oli alle kymmenvuotias. Eipä sille niin väliä, siitä oli vesi jo loppu.
- Saako täällä aamusta munaa, vai pitääkö lähteä puutteessa kotiin? Raisa kysyi ja otti vehkeestäni tukevan otteen.
- Itsepalvelu, ilmoitin ja kierähdin selälleni.
- Sopii, hän ilmoitti ja nappasi yöpöydältä kumiukon.

Tämähän vaikutti sittenkin aivan mukavalta aamulta, vaikka äskeinen herätys vieraan perseen vieressä olikin nostanut paniikkia parikymmentä pykälää. Siinä vaiheessa kun Raisa laskeutui varovasti päälleni, alkoi eilinen palautua tarkemmin mieleeni. Minullahan oli pihalla aivan uusi Mersu, miten upeeta! Auton miettiminen ei vain oikein onnistunut, sillä edessäni heiluvat rinnat veivät kaiken huomioni. Eikö sitä ihmisen päässä voi olla kuin yksi ajatus kerrallaan? Yritin kääntää ajatuksiani kokeeksi leivän paahtamiseen. Ei siitäkään tullut mitään, sillä juuri kun sain leivät ajatuksissani paahtimeen, ne pomppasivat kattoon.

- Uuuuuh, karjaisin ja tajusin tyhjentäväni lastin päälläni olevan naisen sisuksiin.
- Ui, ui, ui, ui, kuului Raisan uikutus hänen vapistessa päälläni.
- Käyt varmaan kotona suihkussa, kun en näe missään sinun pyyhettä, totesin könytessäni pois sängystä.
- Helposti, kuivaan vain vähän paikkoja.
- Ei lakanaan!
- Paperiin ajattelin, hän naurahti. - Otatko kahvia jos keitän?
- Vain jos kahvi on valmista kun tulen suihkusta?
- Onnistuu.

Astelin tyytyväisin mielin vessaan ja laitoin suihkustereot päälle. Levynä oli tuttu sähkömiesten levy. Mitäpä sitä hyvää levyä vaihtamaan huonompaan? Musiinkin pauhatessa astuin suihkun alle ja aloin pestä itseäni. Pimpin haju tuntui olevan sitkeässä, varsinkin sormiin se oli tarttunut kunnolla. Mietin jo kynsien alustan pesemistä kynsiharjalla, mutta jätin sen tekemättä. Pelkäsin nimittäin aivan mielettömästi tökkääväni kynsiharjan harjaksilla kynnen alle niin kovaa, että sieltä alkaa lentää verisuihkut. Viidestä tai jopa kymmenestä sormesta suihkuaa niin paljon verta, että kuolen taatusti muutamassa kymmenessä sekunnissa verenhukkaan.

- Hyvä Puh, kuivaa minut! kehuin pyyhettäni kääriytyessäni siihen suihkun jälkeen.

Kehuminen tuntui auttavan, sillä pyyhe suorastaan imaisi kaiken kosteuden itseensä. Kaikki asiat ja esineet toimivat paremmin, kun niitä kehutaan tarpeeksi. Tuon minulle oli kertonut muinoin tohtori Psyko. Heitin Puhin naulaan ja astelin munasillani keittiöön, jossa tapasin jälleen tutun herkkupeban.

- Hyvä pylly, taputin Raisan peppua.
- Kiitos!
- Saanko hyvää kahvia?
- Parasta sitten äskeisen panon jälkeen.

Minulle oli tehty jo kaksi voileipää ja ne odottivat höyryävän kahvikupin kanssa ruokapöydällä. Istuin pöytään ja aloin nauttia sen antimista hyvällä ruokahalulla. Tämä tiistai vaikutti tämän viikon parhaimmalta tiistailta, niin hyvä aamun palvelu oli ollut.

- Voi perse, siivooja tulee tänään! karjaisin äkkiä.
- Auts, moneltako? Raisa parahti.
- En tiedä, kertoivat tulevan aamulla.
- Laitan nopeasti jotain päälleni.
- Tuota, se siivoaminen on kovin henkilökohtainen juttu. Katsos kun villakoirat eivät uskalla näyttäytyä jos täällä on yleisöä.
- Aivan, ymmärrän, Raisa hymähti ja hörppi oman kahvinsa loppuun.

Seurasin silmä kovana, kun hän etsi vaatteensa ja meni niiden kanssa vessaan. Hetken päästä sieltä asteli ulos vaatteisiin pukeutunut herkkupeba, jonka hiuksetkaan eivät enää sojottaneet sinne tänne. Sain vielä lähtöpusun, ennen kuin tuo veronainen avasi oven ja astui rappuun.

- Milloin otetaan uusiksi? hän kääntyi kysymään.
- Minä soittelen, ilmoitin ja vedin oven kiinni mokomankin maanvaivan nenän edestä.

Mikä hitto noita naisia vaivaa? Pitääkö tässä heti osata sanoa milloin haluan taas panna uudemman kerran? Voihan se olla, etten halua edes nähdä sitä puoleen vuoteen. Kummia takertujia, puhisin eteisessä itsekseni. Palasin keittiöön ja huomasin tyhjät viinipullot sekä kebab-aterian jämät ja pakkaukset.

- No voi vittu, ei tartte kyllä tulla kovin nopeasti uudelleen paikkoja sotkemaan, karjuin tuskissani.

Meinasin jo kerätä jätteet muovipussiin ja käydä viemässä Raisalle, kun ovikello alkoi soida. Siinä hetkessä muistin siivoojan ja huokaisin helpotuksesta. Sehän vie roskat mennessään, joten eihän tässä maailma romahtanutkaan – vielä. Ryntäsin nopeasti makuuhuoneeseen, sillä en halunnut ottaa siivoojaa vastaan alastomana. Sängyn vierellä menin paniikkiin, sillä en nähnyt kalsareitani missään. Tempaisin nopeasti puseron päälleni ja menin ovelle.

- Ernesti Kilari? oven takana olevan blondi kysyi ja punastui niin pirusti huomattuaan paljaan vehkeeni.
- Joo, tule sisään vaan, kehotin häntä.

Nuorehko hyvärunkoinen blondi asteli sisälle imurin kanssa. Tämähän vaikutti hyvältä, sillä en mielelläni antanut omaa imuriani vieraiden käyttöön. Tiedä vaikka ne renkkaavat sen kytkimet paskaksi ja täyttävät pölypussin. Yritä siinä sitten itse sen jälkeen imuroida, jos laite on täysin tukossa, eikä virtakytkin toimi. Vittu, että minua oikein raivostutti sellaiset toisten imureiden renkkaajat ja tukkijat, perkele!

- Minä olen muuten Annika, tyttö esitteli itsensä.
- Ernesti yhä, kättelin häntä samalla, kuin mietin blondin kuppikokoa ja rintojen aitoutta.
- Eipä sitten muuta, kuin hommiin, Annika naurahti ja riisui takin naulaan ja kengät naulakon alle.
- Älä säästele imutehoissa, minä tarjoan sähköt.
- En toki. Voinko käydä vessassa laittamassa itseni työkuntoon?

Annoin luvan ja tytteli astui vessaan pienen laukkunsa kanssa. Jäin odottamaan vessan oven eteen, sillä minua jännitti kovasti, miten tämä uusi siivousfirma piti sanansa. Jos olin pikkiriikkisenkään tyytymätön mihinkään seikkaan, niin siivoojatar saisi lähteä saman tien takaisin, eikä paluumahdollisuutta olisi edes teoriassa. Kovin montaa minuuttia minun ei tarvinnut odottaa, kun ovi aukesi ja eteeni asteli tyrmäävä näky.

- Vau, henkäisin Annikan seistessäni edessäni lievässä haara-asennossa.
- Mitäs pidät? hän hieraisi posliinia jalkoväliään.
- Miltä se näyttää takaapäin? huohotin.
- Katso, hän totesi ja kääntyi ympäri, pyllistäen samalla minuun päin.
- Ei karvan karvaa, hyvä homma.

Yläosan hän oli verhoillut pitsitopilla, josta ainakin toinen nänni tunki itseään läpi. Pitkät vaaleat hiukset oli kietaistu nätisti nutturalle. Tällainen siivouspalvelu oli kerrassaan mahtava juttu. Voiko sitä poikamies enää enempää siisteyden eteen edes vaatia? Annoin hänelle luvan aloittaa siivoamisen. Pyysin häntä etsimään samalla vaatteeni ja tuomaan ne makuuhuoneen sängylle. Näytin myös keittiössä ja olohuoneessa olevan siivon, jonka toivoin poistuvan siivoojan mukana.

- Meillä on sellainen käytäntö, että asiakkaan hyväksyessä siivoojan, perimme maksun, Annika ilmoitti.
- Paljonko?
- 200 euroa ja vain käteinen kelpaa.
- Tuossa, ojensin lipaston päälle varaamani rahat hänelle.
- Katsoa saa vaikka miten läheltä, mutta koskea ei saa, hän heristeli sormeaan hymyillen.
- Tiedän, panotikkaat tilataan eri firmasta.
- Anteeksi mitkä?
- Panopuut, sellaiset naitavat naiset, mumisin hänen tissejään tuijottaen.

Istahdin tämän jälkeen takaisin ruokapöydän ääreen ja jatkoin aamiaiseni mutustelemista. Tämä oli tosiaankin tämän viikon ylivoimaisesti paras tiistai. Jo toinen herkkuperse samalle aamulle asunnossani, jes! Mätöstä vituttaisi kuin pientä oravaa, jos se hörhö vaan tietäisi, myhäilin tuijottaessani olohuoneen puolella keikkuvaa paljasta pyllyä. Onneksi Raisa oli keittänyt kahvia normaalia enemmän, niin minun ei tarvinnut katsella siivoamista kuivin suin. Pieneksi harmiksi siivoojatytön liikkeet olivat niin nopsat, että olohuone oli hetkessä imuroitu ja järjestetty. Tämä oli nimensä mukaan pikaputsi posliinilla, sillä en halunnut lattioiden pesua tällä kertaa. Kuluvathan ne lattiat, jos niitä jatkuvasti hinkataan vahvoilla pesuaineilla.

Olohuoneen jälkeen imuroinnista pääsi nauttimaan keittiöni. Annikan letkunkäyttö imurin varressa oli sitä luokkaa, että minulla alkoi tehdä taas mieli pimppaa. Hitto, miksi minä meninkään tilaamaan tällaisen siivouspalvelun, aarg, manailin päätäni pidellen.

- Tyhmä, tyhmä, tyhmä, hoin samaa tahtia kun pääni osui ruokapöytään.
- Anteeksi, en kuullut mitä sanoit, Annika pyörähti ympäri.
- Ei se ollut…mitään…tärkeätä, käännä vain se parempi puolesi tännepäin.
- Hihii, siinä sulle peppua, hän kiepahti ympäri ja pyllisti viimeisen päälle riettaasti.
- Nam, nuolaisin huuliani ja täräytin taas otsalohkon pöydänkanteen.

Minä en kestänyt enää, vaan jätin tämän eturivin paikkani ja kipaisin olohuoneen puolelle. Menin sohvalle makuulleni, sillä sieltä näki vain olohuoneen takaseinään. Tehostin tuota paljaan pinnan näkemisen unohtamista lällättelemällä ääneen. Imurin ääneen sekoittuva lällätys oli todella tehokas konsti unohtaa paljas peppu ja muut naisten värkit. Muutaman minuutin lällättelyn jälkeen aloin pohtia jo tosissaan, että pitäisiköhän minun levyttää tuota lällätystäni ja myydä sitä terapialevyinä huimaan viidenkymmenen euron kappalehintaan. Tiedä vaikka pääsisin sillä top-10 listalle kotimaassa ja ulkomailla. Muistin äärettömän huonosti laulujen sanoja, mutta tässä lällättelyssä sillä ei ollut mitään väliä. Näin silmissäni itseni jo Hollywoodissa istumassa jatketun Mersun takaosassa olevassa porealtaassa kauniiden naisten kanssa.

- Häh, mitä helvettiä? karjaisin ihmeissäni. – Minähän en puhu enkkua.

Unelmani saivat todella karmaisevan lopun. Olin ollut juuri porealtaassa parin jenkkiläisen pimatsun kanssa, kun toinen sanoi jotain enkuksi. Voi perse, miten minun unelmiin voi joku kanttura tulla kielillä puhumaan. Eikö se tiedä, että Ernestin uniin ja unelmiin tullaan vain kielihommiin, eikä puhumaan jotain ihme kieliä. Olikohan tuo äsken läpikäyty vuodenvaihde saanut sittenkin kropassani aikaan jotain muutoksia? Ei perkele, tämähän ei vetele ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa saatan ensi yönä nähdä saksankielisiä unia ja seuraavana yönä vaikka swahilinkielisen painajaisen. Yritin juuri hukuttaa tuskaa survomalla päätäni sohvanrakoon, kun tunsin kosketuksen olkapäälläni.

- Minä en puhu kieliä, murahdin tuskissani.
- Ei tarvitsekaan, vaikka minä puhun useampaakin kieltä, siivoojaneito ilmoitti reippaasti.
- Saitko jo kaikki pölykoirat nitistettyä?
- Mitä niille makuuhuoneen sängyn alla oleville käytetyille kortsuille tehdään? ihan vaan sitä, että onko ne jonkun tietyn syyn takia siellä?
- Mi-minunko makuuhuoneeni sängyn alla?
- Kyllä. Imuroida en niitä voi, ja ajattelin kysyä luvan viedä ne roskikseen.
- Mitä tuosta, roskiin vaan, johan ne on kerran täytetty, murahdin mokomallekin itsestäänselvyydelle.
- Niin, minä vaan ajattelin…kun ne oli numeroitu, Annika kurtisti kulmiaan.
- No vittu, eikö sitä nykyisin saa himassaan edes nussia, ettei joku numeroi kumiukkoja, ärähdin kiukkuisena.

Nousin sohvalta ja harpoin makuuhuoneeseen. Minähän en perkele tuhlaa kynää kortsujen numerointiin. Minä teippaisin käytetyt kumiukot suoraan ikkunaan, mikäli haluaisin tietää niiden lukumäärän. Sillä voisi samalla tehdä kateelliset naapurit vielä kateellisemmiksi. Niiden eukkoja vituttaisi kun oma äijä ei jaksa niin monesti ja äijiä, kun eukko ei anna tarpeeksi usein. Laskeuduin makuulleni makuuhuoneen lattialle ja kurkistin sänkyni alle. Olihan siellä tosiaan rivi kortsuja mustalla tussilla numeroituna. Lisäksi omaisuuteeni kuuluva tussi oli niiden vieressä. Numeroiden ja laskutoimituksen jälkeen päädyin viiteen kappaleeseen. Tuo täsmäsi minun ja Raisan puuhastelun kanssa oikein hyvin, joten syyllinen oli numeroita rakastava verovirkailijanainen.

- Perkele, en varmaan maksa veroja jatkossa, murisin ääneen.
- Anteeksi, mitä sanoit? Annika kysyi takanani.
- Verottaja on perseestä, se kun numeroi nykyisin kortsutkin, täsmensin tämänhetkistä tuskaani.
- Täältä näinkö? siivoojatar naurahti ja käänsi peppunsa minua kohti.
- Minun on aika paha sanoa tuohon mitään. Saanko koittaa kikkelillä niin tiedän tarkemmin?
- Tsot, tsot, ei työaikana.
- En minä ole töissä.
- Minä olen ja säännöt pitävät.
- Jaettu synti pikapanon muodossa on oikeastaan vain varttisynti sinulle.
- Ehei, ja sitä paitsi minulla on oma letkuni, jos sitä tekee mieli, Annika veti imurin letkua riettaasti edestakaisin jalkovälissään.
- Aika pornoa, totesin tuota näkyä katsellessani.

Harmikseni letkushow ei kestänyt kovinkaan kauan, vaan luvan saatuaan kortsut joutuivat roskakoriin ja imurointi jatkui. Jäin nyt makaamaan makuuhuoneen sängylle. Siivoojan mennessä kolistelemaan vessaan, minä kirjoitin valkoiselle paperille kyltin: EI KORTSUJA SÄNGYN ALLE! Teippasin sen makuuhuoneen seinään sängyn viereen. Sijoitin sen niin, etten vahingossakaan iske sitä päälläni seinähoidon aikana. Tuollainen paperi voi olla liian pehmeä objekti seinähoitoa ottaessani. Tiedä vaikka pääni pomppaisi siitä holtittomasti takaisin ja löytäisin itseni heilahdusliikkeen jälkeen lattialta jalat poikki.

- Pirulauta, hulluillehan eivät paperit soittele! karjaisin paperille mahdollisimman vihainen ilme naamalla.
- Sanoitko jotain soittamisesta? kuului vessan oven takaa.
- Soita minulle, niin mennään vaikka vapaa-ajan panolle.
- Ehkä joskus, mutta nyt pitää kiirehtiä seuraavaan paikkaan, Annika sanoi vessan ovelta.

Hän oli jo vaihtanut vaatteensa ja ilmoitti poistuvansa roskakassien kanssa. Pikaputsi posliinilla oli nimensä veroinen; ei karvan karvaa ja se tehtiin sukkelasti.

- Sitä saa mitä tilaa, lällällää, laulaa lurautin pienen pätkän.
- Jepulis. Laita vehkeet piiloon jos lähdet ulos, siellä on pakkanen, Annika huikkasi vielä ovelta.
- Kerro terveisiä…vaikka äidillesi! huusin vielä perään.

Vasta oven kolahdettua tajusin olevani yhä munasillani, tosin pusero päällä. Puin sängynpäätyyn laskostetut vaatteet päälleni ja kiittelin nerokkuuttani tilata siivooja tähän sekasortoiseen kebab- ja viinipullojäteaamuun. Oikeastaan minua ei ahdistanut yhtään, siis tällä sekunilla.