www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

12.3.2006

94. Hyvä perse ja tiukka tavara

Kävelin kepein askelin rappuun hissin eteen. Jäin hetkeksi miettimään, pitäisikö minun ajaa hurruutella hissillä muutaman kerran edes takaisin, ikään kuin tasoitellakseni äskeistä Mersulla kaahaamista? Toisaalta meidän hissi oli sen verran hidas, ettei siitä välttämättä olisi mitään hyötyä ainakaan henkisellä puolella. Tunsin olevani henkisesti niin vahvassa kunnossa, että käänsin nenäni portaita kohti ja lähdin nousemaan niitä. Kakkoskerroksen tasanteella tajusin miksi olin lähtenyt portaita pitkin. Alitajuntani halusi minut Raisan ovelle varmistamaan hänen kyläilyään. Laskeuduin kontalleen oven eteen ja raotin varovasti postiluukkua. Sisältä ei kuulunut mitään, joten oliko verovirkailija edes kotosalla? Päästin postiluukun sulkeutumaan ja istahdin lattialle selkä oveen päin. Otin kännykkäni ja valitsin Raisan numeron.

- Ernesti ihanaa, sinä soitit minulle, Raisan ääni helkähti luurissa.
- Kuinka pian saat pimpin pestyä ja pääset viiniesi kanssa meille?
- Vaikka heti, olen juuri kuivaamassa itseäni vessassa.
- Tuo jotakin ruokaa, sillä V-liikkeen ruokala oli kiinni.
- Ei minulla ole oikeastaan mitään täällä kotona.
- Tilaa vaikka kebabit Pizzeriasta ja tulet sitten niiden kanssa, ehdotin.
- Voidaanhan me tilata ne teillekin, Raisa ehdotteli.
- Olitko tulossa niiden ruokien kanssa vai jäätkö sittenkin kotiin?
- Ruokien kanssa.
- Älä turhaan laita alusvaatteita, ilmoitin vielä lopuksi ja katkaisin puhelun.

Hyvä homma, nyt oli ruoka ja juomapuoli kunnossa. Jos kerran neiti tuppaa itsensä kylään, niin tehkööt siinä samalla myös jotain hyödyllistä, eli ruokkikoot minut. Nousin ylös ja astuin hissin eteen. Loppumatka sai olla hissikyyti, sillä portaita kapuaminen oli tänään perseestä. Kerroksen väli vielä meni, mutta ylös asti en kävele! Yläkertaan päästyäni kävin kuuntelemassa naapurini Lissun oven takana. Pitäisiköhän minun kutsua sekin kylään? Olin jo rimpauttamassa ovikelloa, kun mieleeni tuli lepakot. Entä jos nuo naiset rakastuvatkin toisiinsa ja jättävät minut ilman seksuaalista kontaktia? Joutuisinko perkele tumputtaa kahden seksikkään naisen nauttiessa toistaan?

- Ei perkele, tämä on liian suuri riski miehen elämässä! murahdin ääneen ja tempaisin käteni kauemmaksi Lissun ovesta.

Tilanne oli mennyt nyt sellaiseen pisteeseen, että tässä oli pakko toimia suurinta varovaisuutta noudattaen. Kumarruin avaamaan kenkieni nauhat ja otin ne pois jalasta. Astelin sukat jalassa varpaillani omalle ovelle. Työnsi avaimen lukkoon äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Oikein kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni, kun pelkäsin saranoiden narahtavan ovea avatessani. Onneksi ovi oli puolellani ja pääsin livahtamaan asuntooni äärimmäisen hiljaa. Vedin oven kiinni perässäni ja huokaisin helpotuksesta. Riisuin takin eteiseen ja muut vaatteet kalsareita lukuun ottamatta makuuhuoneeseen. Koska olin vaatinut Raisalta suihkua, päätin olla reilu häntä kohtaan ja käydä pesaisemassa vehkeeni.

Vessassa kalsareita riisuessani jouduin uuden ongelman eteen. Jos menen suihkuun, niin kastun muutenkin kuin pippelin osalta. Kaksi suihkua päivässä oli hullulle liikaa, ellei suihkuseurana ollut kaunista naista. Vaikka vehkeeni oli käytännöllisen iso, ei se silti ulottunut vessanpytyn veteen, joten siellä huuhteleminen oli pois laskuista. Olin niin jumissa ajatusteni kanssa, että päätin ottaa aikalisän ja ajaa parran. Partaa oli kiva ajella peilin edessä, sillä siinä samalla saattoi näyttää kieltä omalle peilikuvalleen. Kopistellessani partakoneen teräverkkoa lavuaariin, ajatukseni nytkähtivät askeleen verran eteenpäin.

- Voi Ernestin pallit, nehän voi huuhtoa tässä lavuaarissa, riemuitsin ääneen.

Laiton partakoneen pois ja nostin letkeän letkuni lavuaarin reunalle. Laitoin veden valumaan ja lämpötilan sopivaksi. Otin vielä kiistakumppanini palasaippuan ja hieroin sitä vehkeisiini. Homma tuntui toimivan kuin saksalainen laatuauto, ilman mitään nitinöitä tai kitinöitä. Lopuksi otin Nalle Puh pyyhkeeni ja kuivasin vehkeeni siihen. Ellei tämä kelvannut neiti verottajalle, niin menkööt sauvansa pariin. En laittanut enää kalsareita jalkaani, sillä eihän Raisakaan tänne ollut tulossa vaatteilla koreilemaan. Hullut kun eivät tapaa naida vaatteet päällä, toisin kuin joissain televisiossa näytettävissä elokuvissa esitetään ihmisten tekevän.

- Ring, ring, ovikello alkoi äännellä ollessani avaamassa vessan ovea.

Oho, olipas nopeata toimintaa, ajattelin astellessani ovelle. Kurkkasin ovisilmästä tulijaa ja totesin sen olevan Raisa kantamuksineen.

- Heippa herkkupeba, me toivotamme teidät tervetulleeksi, heiluttelin vehjettäni ovenraosta.
- Uih, tuota minä juuri olinkin vailla, hän uikahti ja tunki itsensä kiireellä asuntooni.

Vedin oven kiinni ja käännyin katsomaan Raisan perää. Hän oli pukeutunut todella tiukkoihin housuihin, jotka myötäilivät jokaista kohtaa ihailtavan tarkasti. Yläosan verhona oli pelkkä t-paita, jonka selässä luki: annan myös takaapäin. Aika rankka paita, mutta eipähän tarvinnut asiaa sen enempää miettiä, hihittelin itsekseni seuratessani tuota seksinälkäistä naista.

- Otetaanko lasilliset viiniä? Raisa kysyi latoessaan pulloja pöydälle.
- Otetaan vaan, myönnyin ja tarrasin kiinni naisen herkullisen näköiseen takapuoleen.
- Missä avaaja?
- Tuossa laatikossa, opastin ja aloin laskea hänen housujaan.
- Mitä sinä nyt? herkkupeppu inahti.
- Tarkastan tavaran.

Vedin housut kinttuihin ja ujutin ne pois jalasta Raisan siirtäessä vuorotellen painoa jalalta toiselle. Samalla saivat kyytiä hänen jaloissaan olleet tossut. Totesin ilokseni, että tämä nainen oli kuunnellut minua alusvaateasian suhteen. Alla ei ollut mitään muuta kuin minimaalisen karvoituksen omaava pimppi.

- Odota, avaan nyt pullon, Raisa pyysi.
- Nopeasti, haluan nähdä myös tissit.

Viinipullon korkki oli hetkessä auki, joka kertoi sen, ettei tytteli ollut ensimmäistä kertaa sellaista avaamassa. Tässä kohtaa minun oli hieman joustettava tissiasian suhteen, sillä jouduin noutamaan lasit vitriinistä. Minkä helvetin takia en ollut nostanut niitä jo valmiiksi pöydälle, puhisin itsekseni kävellessäni vitriinin luo. Onneksi ei sentään tarvinnut lähteä niitä kaupasta asti hakemaan. Viimein lasit olivat pöydällä ja veroneiti kaateli niihin valkkaria.

- Otetaanko, hän kysyi.
- Odota, ne tissit ensin.

Menin hänen eteen ja riisuin hitaasti tuon tiukan t-paidan. Alta paljastuivat jo entuudestaan tutut pienet roikkuvat luomutissit. Noissa ei ole taatusti mitään silikooneja paniikkimielialaa luomassa. Arvostin vain ja ainoastaan puhdasta luomua. En voinut vastustaa kiusausta, vaan nuolaisin toista nänniä.

- Uuh, juodaanko nämä nyt tai nämä jää kokonaan juomatta? Raisa huokaisi.
- Olkoon, kunhan ei tarvitse koko pulloa alkaa nyt lipittää.

Kilisyttelimme laseja ja aloimme hörppiä viiniä kiireesti. Yritin olla mahdollisimman nopea, mutta tällä kertaa jäin toiseksi. Luomutissin laskiessa lasin pöydälle, minä vasta nieleskelin viimeisiä tippoja. Minua sieppasi tuollainen etuileminen vieraassa paikassa. Perkeleen harakka, olisihan sitä voinut olla talon isännälle sen verran kohtelias, että olisi tullut vasta toiseksi tässä viinin lipittämisessä. Hulluillehan ei soitella, ainakaan niiden omassa himassa. Päätin ottaa tilanteen hallintaani ja nostin tuon hoikan naisen syliini. Kannoin hänet olohuoneen sohvan viereen ja käskin pyllistää. Kaivoin sohvan kätköistä kortsun ja rullasin sen vehkeeni päälle. Äskeinen viininjuonti sai olla tällä kertaa esileikki, Ernesti menee heti asiaan, puhisin itsekseni.

- Joko sinä nyt, uuuh? Raisa inahti, kun asettelin itseni hollille ja painauduin koko pituuden verran eteenpäin.
- Tulitko…sinä…tänne kyselemään vai nussimaan?
- Munaa, minä…tulin…oooh…saamaan, sain katkonaisen vastauksen.
- Sittenhän meidän…tavoitteet…kohtaa…olen…hyvä sen…antamisessa, puuskutin vastauksen.

Annoin palaa sellaista tahtia, että nenäni oli haistavinaan hienoista kuminkäryä. Mistään ei noussut kuitenkaan savua, joten jatkoin samaa tahtia. Yritin olla nopea ja jättää mokomankin viininlipittäjän toiseksi tällä kertaa, mutta sain kokea tuplapettymyksen. Raisa tärisi kuin horkassa minua alkaessa täyttää hänen sisällään olevaa kumiukkoa.

- Ernesti, sinä se osaat ottaa naisen oikealla tavalla, hän huokaisi maattuamme jonkin aikaa päällekkäin sohvalla.
- Olen paras, ilmoitin vaatimattomasti.

Vetäydyin pois ja tempaisin kumiukon solmuun. Heitin sen syrjään ja autoin Raisan parempaan asentoon sohvalle. Laskeuduin makaamaan hänen viereensä ja aloin maistella nännejä. Mieleeni putkahti jostain, että voiko naisen vasen ja oikea nänni maistua erilaiselta? Perusteellisen tutkimuksen jälkeen totesin niiden maistuvat aivan samalta. Aikamme köllittyämme hoputin herkkupeppua hakemaan viinit ja kebabit tänne olohuoneeseen. Äskeinen jyystäminen oli saanut minut todella nälkäiseksi. Onneksi ruoka oli pakattu folioon, joten mitään kylmää kokemusta ei tarvinnut tällä kertaa kokea.

- Olenko muuten sanonut, että sinulla on hyvä perse ja tiukka tavara, kysyin suu täynnä kebabia.
- Kiitos, olet itsekin erityisen täyttävää sorttia.
- Minulla muuten seisoo taas.
- Saanko syödä tämän ensin loppuun?
- Jos otat sen jälkeen suihin?
- Sovittu, Raisa mumisi.

Ruoka oli hyvää, mutta sen jälkeen saamani jälkiruokakäsittely vei siitä voiton kuusi nolla. Minä sain jälkkärikäsittelyn ja käsittelijä siitä sen jälkkärin. Tulin oikein hyvälle tuulelle tuosta käsittelystä, sillä tämä veronainen todella osasi hommansa. Loppuhuipentuman aina pelkäsin että varpaistani lähtee kynnet, sillä imu oli sitä luokkaa.

Jatkoimme iltaa juomalla kaksi pulloa viiniä. Raisalle viini teki sen verran tepposta, että hän muuttui todella riettaaksi nartuksi. Hän puhui rumia ja halusi nussia vaikka minkälaisissa asennoissa. Eipä minulla mitään sitä vastaankaan ollut, sillä vehkeet pelasivat lääkityksen poisjättämisen jälkeen kuin nuorella orilla konsanaan. Ainoastaan viimeinen 69 meni vituralleen, kun Raisa nukahti tai sammui kesken imuttamisen. Olin jo itsekin niin poikki, etten jaksanut alkaa ottaa mitään pulttia, vaan kieräytin naisen toiselle puolen sänkyä ja pistin myös oman pääni tyynyyn.




© Rauno Vääräniemi