www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

5.2.2006

89. V-liike

Saatuani loput vaatteet päälleni, avasin tietokoneen ja istahdin sen ääreen. Tarvitsemani tieto, eli neljän P:n nettisivu ja puhelinnumero löytyivät aika nopeasti. Koska hullut eivät paljon aikaile, tartuin kännykkääni ja näppäilin kyseisen numeron.

- Pimppi Paljaana Pölyt Pois, kuinka voin auttaa? kuului vastaus seksiä tihkuvalla äänellä.
- Öö tuota, soitin varmaan väärään numeroon, mutisin hämmästyneenä.
- Minne teillä piti soittaa?
- Peppu Paljaana Pinnat Puhtaaksi firmaan.
- Sama paikka. Sitä kun riipaisee pöksyt pois, on molemmin puolin paljas, nainen selvitti.
- Kiitos, tuota minä juuri tarvitsinkin, huokaisin helpotuksesta.
- Niin mitä?
- No kaikkea paljasta mitä nainen nyt voi tarjota.
- Haluaisitteko kenties käyttää palveluitamme? Mikäli teillä on netti käytössä, näette hinnastomme suoraan sieltä, muussa tapauksessa voin kertoa ne tässä.
- Pikapano, ei kun siis sellainen pikaputsi posliinilla, kerroin haluamani palvelun nimen.
- Tumma vai vaalea?
- Ihan sama tällä kertaa, kunhan ei ole kalju. En voi sietää kaljuja naisia, niistä tulee sellaisia ikäviä viboja pitkäksi aikaan.

Lähtihän se tämäkin päivä viimein sujumaan jollain tapaa, sillä sain siivoojan jo huomiseksi aamuksi. Tämä päivä pitää vielä yrittää selvitä jollain konstilla villakoirien kanssa. En tiedä missä nekin lisääntyvät, mutta paljon niitä oli nurkissa. Yhtenä mahdollisena paikkana pidin sängynalustaa. En vaan uskaltanut katsoa sinne, tiedä mitä kauheuksia siellä olisi tarjolla herkälle minälleni. Siivousasiaa pohtiessani ajauduin sellaiseen ajatukseen, että minulla pitäisi olla täällä joku kotihengetär, joka tyydyttäisi kaikki tarpeeni. Se voisi siivota, tiskata astiat, pestä pyykit ja ottaa suihin kun siltä tuntuu. Kuskiksi en sitä huolisi, vaikka olisi millainen naispuoleinen räikkönen. Minun Mersuahan ei aja kukaan muu kuin minä. Harmittavaa, että ne ajelevat autotehtaalla ja satamassa sekä vielä autoliikkeessä toisten autoilla ja vielä ilman ostajan antamaa lupaa.

- Mersu, perkele, missä? parahdin tajuttuani elämäni syvimmän tarkoituksen.
- Vittu, onko V-liike mennyt konkkaan? manailin ääneen.

Totta tosiaan, nythän oli vuoden ensimmäinen arkipäivä ja minulla oli vielä viimevuotinen Mersu pihassa. Ei perkele, eihän virallinen hullu ja neurootikkojen neurootikko voi ajaa edellisvuoden mallilla. Sehän saattaa ottaa ja hajota milloin tahansa, ihan puhtaasti vanhuuttaan. Tässä asiassa mätti joku ja pahasti, sillä yleensä automyyjäni Vesa Tähti soittaa heti aamusta ja kertoo uuden auton olevan valmiina tankki täynnä ja kone käynnissä. Nyt vaan ei soinut kumpikaan puhelin, perhana! Tilanne ahdisti siihen malliin, että pomppasin sängylleni ja aloin paukuttaa päätä seinään, oikein tunteella tällä kertaa. Arviolta vartin päästä alkoi hakkaaminen vaikuttaa näkökykyyn, joten armahdin itseäni ja rojahdin sängylle pitkin pituuttani. Sekin meinasi alkaa vituttaa, sillä nyt rypistin koko päiväpeiton. Hetken maattuani kömmin takaisin tietokoneen ääreen ja otin näytön vierestä kännykän. Valitsin muistista numerotiedustelun numeron.

- Numerot, miten voin auttaa?
- Aika makee tuo teidän kysymys, ilmoitin heti viehkeälle naisäänelle.
- Miten voin palvella herraa?
- Aah, voisin keksiä montakin eri tapaa noin hyvänkuunloiselle äänelle, mutta tällä kertaa olisin vailla tietoa, ellei se ole salaista.
- Mitähän tietoa?
- Tietoa liikkeen olemassaolosta tai sen lopettamisesta. Minä olen odottanut koko aamupäivän puhelua V-liikkeestä, sillä uusi Mersuni pitäisi olla noudettavissa. Ne ketkut eivät ole soittaneet, joten onko V-putiikki mennyt konkkaan ja minun uusi Mersu köytetty kettingeillä konkurssipesän portinpieleen voutia odottamaan?
- Kyllä täällä meillä on vielä V-liikkeen numerot kuten ennenkin. Minä en ole ainakaan kuullut, että se olisi lopettanut toimintaa.
- Soitatko sinne toisella puhelimella ja kysyt palveleeko ne vielä asiakkaita? pyysin naiselta.
- Voin yhdistää teidät sinne suoraan.
- Ei yhdistellä ketään mihinkään, ellei kyse oli seksuaalisesta toiminnasta. Kysy, palveleeko ne asiakkaita tai soitan seuraavan kerran toiseen numerojuttuun.
- Pieni hetki.

Tämän jälkeen nainen hävisi kuuluvista ja tilalle tuli jotain helvetin renkustusta. Halusivatko ne tosiaan tuossa numerofirmassa päästä eroon kaikista asiakkaista? Yritin painella puhelimeni numeronäppäimiä, mutta renkutus sen kun vaan jatkui. Suunnittelin juuri puhelun katkaisemista ja sähköpostin lähettämistä liikkeeseen, kun musiikki loppui ja nainen palasi ääneen.

- Asia selvä, liike on toiminnassa ja he palvelevat asiakkaista kello kymmenen.
- Ei käy!
- Anteeksi, mutta miten niin ei käy?
- Äiti soittaa silloin.
- Ehkä siinä tapauksessa kymmenen jälkeen?
- Kiitos, saatan soittaa teille joskus toistekin, ääni ainakin kuulostaa kivalta, ilmoitin ja katkaisin puhelun.

Olin päättänyt alkaa lopettaa itse kaikki puhelut, sillä en oikein kestänyt sitä, että joku löi luurin korvaani ja jäin huutelemaan hölmönä haloota tyhjille langoille. Tohtori Psykonkin mukaan itse tehty lopetus on siitä paras, että sen päätöksen on saanut tehdä itse. Lisäksi hulluthan eivät toisia kuuntele, ainakaan pakolla, joten ratkaisut on pyrittävä tekemään itsenäisesti. Tosi hulluhan hyppää vaikka kaivoon sen enempiä miettimättä. Voihan siellä kaivossa sitten miettiä, miten pääsee ylös. Aikoinaan laitoksessa ollessani oli kaivossa ollut välillä niin täyttä, ettei sinne sopinut hyppäämään, kuin vasta joskus aamuyön tunteina. Se oli varmaan ainoa sen seudun kaivo, jossa ei ollut jostain syystä vettä.

Kello ei ollut vielä kymmentä, joten hipsin keittiöön laittamaan kahvinkeittimen päälle. Tekaisin samalla kaksi voileipää, jotka laitoin pöydälle margariinipuoli alaspäin. Näin ne pysyivät paremmin pöydällä ja mahdollisen putoamisen tapahtuessa putoaisivat lattialle margariinipuoli ylöspäin. Leipähän tunnetusti kääntyy ilmassa kissan tavoin. Seisoin kahvin tippumisen ajan keittimen vieressä ja pidin kahvipannua kahvasta. Halusin antaa keittimelle sellaisen käsityksen, että olen vahvasti mukana tässä keitto-operaatiossa. Saatuani mukillisen sumppia, menin sen sekä leipien kanssa olohuoneen puolelle. Nostin jalat sohvalle ja aloin mutustella aamiaistani hyvillä mielin. Keskitin kaikki ajatukseni leukojen liikuttelemiseen, joten muut ajatuksen hiipuivat jonnekin takaraivoon.

- Pirrrr, pirrrr!
- Puhelin! parahdin ja laskin kupin pöydälle. – Haloo?
- Vesa Tähti täällä V-liikkeestä, hyvää huomenta.
- Eikö meinannut tähti syttyä tänään, vai mikä mätti tämän soiton suhteen?
- Anteeksi, puhelinnumerosi oli liikkeessä ja minun piti ajaa tänne työpaikalle, ennen kuin pääsin soittamaan.
- Enkö minä ole sanonut, että kaikki tärkeät numerot, kun minun numero, pitää tallettaa sim-kortille?
- Vaihdoimme operaattoria ja kortti vaihtui, Tähti pahoitteli.
- Vaadin hyvitystä, vaikka nestemäisessä muodossa, pysyin tiukkana.
- Sovitaan niin, laitan Mersun takakonttiin koko vuoden lasinpesunesteet.
- Mistä arvasit? kummastelin Tähden vastausta.
- Ernesti, tämä on jo kolmas vuosi, kun vaadi jostain samaa hyvitystä.
- Ai niin, mistä sitä hullu voi kaikkea muistaa, mutisin vaivautuneena huonosta muististani. – Tuleeko Psyko hakemaan tänään teiltä tuon nykyisen Mersuni?
- Huomenna, lupasimme pestä ja vahata sen tohtorille.
- Entä pankinjohtaja sitä Psykon vanhaa Mersua?
- Vasta keskiviikkona, sekin pitää käyttää meikissä.
- Mihin se pankinjohtajan vanha menee, ettei vaan jollekin tavalliselle duunarille?
- Se kaveri taisi olla joku lääke-edustaja, Tähti muisteli.
- Jes, asiaa. Milloin tulet ajamaan minut ja tuon vanhan autoni sinne?
- Jos tulen tuossa yhdentoista ja kahdentoista välillä, sopiiko?
- Hyvin, mutta muista laittaa puhdas puku päälle, en siedä likaa autoni penkeillä.
- Muistan.
- Heippa!

Huh, sekin homma oli nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä. En suostu enää itse ajamaan Mersullani, koska se on ylivuotinen. Luotin sen verran luottomyyjääni, että hän saa ajaa autoni ja minut liikkeeseen uutta hakemaan. Tiukkaa se tuohonkin myöntyminen aikoinaan teki. Tähti vakuutteli, että hän on ajanut pressankin autoa, joten minun pitäisi luottaa häneen kuljettajana. Lisäksi autohan oli jo myyty paperilla liikkeelle, joten tavallaan liikkeen omaisuuttahan Tähti ajoi. Myös vanhojen Mersujeni kierto tuli suorittaa taiteen sääntöjen mukaan. Tohtori Psyko ja pankinjohtajani ostivat aina edelliset autoni. Ensin vaihdokki menee Psykolle ja siitä vuoden päästä pankinjohtajalle. Seuraavat omistajat olivatkin sitten ihan outoja.

Puhelun jälkeen hörpin kahvit loppuun ja nuolin murut olohuoneen pöydältä. Olisinhan minä voinut käyttää sen pyyhkimiseen tiskirättiä, mutta se oli kääritty tällä kertaa teepussin ympärille. Ihmisen kieli on kuitenkin aika puhdas, joten kyllähän silläkin yhdet murut putsaa pöydältä. Kiikutin mukin tiskipöydälle ja huuhtelin sen sekä kahvipannun huolellisesti. Jätin teepussin vielä hautumaan, mutta tipautin siihen mausteeksi tipan astianpesuainetta. Lähteepähän Korvetin Pekalla liiallisesta oluen juonnista ja makkaransyönnistä tulleet rasvat paremmin irti verisuonien seinämistä. Jos astianpesuaine putsasi rasvat lautasista, niin miksei myös ihmisestä?

Nyt alkoi olla äidin puhelun H-hetki sen verran lähellä, etten uskaltanut poistua olohuoneesta, vaikka minulla on nykyisin langaton puhelin. Paras kuuluvuus on kuitenkin tukiaseman välittömässä läheisyydessä. Minä en halua, että äitini ääni häviää kuulumattomiin kesken puhelun, en, en, en.