www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
15.05.2005
Käynnistin Mersun ja jäin odottelemaan Jaskan ja Pekan poistumista paikalta. Jaskalla tuntui olevan sen verran kovat menohalut, etten halunnut olla mitenkään tukkona ja rajoittavana tekijänä hänen elämässään. Hullut kun eivät pidä mistään rajoituksista. Aloin katsella tarkemmin viereiseen autoon ja totesin molempien kiskovan kypärää päähän. Mielestäni tuo oli jo jonkinsorttista liioittelua, sillä eihän hullun päässä ole mitään vahingoittuvaa. Hullun tärkeät ruumiinosat ovat aivan muut. Painoin Mersun ikkunan auki ja viittoilin Pekkaa avaamaan omansa.
- Hei haloo, mitä oikein puuhaatte? huusin kavereilleni.
- Kypäröidään päämme, Pekka vastasi.
- Mikähän hulluus tuossa taas on? utelin heiltä.
- Jaskan mukaan lähdemme menemään isoa kovaa heti kun auton moottori on lämmennyt tarpeeksi, Pekka sanoi.
- Vai niin. Oliko teillä tänne tullessanne kypärät päässä?
- Ei ollut, harjoittelimme vasta isoa kovaa ajamista, Jaska huuteli.
- Vai niin, murahdin pettyneenä oman autoni heikkoon suorituskykyyn.
- Älä välitä, me akentit elämme ihan omassa maailmassa, ei siitä tavishullujen tarvitse olla ollenkaan huolissaan.
Yleensähän meitä näkeekin vain elokuvissa, Jaska lohdutteli.
- Vau, onko Jaska tehnyt montakin elokuvaa? Ilona henkäisi.
- Esiintyy se eräässä opetuselokuvassa, kerroin hänelle.
- Siis sellaisessa kikkelielokuvassako?
- Ei, kun sen nimi on ”Miten hullu otetaan kiinni ja piikitetään”.
Viimein poikien auton moottori taisi olla saavuttanut oikean käyntilämpötilan, sillä Pekka laittoi ikkunan kiinni ja Jaska käänsi auton mökkitielle. Jaska kaasutteli aikansa autolla paikallaan, ennen kuin musta auto ampaisi matkaan. Auto lähti sellaisella nopeudella liikkeelle, että ei mikään ihme vaikka pojilla kolisisi päät yhteen kuoppaisella mökkitiellä. Siinä vaiheessa kun mustan auton takavalot hävisivät näkyvistä, minä käänsin Mersun mökkitielle ja lähdin etenemään sitä varovasti. Vilkutin vielä lähtiessä äidille ja varmistin kännykän olevan päällä hänen soittoa ajatellen. Ajoimme noin kilometrin matkan, kun näimme poikien mustan auton olevan pysähtyneenä keskelle tietä. Arvelin ensin heiltä loppuneen bensan, mutta sitten huomasin isän seisovan keskellä tietä auton edessä. Pysäytin Mersun tielle ja nousin ylös tiedustelemaan ongelman nimeä.
- Tämä on vapaa maa, pois sieltä tukkimasta tietä, huutelin isälle.
- Mitä tien tukkimista? pääseehän tästä ohi molemmin puolin, hähähää, isä nauraa räkätti seisoessaan aivan keskellä
mökkitietä.
- Joo hyvinkin pääsee kaikki jäniksen kokoiset, kuittasin takaisin.
- Kyllä hullut osaa kahdella pyörällä ajaa, eihän niiden aivotkaan käy kuin toispuoleisesti, hähähää, isä jatkoi
nauramistaan.
- Mitäs täällä oikein mesoat? äiti varmaan jo kaipailee sinua.
- Tuosta järven jakamisesta tulin juttelemaan.
- No kerro?
- En taida antaakaan sitä puolta siitä, mitä alussa lupasin, isä sanoi ihmeellisen normaalilla äänellä.
- Vai niin, meinaat sitten pitää kaiken itse, vai?
- Tuossa on sangollinen, isä sanoi ja paiskasi aivan yllättäen jostain käteensä taikomansa vesisangon sisällön
päälleni.
Tässä vaiheessa ahdistukseni otti kierroksia ja kovasti. Seisoin hetken aikaa aivan hiljaa ja vettä valuen, ennen kuin tajusin isän heittäneen todellakin sangollisen vettä päälleni. Miten helvetissä sitä syntymähullua voidaankin rankaista vielä hullummalla isällä. Myös kaikki muut paikalla olevat seisoivat ihan hiljaa paikoillaan.
- Pylly, totesin viimein ääneen.
- Häh? isä kummasteli.
- No nunnan pallit sitten, jos ei kerran pylly mene jakeluun, murahdin vittuuntuneena.
- Äh tuota, isä ähki päätään raapien.
Minun teki mieli ottaa tuo sanko isän kädestä ja survoa se hänen päähän, sekä hakata sitä vaikka koivuhalolla tuollaiset pari tuntia putkeen. Jotenkin minulla oli sellainen tunne, että vasta siinä vaiheessa pahin vitutukseni olisi mennyttä. Katselin rannassa olevaa venettä ja mieleeni tuli eräs käytännön pila.
- Isä, saanko mennä hakemaan itse toisen sangollisen vettä? kysyin normaalilla äänensävyllä.
- E-et kyllä heitä minun päälle mitään, senkin latvalaho, isä kielsi ja perääntyi kaksi askelta.
- En tietenkään. Sankohan on sinun, joten käyn vaan täyttämässä sen ja saat heittää uudelleen minua
vesisangollisella.
- Hähähä, hullu, hähähä, isä nauroi.
- Niinhän ne lääkärit ovat sanoneet siitä lähtien kun synnyin, naurahdin mahdollisimman iloisen kuuloisesti.
- Kuunnelkaa sitä, voiko tuosta enää tulla hullummaksi. Voi yhden kerran minkälainen lapsi sitä onkaan tullut
saatettua maailmaan, niin täynnä hulluutta kuin vain olla voi, isä
päivitteli.
- Paha on, Jaska myönteli.
- Joo, ei meillä siellä suljetullakaan ollut ketään edes puoliksi noin hullua, Pekka alkoi hehkuttaa.
- Pst, pitääkö minunkin sanoa jotain? Ilona sipisi minun takana.
- Ei tarvitse, riittää vaan, kun riisut paidan ja paljastat tissit, kerroin hänelle.
- Minkä takia, onko tässä jotain kimppakivaa tiedossa? Ilona kummasteli.
- Ei mitään sellaista. Mene vain auton takaluukulle, ota sieltä joku toinen pusero ja vaihda se päällesi. Riisu
kuitenkin vanha ensin, jotta isä saa jotain muuta ajateltavaa, kuin minun rantaan meneminen,
neuvoin Ilonaa.
- Saanko ottaa myös housut pois? Olen kuullut, että vittu menee miehillä päähän, Ilona sipisi.
- Tissit vaan, murahdin ja tuuppasin Ilonaa kohti Mersun takaosaa.
Ilona lähti kohti Mersun takakonttia ja minä siirryin pari askelta lähemmäksi isää. Tuijottelimme hetken aikaa isän kanssa toisiamme, kuin yrittäen lukea toistemme ajatuksia. Olin juuri miettimässä miten saan isältä tuon sangon kädestä, kun se tipahti hänen kädestään ja vieri vähän sivummalle.
- Oho! Isä hämmästeli ja katsoi minun ohitse.
- Mitä siellä nyt? Joko ne vihreät jänikset ovat alkaneet lentää? heitin ilmaan pienen utelun.
- Eeei, ei ku joo, niitähän minä tässä tiirailen, isä sanoi silmät päässä seisten.
- Hyvät jatkot, naurahdin ja siirryin sangon luo.
Tempaisin sangon käteeni ja lähdin kävelemään kohti rantaa. Muutaman askeleen käveltyäni katsoin taakseni ja näin isän tuijottavan Mersun takaosan luona keikistelevää Ilonaa. Ilona oli siellä tissit paljaana, kuten olin pyytänytkin. Myös Jaska ja Pekka olivat täysin Ilonan rintojen lumoissa. Kukaan ei näyttänyt huomaavan minun poistumista rantaan. Jatkoin matkaa nopeasti ja oikein juoksin loppumatkan veneen luokse. Menin veneeseen ja avasin sen polttoainetankin. Tyhjensin bensan sankoon ja täytin sen jälkeen polttoainetankin vedellä. Irrotin myös veneen tapin ja laitoin sen bensatankin viereen veneen pohjalle. Jostain syystä mieleni teki tuikata koko vene palamaan ja jäädä paistamaan voitonmakkaroita sen äärelle, mutta maltoin mieleni. Tarkemmin ajateltuani ei veneen polttaminen hyödyttänyt mitään, sillä eihän meillä ollut enää yhtään makkaraa. Kaikki makkarat oli jo syöty ja uutta sai jostain hevon kuusessa olevasta kaupasta. Jätin veneen rantaan ja palasin bensasangon kanssa takaisin tielle. Oikaisin Mersun taakse mahdollisimman kauas isästä, jotta bensan haju ei kävisi hänen nenäänsä.
- Isä, oletko ostanut bensaa veneeseen ja autoon? huusin isälle.
- Olenhan minä. Eikö sitä myydä enää hulluille? hähähää, isä räkätti taas.
- Se nyt vaan on hullua ostaa sitä kovaan hintaan, jatkoin juttuani.
- Hähähää, ai onko?
- Jep, se on kuule tuo järvi niin lähellä maanalaisia bensavarantoja, että jopa sen vesi käy polttoaineena.
- Eeeh, enhän minä tuollaista usko. Todista se? Isä alkoi penätä.
- Näetkö tässä tämän vesisangon? kysyin häneltä.
- Joo, se sama millä kastelin sinut, hähähää.
- No katso, minä kaadan nyt tämän järvestä hakemani veden tähän tielle, näin.
- Hähähää, meinaatko kasvattaa siinä jotain hullunjuurta tai retiisejä? isä irvaili.
- Katso, sanoin ja heitin palavan tulitikun tielle kaatamaani bensaan.
Bensa leimahti välittömästi ja paloi sinisellä liekillä. Jälleen kerran yleisöni oli aivan hiljaa. Ilona oli vielä tissit paljaana ja pusero kädessään. Katselin syrjäsilmällä isää ja totesin hänen katseen harhailevan tämän tästäkin järven suuntaan.
- Voit pukea, näytös on ohi, sanoin Ilonalle.
- Nytkö jo, kun minulla oli niin mukavaa yleisöäkin, Ilona harmitteli vetäessään puseroa päänsä yli.
- Isä, saanko siitä järvestä vaikka kolmanneksen, pitäisi tankata tuo autokin? huusi isälle.
- Hähähää, se joka on ensin rannassa saa pitää koko järven ja saa vielä prinsessan kaupan päälle, isä räkätti ja
lähti juoksujalkaa kohti rantaa.
- Minkä prinsessan? huusin ihmeissäni.
- En tiedä, niitä tulee kuulemma aina kaupanpäälle, isä huuteli juostessaan.
- Ei ole helppoa olla isän poika, huokaisin ääneen.
- Niinpä, onneksi minä olenkin äidin tyttö, Ilona ilmoitti hymyillen.
- Ernesti, poltitko kaloja? Pekka kysyi.
- Täh, miten sinua nyt joku kalojen kohtalo liikuttaa? kummastelin mokomaakin kysymystä.
- Minulla on vihreät aatteet, Pekka sanoi ja siveli vihreää rastaansa.
- Älä viitsi, olet niin hullu ettet usko itsekään omia aatteitasi edes kahta minuuttia, kuittasin takaisin.
- Tiedätkö mitä eroa on hullulla ja kalalla? Pekka kysyi.
- No?
- Kalat ovat! Pekka hihitteli.
- Just, tuota minä tarkoitin, huokaisin ja linkosin kädessäni olevan ämpärin ojaan.
Nousimme tämän jälkeen autoihin ja kaasutimme pois paikalta. Olo oli hieman nihkeä, mutta kestin sen kuin hullu.