www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

17.04.2005

79. Turvatarkastus

Olimme nähtävästi nukkuneet katolla jonkin aikaa, sillä heräsin kavereideni kovaääniseen kailotukseen.

- Hei hei Marisätkä! Pekka huuteli.
- Vedetään taas kun tavataan, Jaska kailotti.
- Nukuttiinko me? Ilona uteli.
- Vedettiin tirsat, oikaisin häntä.
- Ihania ne vetohommat. Mitäs nyt tehtäisiin?
- Grillaamaan! kuului samalla äidin huuto.

Päivä oli kallistunut jo sen verran iltaa kohti, että oli aika mennä syömään, tällä kertaa mökin etupihalla olevan grillin luokse. Laskeuduimme maahan ja kiersimme mökin etupihalle Ilonan kanssa. Äiti oli jo touhuamassa grillin luona. Hänellä oli siinä lihaa ja makkaraa aika isot läjät. Kyljykset olivat vain jostain syystä kaikki omilla pahvilautasilla ja joka lautasessa oli kynällä tehty numero.

- Minkä numeron minä saan? tiedustelin lautasia katsellessani.
- Minä en voi sanoa vielä mitään, isä on mittaamassa lisää kyljyksiä tuolla mökissä, äiti valaisi asiaa.
- Jippii, isä on löytynyt, totesin teennäisen iloisena.
- Saiko isäsi kiinni sen keltaisen jäniksen? Ilona sipisi.
- Paha sanoa, riippuu ihan isän mielikuvituksesta, naurahdin ajatukselle.
- Isä oli onnistunut hävittämään kalsaritkin jalastaan sillä reissulla, äiti kertoi makkaroita grillatessa.
- Tuliko isä munat paljaana kotiin? tiedustelin äidiltä.
- Ei, oli varastanut naapurin Minnan sukkahousut narulta ja pukenut ne jalkaansa, äiti hymähti.
- Vau, isukki on transu, innostuin asiasta. – oliko sillä myös meikki päällä?
- No höpsis, ei sukkahousut isästä mitään transua tee, äiti naurahti.
- Mistä sen tietää, isä kun saa vaikutteita kaikesta niin herkästi, hihittelin.
- Näinhän se kyllä valitettavasti on, äiti huokaisi.

Samalla mökin ovi aukesi ja isä astui esiin, tosin ilman niitä sukkahousuja. Hänellä on tällä kertaa jopa ihan normaalit housut jalassa ja t-paita päällä. Kädessään isällä oli pino pahvilautasia, joita hän lähti tuomaan grillille. Isän latoessa lautasia pöydälle, totesin niihin jokaiseen kirjoitetun uuden numeron. Housujen taskusta pilkisti joku paperi, jonka arvelin olevan kyljyksien paksuusmuistio.

- Oliko tässä kaikki? isä tiedusteli kyljyksiä katsellen.
- Oli kaikki. Jos lisää haluat, niin mene kyselemään naapureilta, äiti kivahti.
- Joo ja laita taas sellaiset sukkahousut jalkaan, hihittelin ääneen.
- Et sitten paista näitä kyljyksiä liian ohuiksi, isä neuvoi äitiä ja väisti samalla taidokkaasti minun heittämän kommentin.
- Käyttääkö isäsi myös stringejä, minulla olisi parit ylimääräiset? Ilona sipisi minulle.
- Tuskin, isukki taitaa olla enemmän sellainen kaikki pois tyyppiä, sipisin takaisin.
- Turvatarkastus, turvatarkastus, alkoi kuulua Jaskan kovaääninen kailotus aitan suunnalta.

Vilkaisin tarkemmin äänen suuntaan ja totesin Jaskan ja Pekan raahaavan jotain ihmeellisen näköistä porttia mukanaan. Mielestäni tuo portti näytti aivan lentokenttien metallinpaljastinportilta. Portti näytti vain jotenkin löllöltä poikien raahatessa sitä meitä kohti. Tosin eivät ystävänikään mitenkään jämäköitä persoonia olleet, joten veltto portti sopi hyvin veltoille ystävilleni. En ollut moista härveliä missään aikaisemmin nähnyt, joten minua jäi vaivaamaan missä sitä oli säilytetty.

- Kyljykset turvaan, äkkiä, äkkiä, isä alkoi panikoida ja haali kaikki kyljyslautaset eteensä.
- Pitääkö ottaa kaikki vaatteet pois? Ilona tiedusteli ja riipaisi samalla paidan pois päältään, paljastaen kiinteät rintansa kaikelle kansalle.
- Tissit, isä mölähti ja tunki perään raa’an kyljyksen suuhunsa.
- Ernesti, äiti sanoi ja viittoili Ilonaa kohti.
- Ilona hei, turvatarkastus tehdään vaatteet päällä, sanoin hänelle, sillä arvasin miksi äiti oli puuttunut asiaan.

Äiti pelkäsi sitä, että isä sekoaa lopullisesti nähdessään nuoren kauniin naisen rinnat paljaana. Isä psyyke ei välttämättä kestä tissejä, sillä hän vaikutti olevan taas kerran erittäin herkässä tilassa. Yleensä ihmiset rauhoittuvat luonnonhelmassa, mutta nähtävästi se vihreä jänis oli laukaissut isässä jonkun tuplahulluusreaktion. Keskustelumme aikana olivat Pekka ja Jaska päässeet grillin vierelle porttinsa kanssa. Katselin turvaporttia tarkemmin ja totesin sen olevan puhallettavaa mallia.

- Mitäs tämä oikein on? utelin pojilta.
- Turvatarkastus. Olemme saaneet tietää salaiselta taholta, että suomalaisilla on juhannuksena paljon teräaseita mukana ja niihin kuolee äärettömän moni henkilö, ihan vauvasta vaariin, Jaska selitti tärkeän näköisenä.
- Niin, kaikki eivät joraa reggeen tahtiin ja vedä Marisätkää hyvässä sovussa, Pekka jatkoi rastaansa sivellen.
- Me vedettiinkin Ernestin kanssa tirsat, Ilona ilmoitti saatuaan paidan taas päälleen.
- Minun kyljyksiä ei varmaan tarkasta kukaan, isä murahti yrittäessään saada hampaillaan palaa raa’asta kyljyksestä.
- Kaikki tarkastetaan, kukaan ei ole etuoikeutettu, Jaska lateli kylmän rauhallisesti.
- Niin, jopa naiset tarkastetaan, Pekka lisäsi.
- Mitä te pojat olette taas keksineet? äiti huokaisi.
- Emme me ole keksineet mitään, tämä on amerikkalaisten keksintö. Emme vaan halua samanlaista kohtaloa tänne, mitä amerikkalaisten löysät turvatoimet saivat aikaan isossa omenassa, Jaska selitti jotenkin mahtipontisella äänellä.

Jaska ja Pekka virittelivät turvaporttinsa paikoilleen aivan ulkona olevan ruokapöydän viereen. Portin he ankkuroivat paikoilleen muutamalla kivellä. Jaska pumppasi vielä lisää ilmaa porttiin, sillä se oli tosiaan vähän veltto. Pekka kävi sillä välin hakemassa jonkun laatikon, jonka Jaska liitti portista roikkuvaan johtoon.

- No niin, testattaisiinko tämän toiminta? Jaska kysyi Pekalta.
- Okei, Pekka vastasi ja käveli portin läpi.
- HÄLYTYS, runkkarilla on jotain kiellettyä taskussa. Vitun äkkiä ne taskut tyhjäksi, ettei tule noutaja, alkoi portti karjua Pekalle ja laatikon päällä oleva punainen valo vilkkui.
- Oho, totesin ääneen.
- Haluatteko nähdä miten tarkka tämä portti on? Jaska kysyi hymyillen.
- Ei minun kyljyksiä ainakaan, isä vaikeroi ja yritti saada yhä syötyä sitä raakaa kyljystä.
- Onko kenelläkään nuppineulaa tai hakaneulaa? Jaska tiedusteli.
- Minulla on, äiti sanoi ja kaivoi hakaneulan taskustaan.
- Heitä se tuosta portista, Jaska opasti.

Äiti teki, kuten Jaska oli pyytänyt. Samalle hetkellä, kun hakaneula ohitti puhallettavan turvaportin, tienoon täytti helvetillinen ulina ja valoshow. Mökin ympäristö oli yhtä äkkiä kuin jostain amerikkalaisesta toimintaelokuvasta. Ainoastaan helikopterin ääni puuttui. Katsoin hämmästyneenä ympäristössä olevia isoja valoheittimiä, jotka valaisivat tienoon. Tosin mitään pimeäähän ei ulkona ollut keskikesän takia, mutta valot erottuivat silti oikein hyvin ja se meteli oli aivan helvetillinen.

- MAHTAVAA! Jaska huusi metelin yli.
- PERSEESTÄ TÄLLAINEN METELI, esitin oman kommenttini.
- KUKAAN EI VIE MINUN KYLJYKSIÄ, isä huusi paniikissa ja alkoi survoa niitä housuihinsa.
- MILLOIN MUSA ALKAA? Ilona huuteli.
- MIKÄ MUSA? hämmästelin.
- EIKÖ TÄMÄ OLLUTKAAN DISKO?
- EI! karjuin takaisin.

Viimein kammottava meteli vaimeni ja ylimääräiset valoheittimet sammuivat mökin ympärillä. Tosin kesti ainakin pari minuuttia, ennen kuin kukaan pystyi puhumaan mitään.

- Joko uskotte, että tämä toimii? Jaska nauroi.
- Miten helvetissä te olette tämänkin saaneet aikaan? tiedustelin hämmästyneenä.
- Me akentit osaamme vaikka minkälaisia pikku jippoja. Tämä oli vain tällainen pieni esitys turvallisuuden suhteen.
Me akentit olemme joutuneet perehtymään turvallisuuteen ihan pienintä uhkaa myöten.
- Hakaneulako on uhka? utelin Jaskalta.
- Myös se, kuten näit, porttimme on tilanteen tasalla senkin suhteen. Kuka haluaa kävellä ensimmäisenä portin läpi?
- Minä, jos saan riisuutua, Ilona ilmoitti heti.
- Pojat pojat, eiköhän aleta syömään. Leikitte sitten joskus kahdestaan tuon portin kanssa, äiti toppuutteli poikien innostusta.
- Okei, mutta me tarkastetaan ne ruuat tuossa portissa, Jaska sanoi ja meni ottamaan äidin ojentamaa makkaralautasta.
- Ojenna sinä, niin minä otan vastaan, Pekka sanoi portin toisella puolella.

Laitoin varmuuden vuoksi sormet korviin, jos se portti vaikka kokee äidin grillaaman makkaran joksikin kansalliseksi tai jopa kansainväliseksi uhkaksi. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mitkään valot eivät syttyneet eivätkä kovaääniset alkaneet huutamaan.

- Tämän näytön mukaan makkarat sisältävät makkaraa, Jaska ilmoitti Pekalle katsoessaan laatikon kyljessä olevaa pientä näyttöä.
- Otatko raportin? Pekka kysyi.
- Totta kai. Jos jotain sattuu, niin emme ainakaan syytä siitä niitä makkaroita, Jaska sanoi ja painoi nappeja.

Hetken päästä laatikon takaosasta tuli esiin pieni printti. Jaska otti printin käteen ja katseli sitä tyytyväisenä. Pekan alkaessa pistellä makkaroita poskeensa, Jaska tunkin printin taskuun ja meni ottamaan itselleen yhden makkaran. Myös me muut kävimme makkaroiden kimppuun. Ilona tosin nurisi jotain, että hänet olisi pitänyt joka tapauksessa tarkastaa perin pohjin. Nyt hänelle jäi kuulemma sellainen tunne, että hän saattaa olla jollain tapaa vaarallinen ympäristölleen.

- Hähähää, hullut ovat aina vaarallisia ympäristölleen, jopa metsän puille, isä alkoi nauraa räkättää kuullessa Ilonan kommentin.
- Kaaleppi! Äiti kivahti.
- Varo ettei tartu, tuo hulluus meinaan, hähähää, isä jatkoi räkättämistään.
- Kuka se täällä mittailee kyljysten paksuuksia ja numeroi kaikki lautaset? äiti tivasi vuorostaan.
- Minä, entä sitten? isä murahti.
- Hullun hommaa, hähähää, nauraa räkätin vuorostani isälle.
- Varo vaan, etteivät pillerit tipu suusta, kun tuolla tavalla naurat, isä murahti ja otti äidin tarjoaman makkaran käteensä.
- Varo itse, ettei se vihreä jänis tule ja nappaa noita kyljyksiä. Olen kuullut niiden olevan kovin persoja porsaanlihalle, heitin takaisin.
- Eiii, ainakaan minun kyljystä, isä sanoi ja nappasi käteensä kaksi lautasta.

Samalla makkara tipahti pöydälle ja isä pinkaisi matkaan kahden kyljyslautasen kanssa. Isä lähti juoksujalkaa kohti saunaa. Toivoin hetken aikaa hiljaa mielessäni, että isä on tajunnut asian oikean laidan ja oli menossa hukuttautumaan järveen. Olin juuri miettimässä sopivaa muistopuhetta, kun kuulin saunan oven pamahtavan kiinni oikein voimalla.

- Kaitpa se on mentävä katsomaa, mitä tuo yksi hullu on taas saanut päähänsä, äiti huokaisi ja lähti kävelemään kohti saunaa.

Ilona nousi penkiltä ja alkoi grillata kyljyksiä äidin pyynnöstä. Söin makkaroita hullujen ystävieni kanssa hyvällä ruokahalulla. Olimme istuneet jo pitkän tovin pöydän ääressä, kun kiinnitin huomioni poikien lässähtäneeseen turvaporttiin. Minusta näytti siltä, että se vajosi jatkuvasti alaspäin.

- Tuota, onko tuossa portissa jotain vikaa? kysyin heiltä.
- Se vuotaa. Sen siitä saa, kun ostaa tuotteita akenttimarketin alennusmyyntikorista, Jaska manaili.
- Missä sellainen marketti on?
- Emme voi kertoa sitä. Jos kerromme, niin joudumme tappamaan sinut, Jaska hymähti.
- Miten Pekka sen saa tietää, hänhän on ratatukka ja Bob Marley fani?
- Varokin levittämästä tätä tietoa pitemmälle – Marleykin on salainen akentti. Sitä vaan ei ole kerrottu julkisuudessa, Jaska sanoi mahdollisimman hiljaisella äänellä.
- Saunailta on sitten peruttu tältä päivältä, äiti ilmoitti kävellessään kohti meitä.
- No? kummastelin.
- Isä on grillaamassa niitä kyljyksiään saunan kiukaalla, eikä suostu kuulemma tulemaan ulos saunasta koko iltana.
- Mitäpä tuosta, olkoot siellä vaikka loppuelämän, naurahdin äidille.
- Isä on jotenkin poissa tolaltaan. Johtuu varmaan siitä, että sinä Ernesti tulit tänne.
- Minulla on ainakin ollut täällä hyvä olla. Olen jotenkin paljon paremmalla tuulella, mitä kotona yksin ollessani, kerroin äidille.

Jatkoimme illanviettoa ruokailun ja juomisen merkeissä. Itse en ottanut enää kovinkaan paljon, ainoastaan pari olutta ruuan kanssa. Ilona puolestaan kaatoi kossua kitaan oikein urakalla Pekan kanssa. Jossain vaiheessa iltaa he alkoivat laulaa duettona kaikenlaisia ralleja. Äiti lähti noin kymmenen aikaan nukkumaan ja jätti meidät keskenämme jatkamaan illanviettoa. Joskus puolenyön aikaan ilmoitin haluavani lähteä nukkumaan.

- Minä myös, halua tulla vedetyksi vielä kerran takaapäin, Ilona kihersi aika kovassa kännissä.
- Mennään sitten, sanoi ja nostin Ilonan ylös penkiltä.

Kävelimme kaksin aitan luo. Ohjasin Ilonan sisälle meidän huoneeseen ja poistuin itse vielä ulos. Se päivällä vittuilemaan alkanut laiturin naula huolestutti minua vielä niin paljon, että päätin hakea varmuuden vuoksi liiteristä vasaran turvaksi. Kävelin liiteriin ja otin vasaran tutusta paikasta isän työkalupakista. Palasin takaisin aittaan ja totesin Ilonan vetelevän hirsiä täyttä päätä. Hän oli sammunut vaatteet päällä sänkyyn. En jaksanut alkaa riisua häntä, vaan tuuppasin Ilonan seinän viereen ja kömmin itse samaan sänkyyn. Laitoin vasaran oman tyynyn alle ja kävin nukkumaan.




© Rauno Vääräniemi