www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

27.02.2005

72. Vihreitä miehiä

Äiti toi saunalle kokonaiset neljä pulloa kossua. Niitä ojentaessaan hän varoitteli juottamasta isää humalaan, sillä kun ei järki pysy kuulemma mukana edes selvin päin. Minulla ei ollut mitään aikomustakaan juottaa kossuja isälle. Jostain isä oli kuitenkin saanut juotavaa, koska oli saunalla käydessään ollut kohtalaisessa jurrissa.

- Isä oli jo humalassa, sanoin äidille.
- Voi yhden kerran, vessan paskapalju jäi tarkastamatta, äiti alkoi päivitellä.
- Mitä siitä on haittaa, vaikka isä vähän ottaa juhannuksena?
- Hävettää vaan tulla seuraavana viikonloppuna tänne, kun naapurit irvistelevät ja naureskelevat aivan avoimesti, voih, äiti huokaili.
- Hmm, pitänee miettiä asiaa tarkemmin illan mittaan, mutisin ääneen pohtiessani ratkaisua äidin ongelmaan.
- Ernesti, et sitten ala keksimään mitään naapureiden pään menoksi, äiti varoitteli.
- Enhän minä, vakuuttelin palatessani sisälle saunaan.

Annoin jokaiselle oman kossupullon, joten lauteille palasi taas rauhallinen tunnelma. Nousin itsekin vielä lauteille ottaakseni pienet löylyt ennen peseytymistä. Sain juuri heitettyä löylyä, kun saunan ovi tempaistiin auki oikein voimalla ja isä astui sisälle naama punaisena.

- Siellähän se nakuileva hullu kanttura on, muiden hullujen seurassa, hähähää, isä nauraa räkätti.
- Entä sitten? utelin.
- Lauteiden allako se lymyili minun edelliskerran käynnin aikana?
- Uimassa, piti vähän jäähdytellä noita paikkoja, jos vaikka joudun yöllä tositoimiin, Ilona hihitteli.
- Ei ole vihreä, sipisin Jaskalle isää katsellessani.
- Ei niin, mihin vittuunhan se paukku oikein laukesi? Jaska ihmetteli.
- Hähähää, tuolla metsässä juoksee vitun vihreä jänis, joka räjäyttelee jotain pommeja, isä nauraa räkätti kuullessaan meidän keskustelun.
- Jänis? hämmästelin.
- Vai oliko se karhu? Hähähää, isä räkätti ja sylkäisi kiukaalle.
- Se selittääkin kaiken, Jaska totesi.
- Ei se mitään selittänyt, se karhun kokoinen jänis vaan pamautti pommin ja loikki vihreänä pitkin metsää, hähähää, isä jatkoi räkättämistään ja alkoi kavuta jo täyteen ahdetuille lauteille aivan väkisin.
- Kiitos, minulle riitti, ilmoitin livahtaessani alas lauteilta.

Laitoin pesuveden ja pesaisin itseni todella nopeasti. Koska täällä maalla ei ollut suihkua, en tarvinnut mitään musaa peseytymiseen. Isä kuului selittävän innostuneena lauteilla istuville uusimmasta keksinnöstään – pellittömästä peltikatosta. Isän mukaan siitä voitaisiin käyttää markkinoinnissa lyhyttä ja ytimekästä katto-nimeä. Ennen pukuhuoneen puolelle pakenemistani, kuulin isän lupaavan sen tuotosta puolet Ilonalle, jos tämä suostuu hänen vaimokseen ja synnyttää hänelle kuusi poikaa vuoden sisällä. Pukeuduin nopeasti ja poistuin koko saunalta. Menin mökin vierellä olevan grillin luo, missä äiti näytti jo grillaavan makkaraa.

- Onko kokko rakennettu? tiedustelin äidiltä.
- Ei ole!
- No niin vähän ajattelinkin, kun en sitä missään nähnyt.
- Isä souti kaikki kokkoa varten varatut ja kerätyt puut keskelle järveä ja kippasi ne sinne. Kukaan hullu ei kuulemma saa nauttia hänen kasaaman kokon lämmöstä, äiti kertoi syyn tuohon episodiin.
- Makkaraa?
- Ota tuosta, grillasin sinulle kokonaisen paketin tuota tulista versiota.
- Kiitos äiti, sinuun sentään voi luottaa joka tilanteessa.

Otin äidin ojentamat makkarat ja menin istumaan pihalla olevan pöydän ääreen. Laitoin makkaroihin tuhdisti tulista sinappia ja aloin syödä mässyttää niitä. Kossu alkoi jo tökkiä, joten otin juotavaksi punaista Jaffaa. Kerkesin juuri tuhota ensimmäisen makkaran, kun Pekka, Jaska ja Ilona tulivat grillin luokse. Pekan mukaan isä oli alkanut kuselle saunan kiukaalle, joten heille oli tullut äkkilähtö. Isä oli huutanut jotain hulluista perkeleistä, jotka eivät hänen saunassaan juhli. Sain äidin puheista sen kuvan, ettei tuollainen teko ollut isän ensimmäinen. Hän oli kerran alkanut karjua samaan malliin heidän kutsumilleen vieraille ja tyhjentänyt silloinkin saunan.

Äiti oli onneksi kerinnyt grillata makkaraa jo enemmänkin, joten kaikki paikalle tulleet saivat eteensä lautasellisen makkaroita. Pekka ja Jaska vetelivät makkaraa oikein tunteella nassuunsa, sillä hulluthan eivät ilmaisia ruokia hyljeksi. Mitä enemmän ilmaista sapuskaa syö, niin sitä enemmän jää voiton puolelle. Saimme makkaroiden jälkeen vielä porsaankyljyksiä syötäväksi, sillä äiti oli ostanut itse niitä reilun satsin. Olimme lopetelleen ruokailun, kun isä saapui grillin luokse pelkkiin aamutossuihin ja kalsareihin pukeutuneena.

- Kuina moni teistä tuli hiihtämällä, hähähää? isä nauraa räkätti istuutuessaan pöytään Ilonan viereen.
- Vanhanaikaista, me tulimme moottorikelkalla tuosta järven yli, murahdin takaisin.
- Kaksi- vai nelitahtisella?
- Nelitahtisella, vastasin nopeasti.
- Hähähää, valehtelet perkeleen hullu pentu. Kyllähän jokainen sen tietää, ettei tämän järven vesi kanna, kuin pelkästään kaksitahtiset moottorikelkat, isä mölisi makkara suussaan ja toinen kädessään järvelle päin suunnattuna.
- Ja tästä kun piti tulla iloinen perhejuhla, äiti huokaisi.
- Pitikö tuo kutsua? isä sanoi minuun viitaten.
- Oma poikasi, äiti puolusteli.
- Taidankin mennä taas paskalle, siellä on parempaa seuraa, kuin täällä hullujen keskellä, isä meuhkasi ja lähti makkaralautasen kanssa kohti ulkovessaa.
- On sillä siellä pullo, äiti tuumasi harmistuneena.
- Tarkoitatko sitä kossupulloa joka oli paskapaljussa? Jaska kysyi.
- Sitäpä juuri, kun kerran muut paikat kerkesin tarkastaa, äiti myönsi.
- Ei hätää, kaadoin vessaa varmistaessani kossut pois ja laitoin tilalle polttopulloa varten tuomaani bensaa, Jaska ilmoitti tyynen rauhallisesti.
- Voi perkele, tiedätkö mitä se meinaa? Pekka parahti kauhistunut ilme naamallaan.
- Tiedän, Jaska myönsi vaisuna ja jotenkin syyllisen näköisenä.
- Täh? kummastelin poikien huolestuneisuutta.
- Bensa ja tuli ne yhteen soppii ja sitten ne pannaan sammaan koppiin ja siihen ei jää edes seiniää, Jaska valaisi tilannetta vanhalla lorulla.
- Niin?
- Isääsi ei voi päästää sen pullon juomisen jälkeen lähellekään tulta, Jaska selvensi.
- Jaa, no mitä se taas haittaa, varsinkaan teitä?
- Emme voi polttaa auton koeajon kunniaksi hankkimiamme isoja kuubalaisia, perkele, Jaska kirosi tunteella.
- Eiiiii, Pekka parkui pikkulapsen lailla.
- Entä jos isän saisi houkuteltua takaisin sinne järveen? mietin ratkaisua tähän ongelmaan.
- Ei onnistu, isä ei mene enää kahdeksan jälkeen järveen, äiti sanoi ja naputti sormellaan rannekelloaan.

Kello oli tosiaankin jo yli kahdeksan, joten siitä hienosta suunnitelmasta piti luopua saman tien. Voi että minua alkoi taas ahdistaa isäni sooloileminen. Miksi sen piti taas mennä pilaamaan hieno juhannus? Toinen ajatukseni oli mennä tyhjentämään joku jauhesammutin vessaan isän ollessa siellä, mutta sammuttimen puutteessa jätin sen idean ihan kehittelyasteelle. Lisäksi isä ei ollut vielä tulessa, vessasta ei näkynyt ainakaan savua, joten jauhesammutin olisi ollut vielä liian hätäinen ratkaisu. Noin puolen tunnin kuluttua isä palasi vessasta onnellisen näköisenä.

- Tuliko paska? tiedustelin kohteliaasti.
- Mitäpä tuo hulluja liikuttaa toisten paskomiset, isä murahti ja meni grillin viereen lämmittelemään.
- Pakoon! Pekka karjaisi ja säntäsi jonnekin takavasemmalle.
- Kohta lähtee, Jaska tuumasi ja tunki sormet korviinsa.
- En minä ainakaan ole vielä mihinkään lähdössä, Ilona ilmoitti ja kaatoi kossua suuhunsa entiseen malliin.
- Oliko sinulla pullo siellä vessassa? äiti tiedusteli isältä varovasti.
- Perkele, kun ihmiset oppisivat huolehtimaan vaan omista asioistaan, isä ärähti takaisin.
- Oli sillä, hengitys haisee ihan bensalta, äiti huokaisi ja istuutui takaisin pöydän ääreen.
- Bensalta? isä hämmästeli.
- Niin, taisit ryypiskellä äsken poikien bensapullon, äiti selvensi asiaa.
- Hähähää, mitä hullujen kotkotuksia tuo taas oli? Onko meidän äitikin alkanut sekoilla täällä latvalahojen parissa? isä nauraa räkätti.
- Tehdään testi, sanoi isälle ja nostin pihagrillistä yhden palavan puun isän nenän eteen.
- Hullu, irti siitä tulesta! isä karjaisi.
- Puhalla nyt tähän, osoitin palavaa keppiä.
- Puuuuuuh.
- No niin, katos mitkä lieskat tuosta hengityksestäsi tuli, sanoin isälle.
- On perkele kossut parantuneet sitten viime maistelun. Taidankin mennä heti maanantaina ostamaan sen Alkon hyllyt tyhjiksi, isä innostui asiasta ja alkoi puhallella lisää.

Ilta jatkui perisuomalaiseen tyyliin kossun juonnin ja pienen napostelun merkeissä. Koska kokkoa ei ollut, sitä ei tarvinnut myöskään polttaa. Naapurit polttelivat puolenyön aikaan jotain pientä nuotiota toisella mökillä, mutta mitään isompaa kokkoa ei ollut heilläkään. Jossain vaiheessa puolenyön jälkeen minulle tuli mieleen se äidin kertoma naapureiden häpeäminen isän käytöksen suhteen. Ellei kyse olisi ollut äidistä, niin isä olisi saanut olla omassa sopassa ihan rauhassa, oli se niin hullu tapaus isäksi. Kehittelin nopeasti pienen suunnitelman naapureiden pään menoksi. Luotin siinä suomalaisen humalaisen miehen kovaan kiinnostukseen vastakkaista sukupuolta kohtaan. Pyysin Jaskan ja Ilonan neuvonpitoon hieman sivummalle. Isälle ja äidille tästä ei kannattanut mainita mitään.

- Ilona, tarkenetko pelkästään tuo paita päällä mennä käymään naapurissa? tiedustelin häneltä.
- Ihanaa, saanko olla paljain persein viimeinkin? Ilona innostui, posket punoittaen.
- Saat todellakin, naurahdin moiselle innolle.
- Mitä minä teen? Jaska uteli.
- Onnistuuko värkätä sellainen pieni paukku, joka pitää vähän ääntä, mutta levittää vihreätä väriä ympärilleen?
- Hulluko oot? Jaska murahti.
- Täh?
- Niitähän on jo tuo saunan ympäristö täynnä. Odota, niin käyn sinulle muutaman, Jaska sanoi ja lähti kohti saunaa.

Jaskan palattua, kerroin heille tarkemmin suunnitelmastani. Olin seurannut naapureiden touhuja, sen mitä täältä pääsi näkemään. Molemmissa naapurimökeissä oli vain omistajapariskunta paikalla, ja vaikutti siltä, että naispuoleiset jäsenet olivat linnoittautuneet toiselle mökille ja miespuoleiset jäsenet menneet ryypiskelemään toiselle mökille. Jostain kumman syystä meitä ei ollut kutsuttu mukaan kummallekaan mökille – aika outoa tuollainen. Pyysin Ilonan ja Jaskan tulemaan hetken päästä ja eri aikaan meidän vessan taakse. Menin itse sinne edeltä käsin tarkkailemaan naapurimökin tapahtumia. Kohta Jaska tuli paikalle pommeineen.

- Voi paska, kiroilin tajuttuani paukkujen olevan vetolangalla laukaistavia.
- Mitä nyt, tuliko kakkahätä? Jaska hämmästeli.
- Nuo pommit, saako niitä pamahtamaan jotenkin kauko-ohjatusti?
- Ihan helposti, laitan vain niihin vastaanottimet, Jaska sanoi ja kaivoi taskustaan pari kummallisen näköistä möykkyä.
- Mitä nuo tekee?
- Katsos, kun painan tästä säätimestä, niin se lähettää signaalin tähän vastaanottimeen. Tässä vastaanottimessa on tällainen pieni vipu, joka puolestaan vetää tästä pommin laukaisunarusta ja pum!
- Mahtavaa, totesin hämmästyneenä, kun Jaska alkoi sitoa naruja kaukolaukaisimen vipuun.

Neuvoin Jaskaa viemään kaksi paukkua naapurimökin seinustalle, joka oli vain parinkymmenen metrin päässä meidän mökin vessasta ja paikasta missä me nyt oltiin. Jaska ei paljoa kysellyt, vaan kipaisi nopeasti autolleen ja tuli kohta takaisin mustaan asuun pukeutuneena. Siinä samassa hän oli jo kadonnut viereltäni. Yritin katsella Jaskan kulkureittiä, mutta en saanut hänestä enää mitään havaintoa. Tosin, eihän ammattiagenttia kukaan pystynytkään paikallistamaan työssään. Jaskan kadottua Ilona ilmesty paikalle. Pyysin häntä ensimmäisenä riisumaan housunsa ihan pikkupöksyjä myöten. Ilona ei edes ihmetellyt tätä, vaan teki, kuten halusin.

- Pitääkö minun ottaa suihin vai naida? Ilona uteli.
- Ei kumpaakaan, vilautat vain muka vahingossa tavaraasi, sen pitäisi riittää tällä kertaa.
- Äääh, aika tylsää, mutta olkoon nyt tämän kerran.
- Menet tuonne mökin nurkalle ja houkuttelet molemmat siellä olevat miehet luoksesi mökin tämän puoleiselle seinustalle. Kehu vaikka kilpaa niitä ja pyydä niitä ottamaan paita pois päältään nähdäksesi heidän vatsalihakset. Ota tämä avaamaton kossupullo ja pyydä heitä auttamaan sen avaamisessa. Sano meneväsi hieman etemmäksi pissille, ja siirry samalla vaikka tuolla olevien isompien puiden taakse, mutta pyllistä kuitenkin mökille päin, kerroin suunnitelman.
- Entä sitten?
- Samalla, kun kuulet pamahduksen, niin tule tänne suorinta tietä.

Sain selittää koko jutun uudelleen, että Ilona muisti kaiken mitä piti tehdä. Tosin epäilin hänen humalansa takia sitä, mutta jotain piti kokeilla. Odottelimme muutaman minuutin, että Jaska oli taas luonamme. Lähetin Ilonan matkaan, ja me Jaskan kanssa siirryimme vähän lähemmäksi erään puskan taakse. Ilona meni mökin seinustalle kossupullo kädessään ja kurkisti nurkan takaa mökin etupihalle.

- Auttakaa, auttakaa, minulla on hätä käsillä, Ilona huuteli pihalle päin.
- Ööö, tule tänne, niin me autetaan kyllä, vanhempi mies vastasi.
- Tänne tulkaa, minulla ei ole housuja, en halua tulla sinne nuotion valoon, Ilona jatkoi.
- Kyllähän me autetaan, vaikka olisit ihan alaston, nuorempi miehistä puuttui keskusteluun ja lähti samalla kohti Ilonaa.
- Vau, oletteko te jotain bodareita, teillä on niin makeet ropat, Ilona alkoi kehua miehiä heidän tullessa hänen luokseen.
- Joo, ollaan me, vanhempi vakuutteli roikkuvan vatsansa kanssa.
- Hihii, saisinko nähdä teidät ilman paitaa? Ilona pyysi ujona ja jalat visusti ristissä paidanhelman alla.
- Totta perkele neidin pitää nähdä kaksi komeaa suomalaista urosta, nuorempi uhosi ja tempaisi päällään olleen puseron pois.

Vanhempi teki samoin ja kohta molempien valkoiset vatsat loistivat kilpaa juhannusyössä. Ilona taputteli molempia vatsalle ja kehui niitä maasta taivaaseen. Miehet puolestaan tapittivat Ilonaa, kuin hullu laitoksen auki jäänyttä ovea.

- Minulla on yksi ongelma arvon herrat, Ilona ilmoitti.
- Jos munaa olet vailla, niin tämä on oikea osoite, nuorempi kiirehti asioiden edelle.
- Minä en saa tätä kossupulloa auki, enkä ole vielä niin kännissä, että antaisin vieraille miehille pimppaa, Ilona sanoi ja ojensi kossupullon vanhemmalle miehelle.
- Ihan helppo juttu, vanhempi miehistä sanoi ja meinasi alkaa kiertää korkkia auki, kun Ilona esti häntä.
- Ei vielä, en voi sietää korkin narahtamista. Menen tuonne puun taakse pissalle, niin avatkaa se korkki sillä välin todella rauhallisesti, Ilona selitti.
- Täh? vanhempi miehistä putosi kärryiltä.
- Minä olen varovainen avaaja, nuorempi sanoi ja tempaisi pullon itselleen.
- Hätähousu ja kokematon sinä olet minun rinnalla, vanhempi miehistä heräsi ja tempaisi pullon takaisin itselleen.

Miesten alkaessa riidellä pullonavaamisesta, Ilona poistui vähin äänin paikalta puiden taakse. Hän teki, kuten olin pyytänyt, eli pyllisti mökin suuntaan. Se tosin oli aivan turhaan, sillä nämä paidattomat kännikalat tappelivat vieläkin siitä, kumpi saa avata pullon mahdollisimman rauhallisesti. Tappelu päättyi kuitenkin Jaskan sormiliikkeeseen, sillä silloin pamahti ja koko mökin seinustalle levisi vihreä väripilvi. Ilona oli osannut odottaa paukkua ja hän ryntäsi välittömästi matkaan kohti meidän mökin vessaa. Myös me Jaskan kanssa peräännyimme hirmuisen kiroilun saattelemana. Molemmat miehet tajusivat joutuneensa jonkun salaperäisen hyökkäyksen ja vihreän aineen peittämiksi. Naapurimökin luona alkoi todella kovaääninen kiroilu ja huoran huutaminen. Ilona sai kuulla kunniansa kaikkien tunnettujen kirosanojen saattelemana. Tapasimme jälleen vessan takana Ilonan. Ilona sanoi olevan ilman housuja, sillä hän aikoi kuulemma pitää lupauksensa ja toivottaa Pekan ja Jaskan tervetulleeksi Ilonan ratsastuskoulu pimppiin.

- Menehän nyt Ernesti vaikka runkulle, me lähdetään Pekan kanssa hoitelemaan tätä nuorta naista, Jaska totesi polleana ja tarttui Ilonaa kädestä.
- Heippa Ernesti, kerro kädelle terveisiä, Ilona hihitteli.
- Vittu, vitun vittu, kirosin tuota leväperäistä narttua hakatessani otsaani vessan takaseinään, paskanhajun leijaillessa sieraimiini.

Minua alkoi tympäistä tuollainen peli, joten hiivin hiljaa aittaan ja menin sen toiseen huoneeseen nukkumaan. Äiti oli laittanut minulle ja Ilonalle vuoteen toiseen huoneeseen ja pojille toiseen huoneeseen. Ilona ja Jaska olivat häipyneet jonnekin muualle, joten painoin pään tyynyyn. Olin niin vittuuntunut, että jätin jopa kengät jalkaani. Olin melkein unessa, kun viereisen huoneen ovi avattiin ja kuulin poikien tulevan sinne Ilonan kanssa. Tiesin seinässä olevan oksanreiän, joten nousin istumaan sängylle ja aloin kytätä tulevaa ryhmäpanoa siitä.

- No niin pojat, tässä on Ilonan ratsastuskoulu pimppi, Ilona sanoi ja kaivoi isosta laukustaan jonkun laatikon.
- Hieromasauva? Pekka ehdotteli.
- Ruoska? Jaska arvaili.
- Ei kun minun keksimä peli, tadaa, Ilona ilmoitti avatessaan puisen laatikon.
- Häh? pojat kummastelivat yhteen ääneen.
- Tässä näin on jokaiselle oma pimppi, Ilona sanoi ojentaessaan pojille pelinappulat, joissa oli reikä keskellä.
- Ööö, jatkui poikien kuorolausunta.
- Nämä tulitikkujen tulipäät ovat kikuleita tässä pelilaudalla. Tässä on nopat, jotka ovat varmaan kaikille aivan tutut. Nyt meidän pitää mennä lähtöruudusta maaliin aina noppien silmäluvun osoittaman määrän mukaan. Näissä pimpeissä on tulitikkulaatikon raapaisupintaa, joten olkaa varovaisin niiden kikuleiden kanssa. Jos kikuli saa siemensyöksyn eli syttyy palamaan, niin joudutte palaamaan näiden ohjeiden mukaisesti takaisinpäin, Ilona selitteli ja ojensi samalla pojille paperilaput.
- Mikä tämä mahtikikuli on? Jaska kummasteli.
- Tuolla lopussa oleva isompi tulitikku. Se pitää saada laukeamaan heti, tai muuten joudut heittovuoron ajaksi vankilaan, Ilona valaisi asiaa.

Toisessa huoneessa oli hetken aikaa aivan hiljaista, kun pojat lukivat pelin ohjeita ja kummastelivat niiden sekavuutta. Ilona istui rennosti tuolilla jalat hieman levällään, joten poikien katseen etsiytyivät vähän väliä Ilonan tavaraan. Viimein Ilona ilmoitti pelin alkavan.

- Mikä on voittajan palkinto? Pekka uteli jo lievästi läähättäen.
- Mitä haluat? Ilona tiedusteli.
- Ettei tarvitsisi olla ilman pimppiä, Pekka ilmoitti.
- Onnistuu. Käykö tämä sinulle Jaska?
- Juu, käy käy käy, kuten hullun rannekello, eli varmaan käy ja vielä kerran käy, Jaska alkoi sekoilla.
- Hyvä pojat, teillä on terve asenne elämään.

Peli alkoi ja noppia lenteli välillä vaikka minne. Tämän tästäkin Ilona joutui konttaamaan paljas pylly vilkkuen poikien heittämien noppien perässä pitkin lattioita, heidän seuratessa tilannetta tarkasti. Peli eteni vallan vauhdikkaasti ja lopulta näytti siltä, että Ilona olisi voittanut koko homman. Jotenkin Ilona onnistui munaamaan viimeisen mahtikikulin laukaisemisen, ja Pekka pääsi kuittaamaan omalla heittovuorollaan voiton itselleen.

- Jihuu, minä saan pimppiä, minä saan pimppiä, Pekka hihkui onnellisena.
- Ole hyvä, Ilona sanoi ja ojensi pelin Pekalle.
- Täh?
- Ette halunneet olla ilman pimppiä, ja tämän pelin nimi on Ilonan ratsastuskoulu pimppi. Hyvää yötä pojat, minä menen Ernestin viereen, Ilona sanoi ja poistui poikien huoneesta.

Pian meidän huoneen ovi aukesi ja Ilona tuli viereeni. Olin mennyt sitä ennen nopsaan peiton alle, kengät tosin olivat vielä jalassa, mutta mitäs pienistä.




© Rauno Vääräniemi