www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

20.02.2005

71. Hullun hommaa

- Miten teillä lapsikullat matka meni? äiti tiedusteli meidän istuuduttua pöydän ääreen.
- Hyvin, paitsi nuo hullut ohittivat meidät matkalla, osoittelin ystäviäni.
- Minä olin jotenkin yllättynyt näiden poikien saapumisesta ilman ennakkovaroitusta, äiti naurahti.
- Niin mekin oltiin yllättyneitä tänne tulemisesta, Jaska sanoi.
- Miten se yllätti? Ilona uteli.
- Meidän piti vaan testata tuota uutta akenttiautoa, kun huomasimme ohittavamme Ernestin Mersun. Siinä samalla minulla tuli mieleen, että Ernesti menee juhannuksena mökille ja Ernestin äiti on taivaallisen hyvä kokki, ja täällä saa varmaan saunoakin, Jaska lateli tulemaan.
- Meillä ei ole edes pyyhkeitä mukana, Pekka vakuutteli.
- Mikä kone siinä autossa on? utelin tekniikasta.
- Kuusilitrainen kaksitoistasylinterinen akenttikone muutamalla turpoahtimella terästettynä, Jaska naurahti.
- Mitä kulkee?
- Paljon ja vähän päälle. Kiihtyvyys on huima ja rapiat päälle. Polttoainetta menee paljon ja huikka päälle, Jaska lateli tulemaan auton arvoja.
- Mistä ostit?
- Akenttikaupasta tilasin. Toimittivat sen suoraan suomalaisiin kilpiin laitettuna. Nyt pitää vain toivoa, että sillä löytämällämme luottokortilla on katetta tarpeeksi.
- Millä luottokortilla?
- No sillä, minkä minä Pekan kanssa löysin erään pankin takahuoneesta. Se oli jätetty siihen pöydälle lapun kanssa. Katso vaikka, Jaska sanoi.

Jaska ojensi valkoisen lapun, jossa oli teksti. ”Tässä tämä kortti, limiittiä on reilusti, joten anna palaa tunteella, ei tarvitse miettiä hintoja. Kiitos sisäpiirin vinkistä. T: Johan Von Pätäkkä.” Lappu oli jotain vesileimattua paperia, joten ei tainnut sen kirjoittaja olla mikään tyhjätasku. Annoin lapun takaisin Jaskalla, koska eihän siinä ollut mitään henkilön nimeä. Tiedä mihin tuo Jaska on agenttireissuillaan sotkeutunut. En halunnut tietää yhtään enempää koko asiasta, sillä Jaskan asiat olivat yleensä aika salaisia ja ennen kaikkea vaarallisia, niin hänelle itselleen kuin muillekin ihmisille.

- Tilattiin samalla lentokonekin, Pekka ylpeili.
- Missä se on? tiedustelin.
- Alkavat kuulemma vasta tekemään tilauksen saatua. Ajateltiin lähteä Pekan kanssa katsomaan Marleyta ihan paikan päälle tuonne Amerikkaan, Jaska retosteli.
- Miten sen pohjoisen keikan kanssa kävi, oliko Marley siellä? tiedustelin viime vuonna tekemääni vedätystä.
- Paskat oli, siellä oli vaan joku Huluponen tai joku vastaava suomalainen retku, jonka musiikki oli sanalla sanoen sen jätkän itsensä näköistä ja kuuloista, hyi helvetti mitä ajan tuhlausta sekin reissu, Pekka manaili.
- Otatteko kahvia? äiti tiedusteli.
- Minulle kossua! Ilona ilmoitti.
- Milloin pääsee saunaan? tiedustelin äidiltä.
- Vaikka heti, sillä laitoin saunan lämpenemään jo hyvissä ajoin, sillä tiesin Ernestin olevan kovin hätäinen saunan suhteen, äiti naurahti ja toi Ilonalle kokonaisen pullon kossua eteensä.

Otin äidin mieliksi kupillisen kahvia Jaskan ja Pekan kanssa. Ilona ryypiskeli kossua suoraan pullosta. Me muut otimme sitä kahvin sekaan lämmikkeeksi. Saatuani kahvikupin tyhjäksi, ilmoitin minun ja Ilonan lähtevän nyt saunomaan, jotta pojat pääsevät sen jälkeen kahdestaan sinne. Isää oli turha odotella ja äiti kertoi käyvänsä jossain vaiheessa myöhemmin, kun sauna oli jo vähän jäähtynyt. Äiti kun ei enää omien sanojensa mukaan kestänyt kovin kuumia löylyjä. Otin mukaamme kaksi pyyhettä, kaksi pulloa kossua ja pullot keltaista sekä punaista limua. Näiden kantamusten kanssa lähdin taluttamaan Ilonaa saunaa kohti.

- Onko täällä maalla kaikki tiet näin kapeita? Ilona hihitteli kävellessään vähän väliä ulos polulta.
- Taisi mennä kossut jo päähän, naurahdin hänelle.
- Kyllä se kohta korjaantuu, kun pääsen ottamaan vasemmallekin puolelle.
- Juotko molemmille puolille?
- Juu, muuten menee koko loppuilta näin horjuen, Ilona kikatti.

Saavuimme rannan tuntumassa olevalle saunalle ja Ilona kuoriutui hetkessä vaatteistaan. Hän ilmoitti lähtevänsä heti uimaan ja vasta sen jälkeen saunaan. Nostin kantamukset pukuhuoneen puolelle ja riisuuduin itsekin. Otin kossun ja limut mukaan saunan puolelle ja kiipesin lauteille nauttimaan löylyistä. Kylläpä oli jotenkin rauhallinen olotila, siitäkin huolimatta, että tiesin isän olevan kaulaa myöten vedessä, mietiskelin itsekseni heittäessäni ensimmäistä kauhallista löylyä.

- Voi perse, voi perseen suti, voi kiimaisen kinkun perse, karjuin tajuttuani Ilonan menneen uimaan samaan rantaan, missä isä oli.

Koska tilanne oli varmaan jo päällä, tempaisin kossupullosta reilun ryypyn ja heitin toisen kauhallisen löylyä. Siitä huolimatta tilanne alkoi ahdistaa minua koko ajan enemmän ja enemmän. Miten minä saatoinkaan olla niin huolimaton, että päästin Ilonan tuonne alastomana? Siellähän saattaa tapahtua vaikka ja mitä. Ilona voi esimerkiksi järkyttyä vedessä kaulaansa myöten seisovaa äijää ja vaikka hukkua tai saada sydänkohtauksen ja kuolla nuorena. Jäivätkö nyt peräti juhannuspanot panematta?

- Saamarin, saamarin pölkkypää hullu, manailin iskiessäni takaraivoani saunan takaseinään, niin että tähdet vain lentelivät silmissäni.

Katsellessani niitä silmissä tapahtuvia tähdenlentoja, minulla tuli mieleeni, että voisiko niistä toivoa jotain? Jatkoin paukuttamista ja toivoin kokeeksi juhannuspimppaa ja kunnon suihinottoa. Ei kait tässä tilanteessa ollut enää mitään menetettävää. Olin juuri epätoivon ja masennuksen rajamailla, kun saunan ovi aukesi ja Ilona astui sisään.

- Heippa isokikkelinen mies, haluatko kunnon imut saman tien?
- Äääh, totesin tyrmistyneenä katsoessani ihka elävää Ilonaa.
- Hyvä juttu, olenkin aina halunnut imuuttaa saunalämmintä kikulia, Ilona ilmoitti ja tarttui vehkeeseeni sen enempiä kyselemättä.

Käsittely oli todella tehokas, vaikka Ilonan kylmä käsi meinasi palelluttaa koko vehkeeni aluksi. Jouduin huutamaan Ilonalle, ettei lääpi muniani kylmällä kädellä, vaan hoitaisi homman kädettömien tapaan. Ilona teki työtä käskettyään ja muutamien ihanien hetkien kuluttua homma oli ohi.

- Sinä elät, sain sanottua viimein.
- Niin sinäkin, Ilona naurahti ja nousi viereeni lauteille.
- Kivat imut, kehuin häntä.
- Niin ja tiukka tavara, siitä ne riettaat tytöt parhaiten tunnetaan, Ilona hihitteli ja otti tarjoamani kossupullon käteensä.
- Miten isä, näitkö sitä siellä rannalla?
- Joo, jos tarkoitat sitä sekopäistä äijää seisomassa kaulaa myöten vedessä.
- No sitä juuri.
- Äijä painui kaksi kertaa veden alle, kun menin seisomaan laiturille. En viitsinyt kuitenkaan mennä auttamaan, koska tilanne vaikutti niin toivottomalta. Sitten se kuitenkin taas nosti pään pärskien vedenpinnalle ja alkoi ehdotella kaikenlaisia ihmeellisiä juttuja, Ilona kertoili.
- Mitä isä nyt sai päähänsä?
- Pyysi minua istumaan päälleen tai vaihtoehtoisesti soutamaan veneellä pari kertaa hänen yli. Aika kummallinen tyyppi toi sun isä.
- Ei sentään pyytänyt lyömään airolla tai kivittämään?
- No ei.
- Sitten ei ole mitään hätää. Ellen väärin arvaa, niin isän pitäisi olla tuossa saunan ikkunan takana nenä ikkunassa, sanoin ja osoitin saunan ikkunaa.
- Iiik, Ilona kirkaisi nähdessään ikkunan takana liikettä.
- Perkele, kaikki kolme, kirosin tunnistettuani Jaska, Pekan ja isän nenä kiinni saunan ikkunassa.
- Hei hei kaikki runkut, Ilona sanoi ja heilutti kättään iloisena.

Ilona toipui yllättävän äkkiä kaikenlaisista yllättävistä sattumista ja säikähdyksistä. Vaikka Ilonalla oli kylmät hermot, niin näin oli myös ikkunassa olevalla kolmikolla, joka tunki neniään entistä tiukemmin saunan ikkunaan. Että pitikin olla kaikkien perkeleen hullujen kanssa täällä mökillä, kirosin huonoa tuuriani suvun ja kavereideni suhteen. Koska saunassa ei ollut verhoja ikkunalla, jatkoimme löylyn heittämistä ja kylpemistä ihan normaalisti. Siinähän kyttäävät jos kerran saavat siitä tyydytyksen, ajattelin itsekseni.

- Heippa Ernesti, minä menen taas, Ilona hihkaisi ja laskeutui alas lauteilta.

Siinä samassa hän oli kadonnut ovesta ja kohta kolahti myös pukuhuoneen ulko-ovi. Ilona näytti pitävän uimisesta, kun kerran jatkuvalla syötöllä oli sinne menossa, ajattelin itsekseni heittäessäni lisää vettä kiukaalle. En kerinnyt kovin montaa kertaa heittää löylyä, kun kuulin pukuhuoneen oven avautuvan ja sulkeutuvan. Olin aivan varma, että Ilona palasi takaisin. Kohta myös saunan ovi aukesi, mutta Ilonan sijasta saunaan astuivat Pekka ja Jaska.

- Perverssit iditootit! ilmoitin heille suoraan mitä ajattelin.
- Hyvähän se sinun on sanoa, muna velttona ja siemenet sen kantturan vatsassa, Jaska tuhahti.
- Nielikö se koko lastin? Pekka uteli.
- Rumaa tirkistellä, yritin vielä.
- Hullun hommaa, hähähää, Pekka nauraa räkätti silmät teevadin kokoisina.
- Sitäpä juuri, nauroin.
- Tilanne on hallinnassa, olen varmistanut tämän saunan, joten voit jatkaa saunomista turvallisin mielin, Jaska ilmoitti samalla, kun syynäsi jollain omituisella laitteella saunan nurkat ja lauteen alustan.
- Mikä tuo on? osoitin hänen kädessään olevaa laitetta.
- Lutikkailmaisin. Tämä on sellainen topsekretti malli.
- Ai sellainen kuuntelulaitteiden ilmaisin, vai?
- Äääh, minulla on tuolla pukuhuoneen puolella voimakas häirintälähetin päällä, se pitää kyllä kaikki lähettimet hiljaisina koko järven alueella. Tämä laite ilmaisee ihan tavalliset luteet, russakat ja muut öhkömönkiäiset, Jaska sanoi.
- Minä en voi sietää, että rastaani pesiytyy mitään elukoita, Pekka sanoi ja hiplasi hiuksiaan.
- Ai niin, musa kärsii, muistelin menneitä Pekan ötökkäkammon suhteen.
- Jep, ei ole mitään järkeä vaarantaa omaa uraansa tässä vaiheessa, kun olen saanut ostettua toisen Marleyn levyn.
- Nytkö sinulla on kaksi Marleyn levyä, joiden tahdissa esiinnyt?
- Kyllä vaan. Kohta alkaa keikkaa pukata oikein urakalla, olen jo käytännössä kovan luokan tähtiartisti, Pekka ilmoitti.
- Tiesittekö muuten, että Ilona on tulossa vielä saunaan?
- Tottahan toki, ottaakohan se meiltäkin suihin? Pekka innostui ja alkoi läähättää samalla.
- Vittu teidän kanssanne! Kirosin tunteella.
- Saadaankohan me sitäkin? Pekka jatkoi haaveiluaan.

Emme kerinneet jatkaa keskustelua sen pitempään, kun pukuhuoneen ovi kolahti ja joku kuului tulevan sisälle. Jäimme kaikki odottamaan hiljaa Ilonan saapumista sisälle. Jostain kumman syystä kukaan ei tullutkaan saunan puolelle. Aloin jo huolestua, kun ovi raottui ja isä astui esiin.

- Pthyi saatana, sauna täynnä hulluja. Missä se naikkonen on? isä mölisi jo kohtalaisessa humalassa.
- Meni käymään tuolla naapurimökillä, etsi kuulemma sinua, vastasin isälle.
- Oi oi saatana, että minun pitikin käydä paskalla äsken, voi yhden kerran. Minäpä lähdenkin sinne naapurimökille heti välittömästi.

En kerinnyt sanoa mitään, kun alastomana ollut isä paiskasi saunan oven kiinni ja kuului menevän juoksujalkaa kohti naapurin mökkiä. Tässä vaiheessa minua alkoi taas ahdistaa, sillä en tullut sanoneeksi, kummalle naapurin mökille Ilonan piti olla mennyt.

- Mikä perkele se on, etten osaa edes valehdella täydellisesti. Enhän minä saanut valehdeltua, että kumman naapurin mökille Ilonan piti olla mennyt, karjuin paukauttaessani päätä pari kertaa saunan takaseinään.
- Ihan hyvinhän tuo meni, nyt isäsi joutuu käymään varmuuden vuoksi molemmilla mökeillä, Jaska hihitteli.
- Tuota, miten sanoitkaan varmistaneesi tämän saunan? minulle tuli mieleen Jaska sanat siitä.
- Ihan pienillä paukuilla vaan, niissä on lähinnä vihreätä väriainetta.
- Ei saatana, etkö muuta väriä keksinyt?
- Pekalta jäi hiusväriä yli niin paljon, joten käytin sen.

Siinä samassa kuului saunan takaa vaimea paukahdus, jota seurasi epämääräistä kiroilua. Tunnistin äänen isän ääneksi, joten kivi putosi sydämeltäni. Ajatella, jos vaikka Ilona olisi joutunut sellaisen pommin uhriksi. Minä en pystyisi kuuna päivänä naimaan vihreätä naista, vaikka se olisi kuinka rietas ja hyvännäköinen, ei perkele! Kuin varmuudeksi tähän asiaan, saunan ovi kävi ja Ilona seisoi siinä edessämme vettä valuvana.

- Heippa! Täällä on näemmä muitakin kikuleita orrella, Ilona hihkaisi ja kiipesi lauteille minun viereen.
- Näitkö isää missään? tiedustelin häneltä.
- En nähnyt, mutta ei se ainakaan minua haittaa.
- Saadaanko me Ernesti lainata tuota Ilonaa vaikka viikoksi? Pekka kärtti.
- En minä tiedä, itsehän tuo on omat värkkinsä pessyt tähänkin asti, murahdin mokomalle kinuajalle.
- Ehei pojat, en ole sellainen tyttö ollenkaan, Ilona sanoi topakkana.
- Harmi, Pekka mutisi.
- Mutta jos ensi yönä pimppi kelpaa, niin tervetuloa Ilonan ratsastustalliin, Ilona nauroi.
- Täh? hämmästelin mokomaa leväperäisyyttä.
- Minähän kerroin viettäväni yleensä juhannukset perseet olalla ja vielä paljain persein. Mitä luulet minut silloin puuhaavan? Ilona muistutti minua.
- Ai niin, mutta turha tulla sitten kertomaan mitään rasvaisia yksityiskohtia minulle, muistutin häntä.
- No eihän hullut panemisistaan huutele, paitsi joskus juhannuksena, Ilona nauraa räkätti kohtalaisen humalassa.

Mitäpä tuosta, viihdyttäkööt vaan Jaskaa ja Pekkaa jos siltä tuntuu, eihän se minun saamisista ollut poissa. Tai jos oli, niin olihan niitä maailmassa muitakin puutteessa olevia naisia, naurahdin mielessäni muistellessani naapurissani asuvia naaraita. Annoin asian olla, koska tiesin hullun kanssa inttämisen olevan todella turhauttavaa touhua, siitä kun ei tullut hullua hurskaammaksi puolin eikä toisin. Olihan se toisaalta myös vanhoja kavereitanikin kohtaa ystävällinen ele, etteivät pääse sanomaan minun olevan ylpistynyt pimpin saannin myötä.

- Huhhahhei ja kossua pullo! Jaska hihkui ja kaatoi kossua suuhunsa oikein kunnolla.
- Minulle kanssa, Ilona vaati ja tarttui pulloon kaksin käsin.
- Ja minulle, Pekka vaati myös.
- Minä haen toisen pullon, ilmoitin heille siinä vaiheessa, kun kaikki kolme olivat kiinni samassa pullossa.
- Hullun hommaa, Jaska murahti.
- Kuinka niin?
- Ei kahdesta kossupullosta riitä neljälle hullulle.
- Ai niin, minäkin tajusin sen viimein ja menin saunan kuistille huutamaan äitiä tuomaan lisää kossua saunalle.




© Rauno Vääräniemi