www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

09.01.2005

65. Temppu pöydän alla

- Ernestii, Ernestiiii! kuului ääni jostain kaukaisuudesta.
- Kyllä äiti, olen syönyt kaurapuuron ja pakannut repun, mumisin vastauksen ja toivoin äidin antavan minun nukkua vielä hetken aikaa.
- Ilona tahtoo kossuu, Ilona tahtoo kossuu, kuului sama ääni uudelleen.
- Äiti, ei kaurapuuron kanssa juoda kossua, vastasin äänelle.
- Herää nyt Ernesti! minä tässä, Ilona!

Aloin pikkuhiljaa tajuta missä mennään ja kenen kanssa olen tekemisissä. Raotin varovasti vasenta silmääni ja vilkaisin ympäröivään maailmaan. Totesin noin yhden silmän tarkkuudella sängyssäni istuvan alastoman naisen, jolla oli pitkä musta tukka. Vaihdoin silmää ja taas yhden silmän tarkkuudella pääsin samaan lopputulokseen. Koska nainen oli ja pysyi sängylläni molemmilla silmillä erikseen, päätin ottaa riskin ja avasin molemmat silmät. Yleensä monet harhat häviävät viimeistään tässä vaiheessa. Nyt ei käynytkään niin, vaan tuo alastomana istuskeleva nainen oli ja pysyi sängylläni. Minun piti alkaa oikein kelailla päässäni olevia eilisiä nauhoja, jotta sain käsille oikean nauhan. Hetkellisen päässä surisemisen jälkeen oikea nauha löytyi pääkopassani, ja tunnistin naisen Ilona Höpiksi, minun uudeksi seksikkääksi naapuriksi, jolla oli pienet tissit ja kissa nimeltä Mirri. Lisäksi Ilonan oma mirri oli ajeltu täysin karvattomaksi.

- Huomenta Ilona, nukuttiko hyvin?
- Nukuin todella mainiosti, on niin ihana tuntea kikkeli pyllyä vasten, se rauhoittaa kummasti.
- Sinäkö sitä kossua olit vailla? tiedustelin häneltä.
- Jep, lupasit juhannukseksi kossua ja makkaraa, Ilona sanoi ja tarttui kiinni vehkeestäni, joka jäykistyi noin puolessa sekunnissa.
- Mitä vielä odottelet? Istu kyytiin ennen kuin tarjous menee ohi, kehotin Ilonaa.

Ilonaa ei tarvinnut houkutella yhtään enempää, vaan hän nousi ketterästi suoraan päälleni ja aloitti villin ratsastuksen pitkät hiukset hulmuten. Kiitin itseäni taas kerran, että olin ostanut aikoinaan kunnollisen sängyn, se kesti lähes mitä tahansa.

- Voi Ernesti, sinulla on sitten ihana jousitus tässä sängyssäsi, Ilona huokaisi painautuessaan minua vasten.
- Niin on, mutta se ei tarkoita sitä, että voisit maata siinä hikisenä päälläni.
- Voi anteeksi, olen välillä vähän takertuvaa tyyppiä, Ilona pahoitteli ja kierähti päältäni.
- Lupaatko ettei tuo toistu? En halua itselleni mitään riippakiveä kaulaan roikkumaan, vannotin Ilonaa.
- Tiedätkö mitä? Ilona kimitti.
- Se vannominen, huomautin hänelle.
- Niin se, totta kai minä vannon, enhän itsekään halua miestä pilaamaan näitä sinkkutyttöpanoja, Ilona hihitteli.
- Hyvä periaate totesin ja nipistin Ilonaa pyllystä nähdäkseni miten hän reagoi siihen.
- Auts, mitä tuo oli?
- Pyllytesti.
- Ai jaa, mutta mitä se testaa? Ilona hämmästeli.
- Kokeilin vaan miten aito sinun pylly on. Tuo äskeinen vaikutti aivan liian hyvältä, joten minun oli pakko saada jotain vahvistusta asiaan.
- Oletko koskaan meinannut hukkua vesisänkyyn? Ilona uteli.
- En, ei minulla ole ollut koskaan sellaista.
- Minäpä meinasin hukkua, mutta onneksi pidin tapana nukkua snorkkeli naamalla, Ilona selitti.

Ilonan selittäessä vesisänkyjuttuaan, minä nousin ylös sängyltä ja menin kurkkaamaan ulos makuuhuoneen ikkunasta. Olo oli vieläkin niin epätodellinen, että halusin saada varmistuksen tuttujen maisemien avulla. Saatoinhan olla esimerkiksi jossain laboratoriossa, jossa testataan miten hullu reagoi tuollaisiin alastomiin naisyllätyksiin. Pontin Jaska oli kertonut minulle aikoinaan, että esimerkiksi ufot sieppaavat paljon ihmisiä laboratoriokokeisiin ja niihin kuuluu seksi oleellisena osana. Olinhan minä itsekin katsonut sitä yhtä dokumenttisarjaa, jossa sanottiin totuuden olevan tuolla jossain. Raotin varovasti verhoa ja totesin katselevani samoja metsän puita mitä aikaisemmin, eli nähtävästi olin todella kotona ja talo oli oikealla paikalla.

- Ernesti, mitä minä saan aamiaiseksi? Ilona uteli.
- En tiedä, mutisin ja mietin samalla mitä naiset tapaavat syödä aamuisin.

Tuo olikin hieman vaikeampi paikka. Mietin ensin sitä vaihtoehtoa, että jos naisin Ilonan kanssa vielä toisen kerran, niin unohtaisiko hän aamiaisen? Ilona valitti kuitenkin olevan aika nälkäinen aamuisin, joten päätin hipsiä keittiöön katselemaan mitä jääkaapissa oli tarjolla. Itse aloitan aamun yleensä kahvilla ja paahtoleivällä tai pelkästään kahvilla. En kannattanut mitään tukevia aamiaisia, sillä liian tukevan aterian jälkeen on vaara nukahtaa uudelleen. Uudelleen nukahtaminen olisi kohtalokasta äidin puhelua ajatellen. Jos vaikka vaipuisin tukevan aamiaisen jälkeen koomaan, niin puhelu saattaisi mennä ohi.

- Paahtista pliis Ernesti, Ilona heläytti ilmoille seurattuaan minua keittiöön.
- Sopii, laitankin meille molemmille paahtoleipää ja kahvia.
- Minä menen pesemään pimpin, niin laita sinä aamiainen, Ilona totesi ja lähti paljas pylly keikkuen kohti vessaa.
- Otathan kaksi paahtista, sillä paahdan ne aina pareittain, huutelin Ilonan perään.
- Yleensä puolitoista, sillä yksi on liian vähän ja kaksi liikaa, mutta eiköhän se kaksi mene, kun tuli testattua ne jousetkin, Ilona huuteli vielä vessasta.
- Vai puolitoista, perkele, manailin ääneen tunkiessani leipiä paahtimeen.

Ellei kaksi paahtoleipää olisi käynyt päinsä, olisi Ilona saanut mennä kotiin laittamaan itselleen aamiaisen. Minun luona kun ei puolikkaita leipiä syödä. Joko koko annos tai sitten ei ollenkaan. Koska leivänpaahtimessa on kaksi aukkoa, niin onhan se jo paahtimenkin mielenterveyden kannalta parempi paahtaa niitä kaksi. Tiedä miten sekin laite ottaa itseensä, jos paahtaa vai toisella puolella. Pahimmassa tapauksessa minulla on kohta paahdin, joka polttaa karrelle sen ainoankin leipäviipaleen. Olin jo kerinnyt istua hetken aikaa ruokapöydässä kahden kahvikupin ja neljän paahtoleipäviipaleen kanssa, kun Ilona ilmestyi paikalle hiukset pyyhkeen sisään käärittynä, mutta muuten ilkosen alastomana.

- Meinaatko nakuilla koko päivän? tiedustelin häneltä.
- Onko se pervoa?
- Ei varmaan, mutta siellä viinakaupassa voivat katsella turhan tarkkaan teikäläistä, kerroin oman näkemykseni.
- Ei minua haittaa.
- Minuapa haittaa. Kuka silloin palvelee minua, jos kaikki tölläävät kuola valuen sinua? En voi sietää mitään häiriöitä palveluammatissa olevien ihmisten taholta. Kaiken näköiset kuolaamiset ja muut vastaavat käytöshäiriöt saavat minut hermostumaan, selitin tarkemmin.
- Uuups, tuota en tullut ajatelleeksikaan, Ilona myönsi istahtaessa pöytään.
- Syödään nyt, niin pääsen minäkin suihkuun.
- Mikä paahto?
- Kolme ja puoli.
- Ihanaa, nelonen onkin jo liian tumma ja kolmonen jättää vaaleaksi, Ilona sanoi ja tökki sormellaan reiän paahtoleipään.
- Oliko rapeus ok? utelin häneltä.
- Juups, sormi meni läpi aivan normaalisti.

Aloimme hörppiä kahvia ja mutustella paahtoleipiä. Tosin ennen sitä Ilona halusi tökkiä läpi kaikki paahtoleivät, myös itselleni paahdetut. Ymmärsin kyllä tuon, sillä Ilona pelkäsi, että paahdoin itselleni jotenkin paremmat leivät ja jätin hänelle jotkut harjoituskappaleet. Tässä vaiheessa aamua Ilonan tissit olivat jo niin tuttu näky, että saatoin keskittyä aivan helposti aamiaisen nauttimiseen ilman turhia jäykistelemisiä. Ilona sai hotkaistua aamiaisen ensimmäisenä ja hän nousi ylös pöydästä.

- Saanko mennä pöydän alle tekemään tempun? hän pyysi suoraan.
- Aivan vapaasti, onhan tämä vapaa maailma, toisin kuin suljetulla, annoin hänelle luvan.
- Kiva, tiesin voivani luottaa sinuun Ernesti.

Ilahtuneena tästä luvasta, Ilona meni tiskipöydän luo ja otti sieltä jotain käteensä. Koska aamiaiseni oli vielä kesken, en jaksanut alkaa kytätä hänen tekemisiään kovin tarkkaan. Olin päättänyt nyt syödä, joten muut hommat saivat olla huomioni ulkopuolella. Kohta Ilona palasi pöydän luokse, siirsi vastapäiset tuolit pois pöydän alta ja kömpi sinne. Sain juuri viimeisen palasen paahtoleipää huuhdeltua kurkusta alas, kun Ilona ilmoitti olevan valmis.

- Kato, eikö olekin makee temppu? Ilona huudahti.
- Ohhoh, hämmästelin kurkatessani pöydän alla olevaa Ilonaa.
- Sinulla on sitten sopivan kokoiset teelusikat, Ilona kiitteli naama loistaen.
- Jep, kauhan olisit saanut tunkea jo johonkin toiseen paikkaan, kerroin mielipiteeni katsellessani tuota pöydän alla olevaa nuorta naista, jolla oli teelusikat sieraimissa.
- Et tiedäkään, miten rentouttavaa on istua alastomana pöydän alla ja lusikat nenässä, Ilona hehkutti vielä mahtavaa olotilaansa.
- En niin, murahdin ja mietin samalla, kuinka nuo lusikat tulisi pestä tuon tempun jälkeen?
- Minä voin nuolla nämä puhtaaksi tempun jälkeen, Ilona sanoi, kuin olisi lukenut ajatuksiani.

Minulla kävi mielessä pyytää häntä hieromaan niillä lusikoilla pimppiään, niin minä voisin nuolla ne sen jälkeen. Koska täydellä vatsalla seksin ajatteleminen ei ollut suotavaa ja aikatauluni oli tiukka, jätin sanomatta tuon ajatukseni. Pian Ilona kömpikin pois pöydän alta ja nuoli lusikat, sekä tiskasi vielä sotkemansa astiat. Sain houkuteltua hänet tiskaamaan myös omat astiani, joten pientä hyötyä tästäkin yövieraasta. Ilonan jäädessä vielä pyyhkimään ruokapöytää, minä lähdin suihkuttelemaan itseni. Laitoin vessassa suihkustereot päälle ja musiikin pauhatessa menin suihkun alle.

Palatessani suihkusta, oli Ilona saanut vaatteensa päälle ja hän makasi taas sängylläni selällään. Nyt sitä ei ollut vielä pedattu, joten mitään vahinkoa siitä ei tullut tällä kertaa. Puin nopsaan myös itseni, ja keräsin kaapista vähän vaihtovaatetta juhannusjuhlille.




© Rauno Vääräniemi