www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

10.10.2004

52. Tupla-vee

Istuskelin keittiönpöydän ääressä ja mietin tämän päivän ohjelmaa. Äidin puhelu oli vielä tulossa, joten en voinut ainakaan ennen sitä lähteä kotoa minnekään. Yritin aikani kuluksi selailla pöydälle kasautuneita mainoksia uuden leivänpaahtimen toivossa, mutta missään ei puhuttu niistä mitään. Ainoastaan niitä perkeleen dikipokseja oli joka lehti täynnä, todennäköisesti niitä kaupataan jo Aku Ankankin takasivulla. Olin jo harkitsemassa lehtipinon heittämistä pienestä tuuletusikkunasta pihalle, kun mieleeni palautui ajatus soittaa sähköyhtiöön ja kysellä niiden katalasta tavasta räjäytellä televisioita. Riensin nopsaan olohuoneen lipaston luo ja kaivoin esiin viimeisimmän sähkölaskun. Menin laskun kanssa puhelimen luo ja valitsin yhtiön numeron.

- Sähköyhtiö HimaValoisax Oy, kuinka voin palvella? Numerossa vastasi nätti naisääni.
- Saanko tulla teille? Kysyin nätiltä ääneltä ja huokaisin perään.
- Anteeksi, oliko teillä jotain asiaa sähköyhtiöön?
- Yhdytään vaan rauhassa rakas, huokailin tuolle ihanaiselle äänelle.
- Klik!
- Voi perseen suti, ärähdin kiukkuisena tuuttaavaan luuriin.

Johan oli taas asiakaspalvelu mallillaan. Eihän se minun vikani ollut, että tuo äskeinen naishenkilö suorastaan tihkui seksiä tänne linjan toiseen päähän ja sai ajatukseni jotenkin pois tolaltaan. Koska halusin selvittää asiani, niin valitsin uudelleen saman numeron.

- Sähköyhtiö HimaValoisax Oy, kuinka voin palvella? Numerossa vastasi sama naisääni.
- Ernesti Kilari tässä herne, saisinko purkin papuja?
- Anteeksi mitä? Linjan toisessa päässä ihmeteltiin.
- Niin tuota, ööö, siis meinaan, että saisinko pyytää, tarkoitan jollekin joka hallitsee hommat…tarkoitan sähköhommat, selittelin ajatusten harhaillessa jossain muualla kuin sähköasioissa.
- Sähköasennuspalvelua kenties?
- Kotihommia, mutisin ajatuksiani kooten.
- Koskeeko tämä kodin sähkösopimusta vai jotain kodinkonetta?
- Peppuvisio, tai siis tarkoitan sellaista televisiota, korjasin nopeasti saatuani jälleen ajatuksen kulkemaan oikeaa rataa.
- Yhdistän meidän kodinkoneneuvontaan, pieni hetki.
- Turo Voltti, kuinka voin auttaa? Kuului melkein samassa vastaus miehen äänellä.
- Ernesti Kilari täällä terve. Kuinkas turottaa?
- Oliko teillä jotain kysyttävää sähkölaitteista? Turo jatkoi välittämättä minun pienestä lipsahduksesta.
- Oletteko koskaan ajatelleet levyttää? Menin suoraan asiaan.
- Minäkö? Miten niin?
- Tarkoitan teidän koko sähköyhtiötä. Tiedättekö te sen maailmankuulun australialaisen sähköyhtiön AC/DC?
- En ole kuullutkaan, vaikka nimi on kyllä jostain yhteydestä kovin tuttu, Turo vastasi.

Arvasinhan minä tämän, että tuolla sähköyhtiössä jo tiedettiin odottaa minun puhelua ja nyt ne tietysti kieltävät kaiken, kuten Pontin Jaska oli kertonut tällaisissa tapauksissa yleensä toimittavan. Isot yhtiöt kuulemma vain riistävät tavallisia ihmisiä ja kieltävät ongelmien sattuessa kaiken viimeiseen asti. Varsinkin ulkomaalaiset yhtiöt tapasivat vielä lähettää eliminoijat paikalle, jotta yhtiöt pääsevät eroon kiusallisia kyselevistä asiakkaistaan.

- Sanooko sana televisio mitään? Jatkoin toiselta kantilta.
- Melkein jokaisessa suomalaisessa kodissa on kyseinen laite, Turo naurahti.

Tässä vaiheessa selkäpiitäni juoksenteli kylmiä väreitä. Turo yritti ihan selvästi mielistellä minua nyt huumorin keinoin, jotta unohtaisin kiusalliset kysymykset. Tämähän näytti olevankin tavallista vaikeampi yhtiö lähestyä.

- Hyvinkö paukkuu? Pamautin suoraan asiaan siitä televisioiden kuvaputkin räjäyttämisestä.
- Mikä? Se televisioko?
- No niin, heti myönsi, hä hää, jäitpäs kiinni, aloin hihkua Turon lipsauttaessa vahingossa sen televisio-jutun.
- Nyt minun pitää myöntää, etten pysy oikein perässä, Turo valitteli.
- Minäpä olen suojannut televisioni kuvaputken kontaktimuovilla, heitin kokeeksi ilmaan keksimäni konstin.
- Onko sen television kanssa jotain ongelmia mikä liittyy sähköyhtiöömme? Turo tivasi muka kiihtyneellä äänensävyllä.
- Muka vikaa, jos kuvaputki paukahtaa ja sirpaleet leviävät ympäri olohuonetta, tuhahdin mokomallekin pellelle.
- Eli teillä on mennyt televisio rikki? Turo murahti kyllästyneen oloisena.
- Ei tietenkään ole mennyt rikki, koska minä keksin kontaktimuovin, hihittelin ääneen.
- Nyt minulta on varmaan jäänyt joku asia ymmärtämättä, Turo huokaisi.
- Minäpäs kerron, niin ei tarvitse Turo-herran valehdella enempää maksavalle asiakkaalle.
- Kiitos.
- Olen saanut selville teidän sähköyhtiön räjäyttelevän televisioita satunnaisesti kuluttajien kodeissa. Olen nähnyt sellaisen uutisen jopa lehdessä, joten tiedän kyllä mistä puhun. Lähetätte sähkön mukana sellaisia energiapiikkejä tarkoin valittuihin osoitteisiin ja siellä räjähtää kuvaputki televisiosta pitkin asunnon seiniä. Tämän jälkeen kuluttaja joutuu ostamaan uuden television teidän kanssa kimpassa olevilta televisiokauppiailta ja te molemmat saatte isot rahat ja makeat naurut kuluttajan höynäyttämisestä. Minä olen saanut selville koko salajuonen, joten tähän osoitteeseen on ihan turha niitä piikkejä lähetellä, selittelin asian juurta jaksain.
- Voi luoja, Turo huokaisi.
- Arvaa vaan, että vituttiko minua, kun tuon keksin?
- Siis onhan tuolla sähköverkossa toki jännitteenvaihteluita, mutta eivät ne mitään televisioita räjäytä, Turo kertoi yllättävän rauhallisesti.
- En usko, en, en, en.
- Kyllä siitä televisiosta hajoaa ensin jotain muuta kuin se kuvaputki, Turo jatkoi juttuaan.
- Ei tietenkään hajoa, se energiapiikkihän on tarkoitettu vain kuvaputkelle ja sen räjäyttämiseen, vänkäsin vastaan.
- Eikä ole edes täydenkuun aika, Turo huokaisi.
- Silloinko niitä kuvaputkia paukutellaan oikein urakalla? Utelin varovasti tarkempaa tietoa heidän tihutöidensä aikataulusta.
- Miten tämän kertoisin? Turo aloitti.
- Odota, käyn varmuuden vuoksi ottamassa television virtajohdon pois seinästä.

Minulle tuli mieleen, että jos Turo meinaa näyttää aivan käytännössä miten se kuvaputki paukahtaa, niin voin menettää henkeni tässä sohvalla istuessani. Laskin luurin pöydälle ja harppasin olohuoneen pöydän yli television luokse. Rikoin varmaan kaikki mahdolliset ennätykset tällä matkalla sohvalta television pistorasialle. Tempaisin verkkojohdon irti seinästä ja heitin sen pään mahdollisimman etäälle pistorasioista. Palasin sohvalle pöydän kiertäen ja otin taas luurin käteeni.

- Anna palaa Turo, mutta tällä kertaa jonkun toisen asunnossa, hihkuin onnellisena luuriin.
- Emme me räjäyttele kenenkään asiakkaan televisioita, Turo yritti vakuutella.
- Höpö, höpö. Minä olen saanut varmoista lähteistä tiedon, että teillä on tuollaisia kytkentöjä televisiokauppiaisiin.
- Mikä meidät yhdistää televisiokauppiasiin? Me olemme itsenäinen sähköyhtiö, ilman mitään kaupallisia kytköksiä kodinkoneiden kauppiaisiin.
- Teidän salainen merkki, siitä minä olen päätellyt teidän kuuluvan samaan klaaniin, selitin juuri muistamaani asiaa.
- Ei meillä ole mitään KLAANIA! Turo ärähti epämiellyttävän kovaa.
- No on teillä ainakin se salainen merkki, vänkäsin vastaan, koska minulla oli selvää näyttöä tässä asiassa.
- Voi yhden kerran sentään. Mikä se salainen merkki on?
- Voinhan minä sen kertoakin, nyt kun televisioni on irti seinästä. Se on iso tupla-vee.
- Watti! Turo mylvähti.
- Ei, kun iso tupla-vee.
- Se tarkoittaa sähkötermeissä Wattia, Turo oikaisi.
- Entä sitten?
- Sitä sitten, että sähkölaskussa on sellainen kulutuslukemien kohdalla ja teidän televisiossa puolestaan kerrotaan television kulutus Watteina.
- Yritätkö eksyttää minut aiheesta? Tivasin Turolta.
- Miten tämän nyt sanoisin mahdollisimman nätisti? ME EMME PERKELE RÄJÄYTTELE KENENKÄÄN TELEVISIOITA PISTE, Turo karjui eläimen lailla luuriin.
- Ette? Sain vaivoin kysyttyä korvani vinkuessa kuin jonkun voimakkaan pamahduksen jäljiltä.
- Ei kukaan, eikä missään räjäyttele ihmisten televisioita, pitäisihän tuollaisen asian tietää jo kaikkien kahjoimpien hullujenkin, Turo puhisi.
- Yritätkö väittää, että minä olen vielä noita äsken mainitsemiasi hulluja hullumpi? Kivahdin Turolle.
- En tietenkään, se vaan oli sellainen vertauskuva.
- Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että se television kuvaputkeen laittamani kontaktimuovi on aivan tarpeeton? Varmistelin vielä.
- On, se on perkele yhtä tarpeeton, kuin polkupyörä ahvenella, Turo hörähti.
- Kiitos, oli oikein mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia, vastasin ja paiskasin luurin höröttäjän korvaan.

Kävin puhelun jälkeen laittamassa verkkojohdon takaisin seinään, mutta jätin ihan Turon kiusaksi sen kontaktimuovin kuvaputken päälle. Päätin katsoa ainakin seuraavan vuoden, että pitikö Turon naurunsekaiset vakuuttelut paikkaansa tässä asiassa.




© Rauno Vääräniemi