www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

03.10.2004

51. Käsikranaattisaippua

- Huomenta minä, hihkaisin saatuani silmät auki.

Nousin istumaan sängylläni ja aloin kelailla eilisen illan ja viime yön tapahtumia. Päässä oli outo tunne, ihan kuin pieni kanuuna painasi päälle. Nipistin itseäni varmuuden vuoksi ja totesin olevani hengissä ja kykenevän tuntemaan ainakin kipua. Olin taas kerran selviytynyt hengissä elämäni pimeistä hetkistä, eli niin kutsutusta yöstä. Joskus vaan nuo yötkin pelottivat niin paljon, että oli vaikea mennä nukkumaan. Toisinaan taas pelko iski vasta jälkikäteen aamulla ja se vasta rankkaa olikin.

- Ernesti on munasillaan, totesin palleja raapien.

Katselin makuuhuoneen penkille ja etsin kalsareita ja muita vaatteita, mutta niitä ei näkynyt missään. Laitoin yleensä vaatteet aina samalle penkille järjestykseen ja nyt se oli tyhjä. Minulla oli jo vuosikymmenien mittainen pukeutumisrituaali, jota noudatin aina kotona ollessani. Aloin kaivella muistia, mutta mieleeni tuli vain jotain viininlitkimistä öisellä parvekkeella. Yritin saada päähäni, että minkä vitun takia olin ollut yöllä parvekkeella viiniä juomassa? Minähän join yleensä olutta.

Aloin nuuhkia ilmaa ja totesin sisällä olevan aika voimakas deodorantin tuoksu. Nousin sängystä ja avasin makuuhuoneen ikkunan, jotta saisin raitista ilmaa keuhkoihini. Koska muistikuvissa kummitteli öinen parveke, niin päätin tallustella alastomana parvekkeelle tutkimaan mahdollista vaatteiden hävittämispaikkaa. Läpsyttelin paljain jaloin olohuoneeseen ja olin juuri tarttumassa parvekkeen oveen, kun kuulin takaani huokaisun. Käännähdin salamana ympäri ja huomasin sohvallani alastoman Raisan.

- Ihanaa, minulla on alaston nainen kotona, hihkaisin onnellisena ääneen.
- Äh, mitä? Kuka puhuu? Raisa mumisi sohvalta.
- Ernesti tässä. Olemmeko me harrastaneet viime yönä hurjaa sekstailua, kun meinaa muisti pätkiä.
- Olihan se aika hurjaa, Raisa hymähti.
- Ilmankos vehkeet ovat vähän hellinä, huokaisin onnellisena tästä tiedosta.
- Menen suihkuun, Raisa ilmoitti ja nousi sohvalta.
- Mene vaan, saat ottaa vessan kaapista pyyhkeen, jos palautat sen pestynä.
- Sopii hyvin, Raisa nauroi ja lähti kohti vessaa.

Laitoin itse pelkät kalsarit jalkaani ja päätin mennä suihkuun vasta Raisan lähdettyä. Raisan laitettua vessan oven lukkoon, minä hiivin eteiseen hänen sandaalien luokse ja nuuhkin varovasti ilmaa. Eteisessä ei haissut ollenkaan kenkähiki, vaan ainoastaan sinne illalla suihkuttelemani Axe. Kiittelin itseäni tästä nerokkaasta ideasta ja palasin olohuoneeseen television luokse. Otin laastarin pois virtakytkimen edestä ja laitoin television päälle. Istuin sohvalle ja kelasin videonauhan alkuun. Laitoin nauhan pyörimään ja aloin odotella sääpellen ilmestymistä ruutuun.

- Hyvää iltayötä rakkaat katsojat, tässä teille vielä illan viimeinen säätiedotus, sääpelle horisi keltaisessa sadetakissaan.
- Hi hii, ei vaan minulle. Tämä on minulle aamun ensimmäinen sää, nauroin ääneen.
- Epävakainen ja sateinen sää jatkuu taas, sääpelle kertoili.
- Ei tunnu missään, mokomakin nauhalta ennustaja, nauroin tyytyväisenä nauhoituskeksintöäni.
- Koko juhannuksesta näyttää tulevan epävakainen.
- Ei haittaa, voin nimittäin pyyhkiä sinut nauhalta koska vain pois, naureskelin.
- Hyvää yötä rakkaat katsojat, nähdään taas aamulla, sääpelle toivotteli kättään heiluttaen.
- Ei varmaan nähdä ainakaan suorassa lähetyksessä, sanoin ja näytin kieltä mokomallekin typerykselle.

Sainpahan kerrankin näyttää tuolle sääpellen retaleelle, ettei Ernestin nenille tarvitse tulla hyppimään keltainen sadetakki päällä. Olin juuri alkamassa kelaamaan nauhaa alkuun, kun mieleeni tuli yksi asia. Nythän minulla olisi hyvä tilaisuus laittaa sääpelle matkoihinsa nauhan mukana. Otin kasetin ulos nauhurista ja purin nauhoittamani nauhaosan olohuoneen matolle. Kävin keittiöstä sakset ja leikkasin nauhasta kyseisen pätkän. Otin leikkaamani nauhan käteen ja kävelin sen kanssa parvekkeelle. Nostin nauhakasan korkealle pääni päälle.

- Ha haa, kohta pääset sääpelle tutkimaan tuulia ihan omakohtaisesti.
- Toivottavasti tartut jonkun korkean puun latvaan, huusin samalla, kun heitin nauhan tuulen vietäväksi.

Kylläpä helpotti oikein kunnolla, kun sain tehdä tämän tempun tuolle pervoilijalle. Nauha katosi nopeasti pois näköpiiristä, sillä ulkona tuuli aika reippaasti. Ilma oli viilentynyt aika kovasti yöllisestä joten palasin nopsaan takaisin sisälle. Minulle alkoi palautua mieleen pikkuhiljaa kaikki eiliset tapahtumat. Jostain kumman syystä ne olivat olleet hetken aikaa kadoksissa. Olinkohan joutunut jonkinlaiseen tissishokkiin? Ehkä olin saanut yliannostuksen tissejä? Laitoin television piirrettyjen kanavalle ja aloin katsella niitä.

- Kiitos Ernesti suihkusta, se teki todella hyvää näin aamutuimaan, Raisa tuli sanomaan minulle.
- Jäätkö kahville?
- Enpä taida, minulla pitää lähteä hoitamaa asioita kaupungille.
- Käy samalla siellä työpaikalla ja mätkäise Mätösen mulkulle sellaiset 70 prosentin verot sen työkkärirahoihin, ehdotin Raisalle.
- Ei sellaista voi mennä tekemään.
- No 60 prosenttia sitten?
- Ei sitäkään. Mätönen maksaa sen mitä kuuluu maksaa, emmekä me ala sitä nostamaan, Raisa selitti pukiessaan vaatteitaan päälle.
- Täytyy varmaan sitten polttaa sen Terceli kostoksi, mutisin itsekseni.
- Anteeksi mitä? Raisa havahtui.
- Sitä vaan, että ei kannata polttaa röökiä, se ei tee hyvää keuhkoille.
- Mitä tuo nyt taas oli? Raisa ihmetteli.
- Ernestin päivän terveysvinkki ja vielä ilmainen sellainen, latelin pokkana.
- Nähdään taas joku päivä, Raisa sanoi ja kävi suutelemassa minua suoraan suulle.
- Jepu jee, pidä huolta tavarastasi, vastasin hänelle.

Raisa katosi rappuun ja minä jäin seisomaan eteiseen vessanoven eteen. Koska suihku piti hoitaa joka tapauksessa pois päiväjärjestyksestä, niin riipaisin kalsarit jalasta ja paiskasin ne vessan likavaatekoriin. Laiton vessan suihkustereot päälle ja väänsi voimakkuuden täysille. Musiikin alkaessa pauhata, laitoin suihkun päälle ja astuin sen alle. Tässä musiikin soittamissa suihkussa oli myös sellainen hyvä puoli, etteivät naapurit tai ketkään muutkaan kuulleet minun olevan suihkussa. Yleensä kaikki murhamiehet tulevat silloin, kun uhri on kuuraamassa paikkojaan suihkuverhon takana. Saippualla kun on ainakin elokuvien mukaan aika hankala torjua mitään leipäveistä tai luotia.

Siitä minulle tulikin mieleen, että tarvitsisi varmaan ostaa iso paketillinen saippuaa ja harjoitella sen heittämistä mahdollisen hyökkääjän jalkoihin. Se taitaa olla ainoa konsti jolla hyökkääjän voi saada pysäytettyä. Jos hyökkääjä liukastuu saippuaan, niin sehän voi vaikka tappaa itsensä sillä mukanaan tuomalla veitsellä. Pesaisin itseni nopeasti musiinkin tahtiin heiluen. Sammutin suihkun ja tulin pois sen alta. Kuivasin itseni ja kääriydyin pyyhkeeseen. Annoin tällä kertaa musiikin soida poikkeuksellisesti kuivaamisen ajan, koska minulla oli mielessä kokeilla sitä saippuan heittämistä ovelle. Olin pyyhkeeseen kääriytyneenä sen takia, että mahdollisen horjahtamisen ja kaatumisen sattuessa minulla olisi jotain pehmustetta ympärilläni. Musiikki puolestaan estää ulkopuolisia kuulemasta harjoitteluani.

- Ernesti jyrää, karjuin ja paiskasi palasaippuan vessanoven alareunaan täydellä voimalla.

Vessassa harjoitellessa näytti olevan vaan yksi huono puoli, saippua tuppasi kimpoilemaan kovasta ovesta suoraan minua päin. Saippuaa paiskoessani minulle tuli mieleen, että voisikohan niistä veistellä käsikranaatin näköisiä? Sillä olisi hyökkäystilanteessa varmaan aika kova psykologinen merkitys. Jos joku puolihullu murhamies huomaan viattoman uhrin heittävän hänen jalkoihin käsikranaattia muistuttavan saippuan, niin varmaan lähes kaikki ryntäävät karkuun, elleivät sitten liukastu siihen saippuaan.

Nestesaippualla en viitsinyt alkaa testailla, sillä tiesin kokemuksesta sen liukastavan koko vessan pirun liukkaaksi. En halunnut alkaa pestä vessan lattiaa itse, koska siivooja oli vasta sen kuurannut puhtaaksi. Tein nestesaippualla vain sellaisia kylmäharjoituksia ovea kohti. Innostuin tuosta harjoittelusta niin paljon, että oikein säpsähdin cd-levyn loppumiseen ja vessan täyttävään hiljaisuuteen. Totesin harjoittelemisen saavan riittää tältä erää ja heitin pyyhkeen kuivumaan.

Menin tämän jälkeen makuuhuoneeseen ja puin päälleni puhtaat vaatteet. Vasta tässä vaiheessa minulla välähti, että aamukahvi oli jäänyt totaalisesti väliin. Ryntäsin vauhdilla keittiöön ja laitoin kahvin tippumaan. Onneksi huomasin tämän tässä vaiheessa, sillä muuten olisin saattanut joutua päivällä johonkin kriisiin aamukahvin puuttumisen takia. Kyllä taas näytti siltä, että naiset tuovat sekasortoa tällaisen järjestelmällisen miehen elämään. Tänäänkin moni asia on mennyt aivan toisella tavalla kuin normaalisti.

Tosin en ollut vielä onneksi ahdistunut mistään asiasta niin paljoa, että olisin tarvinnut makuuhuoneen seinähoitoa. Aamuinen päänsärkykin oli hävinnyt jossain vaiheessa vessassa oloa. Kahvin ollessa valmis, palasin takaisin keittiöön ja laitoin kaksi viipaletta paahtoleipää paahtimeen. Kaatelin kahvia rauhassa ja menin odottamaan pöydän ääreen leipien paahtumista.

- Paahda, paahda, paahda, hoputin hidasta paahdintani.
- Rämps, paahdin ilmoitti melkein samassa.

Ryntäsin herkullisen tuoksun johdattelemana paahtimen luokse ja tempaisin leipäviipaleet käteeni. Katsoin niitä epäuskoisena varmaan pari minuuttia, ennen kuin sain koottua ajatukseni.

- Mitähän vittua tämä taas on? Karjuin mustat leipäviipaleet kädessäni.
- Pitikö sinun perkeleen pilata tämä hienosti alkanut aamu näillä mustilla leivillä? Karjuin paahtimelle raivoissani.

En alkanut kuunnella mahdollista vastausta, vaan tempaisin paahtimen sähköjohdon pois seinästä, marssin suoraan parvekkeelle ja heitin sen kaaressa pihalle. Tämän jälkeen marssin takaisin sisälle ja tempaisin käteeni ne mustat paahtoleivät ja kävin viskaamassa nekin parvekkeen ovelta pihalle. Minullehan ei leivänpaahdin ala vittuilemaan tekemällä mustia leipiä. Tällä kertaa kiehahti tavallista kovemmin, sillä havahduin parvekkeen ovella jostain transsinomaisesta tilasta kuuma kahvinkeitin sylissäni.

- Ei tämä sinun vika ole, sanoin kahvinkeittimelle ja kannoin sen takaisin paikoilleen kahveineen kaikkineen.

Olipas se näemmä lähellä, etten joutunut ostaman myös uutta kahvinkeitintä, huokailin hörppiessäni kahvia pöydän ääressä. Taisi tulla tänään reissu johonkin kodinkoneliikkeeseen.




© Rauno Vääräniemi