www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

26.09.2004

50. Naku-TV

- Pirrr, pirrr
- Kyllä äiti, vastaan kyllä äiti, vakuuttelin itsepäisesti soivalle puhelimelle vielä puoleksi unessa.
- Pirrr, pirrr
- Haloo äiti, miksi sinä soitat tähän aikaan? Mutisin luuriin unesta sekaisin.
- Minä täällä, Raisa Pykälä tuolta alakerrasta.
- Mene pois, en minä halua olla tekemisissä kenenkään helvetistä tulevan kanssa, huusin pelästyneenä luuriin.
- Ei Ernesti, en minä mistään helvetistä tule, vaan ihan tästä samasta kerrostalosta, Raisa jatkoi sinnikkäästi.
- Sanotko vielä nimesi ja kuppikokosi?
- Raisa ja rinnat ovat yhtä pienet kuin ennenkin.
- Kait se on sitten uskottava. Mitäs oikein soittelet? Utelin samalla, kun nousin istumaan sohvalla.
- Olen täällä oven takana ja odottelen sisälle pääsyä sinun asuntoon tämän kädessäni olevan viinipullon kanssa.
- Hieno ele, meinaan sitä viinipulloa, sanoin ja suorastaan singahdin matkaan.

Vasta matkalla mietin, että miten kovan kolahduksen se paikoilleen pudottamani luuri mahtoikaan aiheuttaa linjan toisessa päässä? Ei varmaan kovinkaan kovaa, koska eihän kännyköihin mene mitään kiinteätä johtoa. Pikaisen analysoinnin perusteella ilman pitäisi vaimentaa tuollainen kolahdus aika hyvin. Kurkkasin vielä ovella ovisilmästä ennen sen avaamista. Koskaan ei voinut olla liian varovainen oven avaamisen suhteen.

- Kato Raisa, mikä sinut saa tulemaan meille kylään? Tiedustelin viinipullo kädessä seisovalta naapuriltani.
- Olen täällä, koska lupasin hississä tulla tänne tänään illalla.
- Näyttää ihan hyvältä, sanoin katsellessani farkkuihin ja t-paitaan pukeutunutta Raisaa.
- Ai minä?
- Te molemmat, siis sinä ja tuo viinipullo.
- Kiitos.
- Sitten et harrasta mitään varmuusketjujuttuja kuten silloin eräällä kerralla teit, varoitin Raisaa.
- No en tietenkään, johan se homma on sovittu aikaa sitten.

Väistin hieman ja päästin Raisan sisälle asuntooni. Hän potki sandaalit pois jaloistaan ja käveli avojaloin peremmälle asuntooni. Minä jäin ovelle katselemaan rappuun, sillä halusin varmistaa, ettei kukaan ollut kytiksellä. Hipsin hiljaa Korvettien oven taakse ja kuuntelin mitä siellä tapahtuu. Asunto oli yhä todella hiljainen, en saanut korviini mitään ääniä. Palasin helpottuneena takaisin omaan asuntooni ja vedin oven kiinni perässäni. Nähtävästi Korvetit olivat jossain muualla kuin kotona.

Yritin lähteä jatkamaan matkaa eteisestä, mutta silloin katseeni osui Raisan kulahtaneisiin sandaaleihin. Niitä katsellessani mieleni täytti kamala ajatus. Jos ne ovat olleet käytössä jo vuosia, niin nehän voivat täyttää tämän asuntoni kuvottavalla jalkahienhajulla illan ja yön aikana. Nuuhkin varovasti ilmaa, mutta en ainakaan vielä saanut mitään hajua nokkaani. Olin kuitenkin aivan varma, että jossain vaiheessa nuo sandaalit päästävät hajut valloilleen ja sitten olen kusessa. Hiivin niiden sandaaleiden ohi mahdollisimman varovasti ja livahdin vessaan. Otin käteeni purkin Axe-deodoranttia ja palasin takaisin eteiseen. Otin toisella kädellä nenästä kiinni ja suihkutin toisella kädellä varovasti deodoranttia molempien sandaalien päälle oikein kunnolla. Pidin hetken taukoa ja suihkutin toisen kerroksen deodoranttia. Tein varmuuden vuoksi sen vielä kolmanteen kertaan, ettei mikään haju enää pääsisi haittaamaan minun elämääni.

Tyytyväisenä nopeasti keksimääni pelastuskeinoon tätä hajupommia vastaan, palautin deodoranttipurkin takaisin vessaan. Pesin vielä varmuuden vuoksi kädet, ettei vaan mikään jalkahikipisara vain päässyt pesiytymään sormiini sandaalien puoleen kumartuessani. Tämän jälkeen poistuin vessasta ja kävelin olohuoneeseen katsomaan mitä Raisa puuhasteli.

- Ai sinä sait jo pullon auki, totesin hämmästyneenä nähdessäni olohuoneen pöydällä kaksi lasia ja avatun viinipullon.
- Missä sinä oikein viivyit?
- Varmistin vaan, että kaikki on kunnossa tuolla eteisessä.
- Otatko viiniä? Raisa kysyi ja ojensi lasia minua kohti.
- Oletko juonut jo tuosta toisesta lasista? Kysyin huomattuani siinä vähän huulipunaa.
- Haittaako se jos kerkesin jo aloittaa?
- Ei ollenkaan, otankin tuon sinun lasin, niin saat jatkaa ihan puhtaalla lasilla, sanoin ja nappasin salamannopeasti Raisan lasin ja kulautin sen tyhjäksi.

Olihan Raisa tuttu, mutta Pontin Jaskan mukaan tutut henkilöt vasta ovatkin epäluotettavia ja potentiaalisia murhamiehiä ja vieraanvallan agentteja. Jaskan mukaan viinillä myrkyttäminen oli todella vanha keksintö, sitä taidettiin käyttää jo muinaisessa Roomassa. Katselin tarkasti, kun Raisa otti pitkän ryypyn minulle tarkoitetusta lasista. Tuollaisesta ryyppäämisestä saattoi päätellä sen, ettei Raisa joko muistanut laittaneensa siihen tappavaa myrkkyä tai sitten siinä ei ollut mitään ylimääräisiä aineita.

- Hyvää, Raisa huokaisi ja veti minut viereensä sohvalle.
- Puhutaanko veroista ja pannaan vasta sitten? Ehdotin suoraan, koska kiertely alkaa vain ahdistaa pitemmän päälle kaikki osapuolia.
- No sinä se et tosiaankaan aikaile, Raisa hymähti.
- Jep, meillä oli aikoinaan laitoksessa yksi vanhempi hullu joka opetti, että kannattaa tehdä peli heti selväksi ja kysyä naisilta, että annatko vai lennätkö?
- Johan on opit, Raisa nauroi.

Sille oppi-isälle ei vaan ollut käynyt kovin hyvin. Hän oli huhujen mukaan ollut jossain korkeassa hotellissa Napoleonin nimellä sisään kirjautuneena ja hän oli onnistunut houkuttelemaan jonkun naisen huoneeseensa. Saatuaan hotellihuoneen oven kiinni, tämä oppi-isä oli kysynyt naiselta, että annatko vai lennätkö? Nainen ei ollut jostain syystä suostunutkaan Napoleonin käsittelyyn, vaan oli kieltäytynyt siitä. Tämän jälkeen oppi-isä oli heittänyt naisen pihalle, tosin jonkin kummallisen väärinkäsityksen takia avoinna olleesta ikkunasta. Ei ollut nainen oppinut lentämään, vaan oli onnekseen mäjähtänyt ikkunan alla olleelle parvekkeelle. Sen jälkeen oli Napoleonia viety oikein pakkopaidassa ja monen miehen voimin. Opetushan tässä oli se, ettei kukaan opi lentämään noin lyhyellä matkalla. Tämän oli puolestaan Marlosen Pekka selittänyt muulle porukalle.

- Tuo naapuritalon Mätönen kertoi soittaneensa verovirastoon ja valehdelleen minun tekevän jotain pimeitä hommia, kerroin Raisalle.
- Ei mitään huolta, sinun tulosihan on todella helppo nähdä säätiösi kautta, Raisa lohdutteli.
- Oletkos käynyt katsomassa minun tuloja? Jäin hämmästelemään.
- Uteliaisuus vaivasi ja pitihän minulla nähdä miten tuollainen kotona päivät oleva voi ajaa niin kalliilla autolla, Raisa selitti.
- Vai niin? Onko tämä nyt sitä, että persettä annetaan vaan todella rikkaille? Penäsin Raisalta.
- Älä höpsi, rahalla nyt ei ole meikäläiselle merkitystä, olen itsekin varakkaasta suvusta lähtöisin, Raisa lohdutteli.
- Ja töissä verovirastossa?
- Saan siitä hyvää kokemusta, kun siirryn muutaman vuoden päästä suvun teollisuusimperiumin palvelukseen, Raisa kertoi.
- Huh, huokaisin helpottuneena ja puristin Raisaa tissistä.
- Uuuh, joko aloitetaan? Raisa huokaisi.
- Mitäpä tässä enää turhaan odotellaan, totesin ja aloin riisua itseäni.

Heittelin vaatteet olohuoneen lattialle ihan viimeistä vaatekappaletta myöten. Sen jälkeen autoin Raisan ylös sohvalta ja riisuin hänet samaan syssyyn. Otin sohvan alle jemmaamani kortsupaketin esille ja laitoin sen olohuoneen pöydälle. Hyvä, että paketti kerkesi kolahtaa pöytään, kun Raisa oli kiinni minussa, kuin hullu viimeisessä rauhoittavassa pillerissä. Tällä kertaa tuo kiinni oleminen ei ollut ollenkaan paha asia, vaan aivan päinvastoin. Tässä vaiheessa ajantajuni katosi aivan totaalisesti.

- Huh, olihan se taas mahtavaa, Raisa huokaisi saatuaan hengityksensä tasaantumaan.
- Jep, aivan yhtä tiukka tavara, mitä aikaisemminkin, myönsin hänelle.
- Kiitos Ernesti, olen aina niin suorasanaisen kohtelias.
- Ernesti on totuudentorvi, myönsin Raisalle.
- Voitaisiinko katsella televisiota tässä alastomana makaillessa? Raisa kysyi.
- En oikein tiedä…tai oikeastaan mikä ettei.

Säikähdin ensin sen pervoilevan sääpellen takia ja meinasin kieltää television aukaisemisen. Sitten mieleeni tuli, että nythän se pääsee näkemään, etten minä ainakaan ole potentiaalinen henkilö hänen pervoiluunsa. Näkeepähän mokoma sadetakkipervo, että minulla on omakin seksuaalinen elämä naisten kanssa, hihittelin itsekseni pimeätä televisiota katsellessani.

- Tuota, miksi tämä laastari on laitettu virtakytkimen päälle? Raisa uteli kumartuessaan tutkimaan television virtakytkintä.
- Siivoojan takia, keksin äkkiä pienen hätävaleen.

Jotenkin minulla välähti mielessä, etten voinut kertoa Raisalle todellista syytä televisiossa olevaan laastariin. Voisin hänelle kertomalla aiheuttaa ihan tahtomattani maailmanlaajuisen hysterian ja sitä kautta vaikka suosikkipiirrettyjeni loppumisen. Olisihan se kohteliasta varoittaa noinkin seksikästä naapuria, mutta naiset kun tuppaavat lörpöttelemään asioista liian laajalle kuulijakunnalle. Lisäksi kun minulla ei ollut vielä mitään kovin pitävää näyttöä asian suhteen, niin silloin pitää Jaskan mukaan olla varovainen lausuntojensa suhteen.

- Siivoojan? Raisa ihmetteli paljas peppu minuun päin.
- Pyöritätkö sitä vähän? Pyysin häneltä.
- Tätä virtakytkintäkö? Raisa hämmästeli.
- Ääh, ei tietenkään, vaan tuota paljasta peppuasi, se näyttää niin namulta.
- Hi hii, Raisa naurahti ja alkoi keinuttaa peppuaan television edessä.
- Saat pitää taukoa mainoskatkon aikana, sanoin ja otin paremman asennon sohvalla.
- Ernesti! Raisa kivahti ja pyörähti ympäri rinnat kivasti heiluen.
- Ihan kiva ohjelma, kerroin mielipiteeni Raisan naku-TV:stä.
- Miten tuo laastari ja se siivooja liittyy yhteen? Raisa tivasi.
- No tuota, ettei vesi pääse sen rätistä television sisälle ja aiheuta vaikka oikosulkua, kiirehdin selittämään.
- Tämä selvä, Raisa sanoi ja tempaisi laastarin pois virtakytkimen edestä.

Raisa laittoi televisioon virrat päälle ja palasi viereeni sohvalle. Hän otti kaukosäätimen ja laittoi television kanavalle jolta näytti tulevan joku elokuva. Katselin hetken aikaa tylsältä vaikuttavaa elokuvaa, kun muistin mitä minun piti vielä tänään tehdä. Olin totaalisesti unohtanut, että minulla oli tarkoitus nauhoittaa illan viimeinen säätiedotus ja katsoa se seuraavana aamuna nauhalta. Tällä tavalla saisin tehtyä sille pervolle sääpellelle vielä lisää kiusaa. Olin tullut siihen tulokseen, että suorassa lähetyksessä se voi piinata minua, mutta nauhoitetussa se ei voinut minulle yhtään mitään.

Raisan katsellessa elokuvaa, minä nousin sohvalta ja etsin kirjahyllyn alakaapista yhden tyhjän videonauhan. Laitoin sen television alapuolella oleviin videoihin ja nappasin videoiden kaukosäätimen käteeni. Katsoin ohjelmista säätiedotuksen tuloajan ja ajastin videot sen nauhoitukseen. Harmi vaan, ettei mistään paikallisesta kaupasta saanut itsestään tuhoutuvia videonauhoja, ne olisivat olleet kaikista turvallisimpia tässä tilanteessa.

- Joku tärkeä nauhoitus vai? Raisa kysäisi katsellessaan minun touhuamista videoiden kanssa.
- Naidaanko taas? Vaihdoin äkkiä puheenaihetta ja työnsin samalla käteni Raisan jalkojen väliin.
- Joooh, Raisa huokaisi.

Jossain vaiheessa yötä havahduin sohvalta Raisan vierestä ja huomasin television olevan vielä auki. Sammutin television ja laitoin Raisan pois ottaman laastarin takaisin virtakytkimen päälle. Pöydällä olevassa viinipullossa oli vielä viiniä, joten otin sen käteeni ja menin munasillani parvekkeelle. Yö oli todella lämmin, joten jäin nauttimaan loppua viiniä parvekkeelle. Minun oli aivan pakko juoda viini loppuun, etten aamulla alkaisi harmitella sen juomattomuutta. Koska yö oli todella hiljainen, päätin kokeilla miten pieru raikaa suomalaisessa suviyössä ja päästin tulemaan oikein tunteella.

- Pröt, pröööööt, prööööööt.
- Ernesti, sinäkö se siellä? Kuului varovainen utelu Korvettien parvekkeelta.
- Aila perhana! Mitä sinä siellä parvekkeella tähän aikaan teet?
- Sulla on joku nainen siellä, varmasti on, Aila alkoi inttää ja tuli esiin heidän parvekkeella olevan pienen betoniseinän takaa.
- Höpö höpö, kunhan vaan yksikseni täällä muniani tuulettelen, naurahdin moiselle epäilylle.
- Ihanko totta?
- Totta totta, en kait minä sentään kaikkia naisia naiskentele täällä kotonani. Tervetuloa vaan tänne minun ja munieni vieraaksi joku toinen päivä, nyt minun pitää päästää pallit lepoon, kiirehdin selittämään.
- Minä tulen, Aika huikkasi ja heilautti kättään hyvästiksi.
- Hei hei, huutelin vielä seinän taakse hävinneelle Ailalle.

Tempaisin loput viinistä kurkkuuni ja palasin takaisin olohuoneeseen. Raisa näkyi maata rönöttävän niin leveästi sohvalla, että marssin suoraan makuuhuoneeseen ja kömmin omaan sänkyyni. Laitoin tyhjän viinipullon sängyn viereen lattialle ja pistin pään tuttuun tyynyyn. Vielä nukahtamishetkellä mieleeni palasi ne hikiset sandaalit, mutta väsymyksen takia se jäi vain hetkelliseksi ajatukseksi.




© Rauno Vääräniemi