www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
05.09.2004
- Anteeksi!
- Häh? Kenen tissit? Havahduin jostain puolipornosta horroksesta ja huomasin tuijottavani suoraan
isoihin rintoihin.
- Saanko pyyhkiä tämän pöydän? Misu tiedusteli hymyillen.
- Joo, hinkkaa se oikein kunnolla, tuo kuola tarttuu yleensä aika tiukkaan, sain vaivoin mutistua.
Jotenkin oli tuo ajatuspuoli aika jumissa. Mitään järkevää ajatusta ei oikein tuntunut tulevan esiin, ellei tissejä ja pimppaa laskettu niiksi. Nojauduin ruokapöydän tuolin selkänojaa vasten ja seurasin tarkasti Misun suorittamaa pöydän kuivaamisoperaatiota. Pöytä oli kuivattu aika nopeasti ja Misu siirtyi eteenpäin. En uskaltanut nousta pöydän äärestä, sillä pelkäsin aivoissani olevan niin vähän verta, että menettäisin tajuntani kävellessäni. Misu kuului siivoavan makuuhuoneessa ja makuuhuoneen jälkeen vessassa.
- Ernesti, missä sinun imuri on?
- Imuri on tuota perseessä, ei kun tarkoitan siellä tissien välissä, öh tai oikeastaan se taitaa olla jossain
täällä keittiössä.
- Keittiössä?
- Niin tuossa toisessa isossa kaapissa, jotka ovat keittiön ja olohuoneen välissä, sain vihdoin tarkennettua.
- Kiitti, alankin imuroimaan seuraavaksi.
Misu tuli kohta keittiöön ja aukaisi oikean kaapin ja otti sieltä imurin. Misu laittoi imurin käyttökuntoon ja töpselin seinään. Tämän jälkeen Misu meni imurinsa kanssa eteiseen ja aloitti imuroimisen sieltä. Minä en uskaltanut vieläkään liikkua minnekään, joten kuuntelin Misun imuroimisen edistymistä. Mieli teki mennä huutamaan Mätöselle, että Misu on ollut letkussa kiinni, mutta pelkäsin sen parvekepoliisin huomaavan stondikseni ja ilkkuvan siitä kaiken kansan kuullen. Niin henkilökohtaisesta asiasta, kuin seisokista ei saa alkaa irvailla, sen tietää kaikki hullutkin. Laitoksessakin ollessa kukaan ei irvaillut tästä asiasta, vaikka naispuoliset hullut hieman tirskuivat pili tanassa kulkeville miespuolisille hulluille.
Odottelin pöydän ääressä Misun tulemista olohuoneen puolelle. Keittiön ruokapöydästä näin parhaiten koko olohuoneen ja keittiön, joten paikan vaihtaminen oli aivan turhaa. Vihdoin Misu tuli näköpiiriini ja pääsin jälleen tarkentamaan haukankatseeni Misun muotoihin. Pieneksi harmiksi Misu oli vain kovin tehokas ja nopea imurointinsa kanssa, ehkä hän oli ollut letku kädessä aikaisemminkin.
- No niin, nyt on imuroitu ja seuraavaksi pesen lattiat, Misu ilmoitti ja alkoi laittaa imuria takaisin kaappiin.
- Pesetkö kontallasi? Utelin toivorikkaana.
- Ehei, se käy liikaa polvien päälle. Pesen ihan normaalilla mopilla.
- Tuleekohan sillä puhdasta? Yritin vielä vedättää.
- No voinhan minä sinun mieliksi pienen alueen pestä kontallani, jos se kerran on niin tärkeää.
- On on, se on sellainen psykologinen juttu, riemuitsin tästä uutisesta.
Misu meni vessaan ja kuului laskevan siellä vettä. Hetken päästä hän ilmestyi ämpärin ja mopin kanssa olohuoneeseen. Misu hymyili ilkikurisesti ja laittoi mopin syrjään. Hän otti käteensä rätin ja meni lattialle kontalleen. Kastettuaan rätin ämpärissä Misu alkoi pestä lattiaa edessäni. Välillä hän oli kasvot minuun päin ja välillä taas peppu. Harmikseni nuo pienen pienet bikinit pysyivät kuitenkin hänen päällään. Näkyihän niistä toki läpi, mutta ei se paljasta tavaraa korvannut. Hetken päästä Misu nousi ylös ja tarttui moppiin. Nyt lattioiden peseminen alkoi sujua ihan eri tahtiin ja kohta Misu oli hävinnyt näköpiiristäni makuuhuoneen suuntaan.
- Ernesti ei siivoa enää koskaan itse, mutisin itsekseni ja paukutin otsaani keittiön pöytään.
- Mikä se oli? Misu huuteli.
- Ei mikään. Ernesti vaan, siis tarkoitan minä, koputtelin tuota ruokapöytää ja mietin, että mitä puuta se on.
Misu jatkoi moppaamistaan ja minä nousin ylös tuolilta. Kävelin katsomaan Misun työskentelyä, ettei maksamani rahat mene aivan hukkaan. Katsellessani Misun työskentelyä, tulin siihen tulokseen, että moppaaminen ei ole lattioiden kontallaan pesemiseen verrattuna kovinkaan seksikästä. Lattian pesemisen jälkeen Misu meni pesemään vielä vessan. Saatuaan senkin tehtyä, oli enää vuorossa pesukoneen tyhjentäminen ja vaatteiden laittaminen kuivamaan. Pesukone oli pysähtynyt hetkeä aikaisemmin.
- Vienkö nämä ulos kuivamaan? Misu kysyi.
- Ei missään tapauksessa, linnut paskovat ne ihan pilalle.
- Täällä sisällä ne kuivavat vaan hitaammin, Misu totesi ja alkoi nostella pyykkejä koneesta koriin.
- Minä en halua, että se Mätösen runkku näkee minun kalsarit, mutisin vielä.
- Ai se parvekkeella huutaja? Misu uteli.
- Niin tai hei, oikeastaan minä haluankin nuo pyykit kalsareita lukuun ottamatta sinne parvekkeelle. Laita ne
kalsarit tuohon kuivaustelineeseen ja loput parvekkeella oleville naruille.
Minulla tuli yhtäkkiä mieleen, että Mätöstä vituttaa entistä enemmän, kun se ääliö näkee Misun laittavan pyykkejä kuivamaan parvekkeellani. Misun jäädessä laittamaan kalsareitani vessan kuivaustelineeseen, minä singahdin nopsaan parvekkeelle. Olin arvannut aivan oikein, Mätösen verhot heilahtivat ja kohta myös Mätönen oli parvekkeella.
- Joudutko Mätönen pesemään itse kalsarisi? Huusin hänelle.
- Ha haa, teillä hulluillahan se pyykinpesu kuuluu laitoshoidon tuomiin etuihin, Mätönen hirnui ja sytytti röökin.
- Meilläpä on nätit hoitsut siihen hommaan.
- Vai nätit? Voi hevon perse mitä puppua, hä hä hää, Mätönen alkoi nauraa ja pudotti vahingossa röökinsä suustaan.
- Ernesti, onko sillä mitään väliä miten laitan nämä pyykit narulle? Misu tiedusteli parvekkeen ovella.
- Totta kai on. Siellä narujen toisessa päässä on ohjeet miten ne laitetaan, neuvoin Misua.
Joskus aikoinaan olin kuivannut pyykkejä narulla ja tein silloin tarkat ohjeet niiden kuivaamisjärjestykseen. Jokaisella narulla tuli kuivattaa vain ohjeen mukaisia pyykkejä. En voinut sietää pyykkinaruja joissa kaikki vaatteet olivat aivan sikin sokin. Parvekkeella kuivaaminen oli loppunut siihen, että joku tuntematon lintu oli käynyt paskomassa yhden puseron. Mätösen kiusaksi purin hammasta ja annoin Misun laittaa pyykit narulle. Tämä päätös saattoi tietää ahdistavaa iltaa ja yötä, mutta päätin ainakin kokeilla.
- Aika tarkat ohjeet, Misu totesi kylttejä tavaillessaan.
- Olen hyvin tarkka kaveri, myönsi hänelle.
- Onko hullu löytänyt jonkun harakan? Mätönen huusi omalta parvekkeeltaan.
- Elä sinä Mätönen vain omaa mitätöntä elämääsi ja anna toisten nauttia pyykkien ripustamisesta, huusin takaisin.
- Ihan silmiin sattuu, kun joutuu noin rumaa naista katselemaan, Mätönen mölisi.
- Taitaa tuo sinun naapurisi olla todella pahassa puutteessa, Misu hihitteli.
- Jep, järjen lisäksi siltä puuttuu myös naiset.
- Jos sulle sopii, niin nousen tuohon tuolille ja kiusaan vähän tuota naapuriasi, Misu kysyi.
- Kyllä sopii, vastasin ja tuijotin hänen rintojaan.
Misu siirsi toisen muovituolin pyykkinarujen kohdalle ja nousi sille. Pyykkikori oli pienellä parvekepöydällä ja Misu joutui aina kumartumaan vaatteita ottaessaan. Tuijotin lumoutuneena tuota tarkoituksellisen hidasta pyykkien laittamista. Myös Mätönen taisi katsella tuota suoritusta tarkkaan, sillä hän oli aivan hiljaa.
- Mitä kyttäät? Kuului Ailan kipakka ääni Korvettien parvekkeelta.
- Ernestillä on nainen, Pekka kuului vastaavan.
Kurkistin heidän parvekkeensa suuntaan näköesteenä toimivan pienen betoniseinän ohi ja huomasin Pekan kurkkivan oman parvekkeen seinän takaa. Kurkkiminen oli helppoa, sillä nämä pienet seinät olivat vain noin puoleen väliin parveketta. Tästä johtuen Misun pyykkien laittaminen näkyi myös Korvettien parvekkeelle aivan mainiosti.
- Mitä se Ernestin nainen sinulle kuuluu? Aila kimitti.
- Se on melkein alasti, Pekka puolusteli.
- Nyt hinaat itsesi takaisin sisälle tai saat olla parvekkeella koko päivän, Aila raivosi.
- Epäreilua, Pekka kuului purnaavan palatessaan sisälle.
Viimein kaikki vaatteet olivat narulla ja Misu laskeutui alas tuolilta. Hän laittoi sen takaisin omalle paikalleen ja otti pyykkikorin kainaloonsa. Vilkaisin Mätöselle päin ja totesin hänen nojaavan omaan kaiteeseen hölmistynyt ilme naamallaan.
- Mätönen hei, mene nopeasti tarkastamaan, että onko siellä patterisi välissä yhtään naista, huusin piruillessani.
- Mitä? Missä? Mätönen hämmästeli.
- Ai niin, eihän sinulla raukalla ole naista, huusin vielä.
- Kyllä Mätösen Jorma saa naista aina halutessaan, eikä tarvitse tyytyä noin rumiin harakoihin, Mätönen uhosi
tuttuun tyyliinsä.
- Kerro niille kauniille naisillesi terveisiä, huikkasin vielä ja menin sisälle Misun perässä.
En jaksanut jäädä enää keskustelemaan Mätösen kanssa, hänellä oli varmaan paljon ajateltavaa tuon pyykkien kuivamaan laittamisen takia. Misu kävi viemässä pyykkikorin vessaan ja tarkasti samalla, että kaikki on siellä kunnossa. Lattiat olivat jo kuivahtaneet, joten Misu kävi matot parvekkeelta ja laittoi ne omille paikoilleen. Katselin kelloa ja totesin urakkaan menneen aikaa se kaksituntinen joka siihen oli varattu. Olin puuttunut taatusti asiaan jos homma olisi tullut hoidettua nopeammin.
- Homma selvä, Misu ilmoitti ja alkoi laittaa vaatteita päälleen.
- Tuletko taas ensi viikolla?
- Tulenhan minä, Misu lupasi.
- Eikö tuon teidän firman nimen voisi muuttaa nakusiivoukseksi? Yritin vielä vedättää.
- Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Misu virnisti ja iski silmää.
- Tuskin maltan odottaa, huokaisin.
Hyvästelin Misun ja jäin hänen poistuttuaan tuijottamaan ovisilmästä rappuun. Jaksaisikohan tässä olla koko viikon? Ajattelin siinä seistessäni.