www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
15.08.2004
- Huomenta Ernesti! Hihkaisin itselleni avattuani silmät.
- Huomenta vaan minä! Vastasin kohteliaasti itselleni.
Yö oli mennyt aivan loistavasti, niillä Aku Ankkojen lukemisella oli ollut nähtävästi ihan positiivinen vaikutus minun unielämään. En ollut nähnyt oikeastaan minkäänlaista unta tai en ainakaan muistanut. Makasin sängyssä selälläni ja aloin miettiä, että miltä tuntuisi jos joku nainen tulisi istumaan nyt päälleni? Pienen mietiskelytuokion jälkeen tulin siihen tulokseen, että se tuntuisi taatusti painavalta. Hitto, olinkohan nähnyt sittenkin unta fysiikasta, koska ajatukseni menivät painon puolelle? Oloni oli niin loistava, etten tarvinnut tänä aamuna heti herättyäni seinähoitoa.
Heitin peiton syrjään ja nousin istumaan sängylle. Mahtavaa olla tiistaissa, ne olivat yleensä maanantaita parempia päiviä. Ei eilinenkään päivä niin hirmu huono ollut, vaikka Esa koetti sitä pilata mitä moninaisimmilla konsteilla. Onneksi olin tällainen selviytyjätyyppi. Päätin aloittaa aamun tavallista poikkeavalla tavalla ja mennä suoraan suihkuun. Heitin kalsarit kaaressa seinään ja kävelin palleja rapsutellen vessaan. Valitsin vessassa olevien suihkustereoiden vieressä olevasta cd-pinosta AC/DC:n levyn ja sieltä kappaleen TNT. Ajattelin räjäyttää tajuntani musiikilla ja hakea sitä kautta uusia tuntemuksia.
Väänsin voimakkuusnupin kaakkoon ja painoin PLAY:ta. Samalla hetkellä vessan täytti taivaallinen jytinä ja mielialani parani entisestään. Vilkaisin suihkustereoiden kelloa ja se näytti jo kahdeksaa. Jos ei joku naapureista ollut vielä hereillä, niin nyt oli korkea aika nousta. Astelin suihkun alle ja katselin tyytyväisenä saippuan pomppimista telineessään. Sillä näytti olevan myös rytmi veressä. Vai oliko saippualla sittenkään verta siellä saippuan sisällä? Ehkä parempi sanonta on rytmi saippuassa, hihittelin itsekseni tätä pientä ongelmaa.
Tykkäsin kovasti kuunnella tätä sähköyhtiön levyä. Tässäkin kappaleessa ne räjäyttävät jonkun transistorin. Ainakin näin oli minulle Pontin Jaska kertonut ja Jaska sentään tiesi kaiken mahdollisen räjäyttämisestä. Jaska oli lohdutellut minua, että kyseessä oli australialainen sähköyhtiö, joten mitään huolta ei meillä ollut. Samassa tajuntaani palasi se televisioiden räjäytteleminen täällä Suomessa. Minun pitää muistaa soittaa sähköyhtiöön ja pyytää niitä vaikka levyttämään omia kappaleita, kuten australialainen yhtiö on menestyksekkäästi tehnyt. Parempi vaihtoehto räjäyttää transistori cd-levyllä ja kuuntelijoiden tajunta, kuin pahaa-aavistamattoman kansalaisen televisio.
Jammailin tyytyväisenä sähköyhtiön musiikin tahtiin ja pesin itseni suihkun alla. Onneksi suihkustereot olivat toisella puolella vessaa, niin saatoin riehua suihkun alla aivan mainiosti. Vessan peltiset seinät olivat kaikenlisäksi aivan oivalliset rummuttelua varten. Ne kyllä menivät aika helposti lommoille, mutta eipähän tuo tahtia haitannut. Mitä pienistä lommoista, kun on hyvä fiilis päällä. Kuunneltuani toistossa olevan kappaleen viidennen kerran, sammutin suihkun ja kävin sammuttamassa stereot. En voinut sietää musiikin pauhaamista kuivatessani itseäni pyyhkeellä. Tiedä vaikka hieroisin vahingossa itseni vereslihalle pyyhkeellä, jos musiikki pauhaisi silloinkin. Musiikki kuului suihkutteluun, ei kuivaamiseen.
Palasin kuivaamisen jälkeen takaisin makuuhuoneeseen ja otin kaapista puhtaat vaatteet päälleni. Ennen suihkua pois heittämiäni kalsareita en viitsinyt alkaa edes etsimään, sillä tänään minulle piti tulla kotiin siivooja. Olin tehnyt paikallisen Bikinisiivous Oy:n kanssa siivoussopimuksen viikoittaisesta siivouksesta ja pyykinpesusta. Tein toki aikoinaan itsekin tuota hommaa, mutta hermo meni melkein joka kerta jossain vaiheessa siivousta. Mieluimmin katselen, kun nuori nätti tyttö siivoilee ja pesee pyykkiä pelkät bikinit päällään. Tulihan tuolle palvelulle hintaa, mutta Ernesti Kilarin säätiö tuotti ja maksoi minulle niin paljon rahaa, ettei moinen kulu missään tuntunut. Vaatteet päälle saatuani kävelin suoraan parvekkeelle tervehtimään rakkaita ja vähemmän rakkaita naapureitani.
- Huomenta kaikille! Ernesti on herännyt ja jopa käynyt suihkussa, kailotin tyytyväisenä.
- Taasko sinä olet siellä parvekkeella runkkaamassa? Mätösen mulkku huuteli vastapäisen talon parvekkeelta.
- Ha haa, ei onnistu. Minulla on vetoketju kiinni, kuittasin taksin tyytyväisenä.
- Puhut paskaa hullu!
- Oletko päässyt pimpin päälle viime aikoina? Utelin Mätöseltä.
- Useammasti kuin sinä, hä hä hää.
- Tuskinpa vaan, olet tainnut nähdä vain unta mokomakin parvekepoliisi.
- Eilenkin hoitelin useamman naisen yhdellä kertaa, Mätönen uhosi.
Äänensävy alkoi olla jo sitä luokkaa, että pelkäsin hänen kohta nousevan parvekkeen kaiteelle ja esittelevän siinä vehkeitään. Tiedä miten hullu tuo Mätönenkin todellisuudessa oli. Ainakin se tuntui olevan hanakasti parvekkeella puuttumassa toisten ilmaisuvapauteen. Kyllä minulla pitäisi olla oikeus huudella omalta parvekkeelta ilman tuon ääliön puuttumista siihen. Toisaalta, olihan tämä sitä lääkärin määräämää kanssakäymistä naapureiden kanssa. Minun oli kuulemma yritettävä kohdata jopa omasta mielestänikin vaikeita ihmisiä.
- Älä valehtele Mätönen, se on rumaa, toruin naapuria.
- Todista se, mokomakin viiripää.
- Kuulin huhun, että olisit ollut köytettynä patteriin kiinni, heitin ihan lonkalta.
En ollut ollenkaan varma, että oliko se tilaamani palvelu hoidettu eilen, mutta luotin Svetlanan sanaan tässä asiassa. Koska talojemme väli ei ollut kovin pitkä, saatoin nähdä Mätösen alaleuan putoamisen todella selvästi. Näytti aivan siltä, kun hänellä olisi ollut tarkoitus haukata aivan liian isoa omenaa.
- Minäkö patterissa kiinni? Ei kuule Mätösen Jormaa kukaan sido patteriin kiinni.
- Sellaista minä vain kuulin.
- Missä kuulit? Kertoiko talonmiehen mulkku jotain?
- Ei talonmies mitään kertonut. Olin eilen kauppatorilla kahvilla ja siellä torikauppiaat kertoivat sitä
asiakkailleen hyvänä vitsinä, satuilin vähän Mätösen harmiksi.
- Kauppatorilla! Miten perkele se jo siellä tiedetään?
- No niin, kiinni jäit senkin perse patterissa runkkaaja, hihkuin tyytyväisenä vedätykseni tulokseen.
- Tässä on nyt joku koira haudattuna, Mätönen ärisi.
- Katso sieltä patterin välistä, nauroin hänelle päin naamaa ja palasin takaisin sisälle.
Sainpahan tungettua luun tuon naapurin mulkun kurkkuun eilisellä puhelinsoitolla. Jos homma meni, kuten olin suunnitellut, Mätönen menee torille kyselemään tästä asiasta ja levittelee itse sitä tarinaa siellä. Kyllä tässä tiistaissa oli jotain taikaa, kun sain jo heti aamusta näin hedelmällisiä ideoita. Kurkin vielä parvekkeen lasiovesta ja totesin Mätösen menevän sisälle omaan asuntoonsa.
Olin juuri tarttumaisillani kahvinkeittimeen kiinni, kun mieleen palautui eilen jakamani karkit. Lähinnä Lissun karkin kohtalo kiinnosti minua. Koska muistelin hämärästi Lissun kertoneen olevan koko kesäkuun iltavuorossa, päätin mennä käymään hänen ovellaan. Jätin kahvinkeittimen odottamaan ja kipaisin rappuun, kun asia kerran oli tuoreessa muistissa. Menin Lissun ovelle ja soitin ovikelloa.
- Huhuu Lissu, saanko tulla nuolaisemaan sinun namua? Huutelin postiluukusta.
- Ernesti venttaa vähän, kuului Lissun vaimea ääni.
Olin nähtävästi ollut aivan oikeassa sen iltavuoron suhteen. Kehittelin odotellessani pienen laulunpätkän tästä aiheesta, olihan nyt kaikkien mahdollisuuksien tiistai.
- Ernestillä on namu ja Lissulla on namu. Jos Lissu nuolaisee Ernestin namua, niin Ernesti saa nuolla Lissun namua,
uaa, uaa, uaa, lauleskelin keksimääni rallia.
- Hei Ernesti! Mitä sinä täällä namuttelet? Lissu kysyi ovenraossa.
- Saitko minun namun? Joko söit sen ja oliko hyvää?
- Ai se karkki oli sinulta. Ei, en ole vielä syönyt, kun en tiennyt mistä se oli kotoisin, Lissu naurahti ovenraossa.
- Tuota, kerrotko sitten kun olet nuolaissut sitä namua, pyysin aivan nätisti ja kohteliaasti.
- No jos kerran haluat. En vaan ymmärrä miksi?
- Siis sillai on kun toinen nuolee toisen namua, niin taas toinen saa nuolaista sen toisen namua, selitin Lissulle.
- Hi hii Ernesti, tämä kuulostaa taas jotenkin perverssiltä, vaikka kyseessä onkin vain tavallinen salmiakkikarkki,
Lissu hihitteli.
- Ihan miten vaan, minusta olisi niin kiva tulla nuolaisemaan sinun namua vaikka nyt saman tien. Tämä tiistai on
lähtenyt niin hyvin käyntiin, että pienet namuttelut voisi tehdä eetua.
- Voi harmi, tänään ei todellakaan käy. Minulla pitäisi olla jo menossa, on vähän kiireitä asioita hoidettavana,
Lissu pahoitteli.
- Joku toinen päivä sitten? Ehdottelin.
- Olenhan minä jo monta kertaa aikaisemminkin tarjonnut namua sinulle, mutta sinulla on ollut aina jotain menoa,
Lissu sanoi.
Tottahan Lissu puhui, hän oli tehnyt monta kertaa aivan suoriakin ehdotuksia. Harmi vaan, että ne olivat sattuneet aina sellaiseen kiireiseen ajankohtaan. Tai sitten en ollut sovittanut sellaista puuhastelua päiväohjelmaani. Jos olin keksinyt jotain tekemistä päivälle, niin ei sitä noin vain voinut mennä muuttamaan edes alastoman naisen takia. Lissun kieltäytyminen oli kyllä aika karvas takapakki tälle mainiosti alkaneelle tiistaille.
- Niin, meillä itse kullakin on aina omat menomme, mutisin vähän pettyneenä.
- Lupaan palata asiaan sen namun syötyäni, Lissu vakuutteli ja lähetti lentosuukon ovenraosta.
- Hei hei, vastasin ja vilkutin hänelle pettyneenä.
Palasin omalle ovelle mieli mustana. Mielessä kävi mennä Korvettien ovelle ja potkia sitä jonkin aikaa. Jätin se kuitenkin tekemättä ja palasin sisälle omaan asuntooni. Menin suoraan makuuhuoneeseen ja aloin paukuttaa päätäni sen seinään. En näemmä päässyt tänäkään aamuna tasapainoon ilman pään seinään hakkaamista. Paukuttamisen lomassa ajattelin sellaista, että minut oli jotenkin kirottu jonkun noitatohtorin toimesta. Miksi Lissu ei voinut jättää niitä menojaan väliin, miksi? Ellei Lissu olisi niin mukava muuten ja ennen kaikkea hyvännäköinen, olisin käynyt pyytämässä sen salmiakkikarkin takaisin. Tässä tilanteessa ei painanut ollenkaan sellaisen, että olin itse kieltäytynyt Lissun ehdotuksista. Se oli ollut silloin ja nyt on taas nyt.
Puolentunnin paukuttamisen jälkeen oloni kohentui niin paljon, että saatoin laittaa suuhuni yhden sellaisen salmiakkikarkin. Imeskelin sitä ja mietin miltä Lissun namu mahdollisesti maistuisi. Olisikohan se hedelmänmakuinen?