www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
08.08.2004
Kävelin massu täynnä ja tyytyväisenä autoliikkeen hissille. Painoin hissin nappia ja jäin odottelemaan sen saapumista. Onneksi Esa ei ollut kostoksi lukinnut sitä alakertaan. Noin ailahtelevalta tyypiltä, kuin Esa, se olisi ollut hyvinkin mahdollista. Siinä seisoskellessani viereeni ilmestyi aika mukavan näköinen nuori nainen, jolla oli oikein lyhyt hame päällä. Mietin juuri neidolta kynän lainaamista ja sen tiputtamista lattialle, kun hissin perkele päätti saapua iloisen kilahduksen kera paikalle.
Menin ensin hissiin, sillä halusin varmistaa oman paikkani siellä. Vähän alkaisi taas ketuttaa jos kohteliaana olisin päästänyt naisen ensin hissiin ja jäänyt itse tilanpuutteen takia ulkopuolelle. Omista eduista oli osattava pitää huolta. En muista kuka tuollaista oli sanonut, mutta todennäköisesti joku hyvin viisas mies. Nainen tuli perässäni hissiin ja annoin hänen painaa hissin nappulaa. Itse keskityin hänen peränsä tuijottamiseen, oli se vaan niin herkullisen näköinen.
- Menen alas, nainen sanoi minulle ja hymyili nätisti.
- Sopii minulle, vaikka minä menisin mielellään edestakaisin, vastasin myös hymyillen.
- Taidat pitää hissillä ajamisesta, nainen jatkoi jutustelua.
- En oikeastaan, naimista minä lähinnä ajattelin, oikaisin väärinkäsityksen.
- Mitä? Alatko sinä julkeasti ehdottelemaan minulle seksiä?
- En.
- No mitä tuo äskeinen oli? Nainen kivahti.
- Teoreettinen ajatus siitä mitä mielellään tekisin, vastasin naama pokkana ja mietin samalla hameen alla olevien
alkkareiden väriä.
- Vihjailit kuitenkin, nainen intti.
- En koskaan vihjaile täydellä vatsalla, sanoin ja taputtelin vatsaani.
Tällä välin hissi tuli alakertaan ja astuin siitä ulos ensimmäisenä. Olin jo tehnyt mielessäni suunnitelman kävellä mahdollisimman suoraviivaisesti edessäni häämöttävää autoliikkeen kassaa kohti, kun tunsin otteen kädessäni. Käännähdin katsomaan ja totesin hissikumppanini roikkuvan siinä.
- Anteeksi, minun hiha, ilmoitin hänelle ja yritin irrottaa kättäni.
- Ehdottelitko jotain vai et? Nainen jaksoi jankuttaa vanhaa asiaa.
- Kerroin mitä mielellään tekisin, mutta en todellakaan ehdotellut, ilmoitin mielestäni todella selvästi.
- Onko minussa jotain vikaa? Nainen sipisi korvaani.
- Tarkoitatko päätä vai jotain muuta ruumiinosaa?
- Ulkonäössä!
- Jaa, ihan mukiinmenevän näköinen nuorehko nainen, jolla ihan kivannäköinen peppu ja söpöt pikku tisulit,
kerroin näkemästäni.
- No niin, eli ei mitään vikaa, nainen jatkoi typerää inttämistään.
- Oletko töissä täällä? Vaihdoin puheenaihetta.
- Joo, mitä se tähän kuuluu?
- Näkemiin, kerro Esalle terveisiä, totesin ja riuhtaisin itseni irti tuosta turhan inttäjästä.
On se kumma, että miten kaikki häiriintyneet ovat sattuneet samaan autoliikkeeseen töihin. Täällä ei nähtävästi kannata ajautua keskusteluun muiden kuin johtajan ja Vesan kanssa. Tiedä vaikka tuo hissityttö olisi ollut Esan tyttöystävä tai vaikka sukulainen. Äänistä päätellen tämä hissityttö jäi polkemaan jalkaa siihen hissin eteen. En viitsinyt kääntyä katsomaan, olisin muuten joutunut taas johonkin todella ihmeelliseen keskusteluun. On se kumma miten pelkkä satunnainen maininta seksistä saa aikaan tuollaisen väittelyn. Kävelin sen alkuperäisen suunnitelmani mukaan autoliikkeen kassalle.
- Päivää, sanoin kassalla istuvalle tädille.
- Päivää, tässä nämä autonne avaimet. Siihen on tehty haluamanne öljynvaihto, kassan täti ilmoitti.
- Mistä tiedät kuka minä olen? Hämmästelin.
- Kyllä minä tiedän, kassatäti naurahti.
- Onko sinulla minun valokuva jossain, esimerkiksi lompakossa?
- No eihän nyt sentään ihan sellaista, täti hihitteli.
- Harmi, ettei tullut yhtään mukaan. Olisin voinut antaa yhden kuvan noin nätille tytölle.
- Hi hii, minäkö tyttö? Kiitos kohteliaisuudesta, täti hihitteli ja tarjosi kulhosta karkkia.
- Saako näitä ottaa useamman?
- Saa ottaa.
- Kiitos.
Kouraisin kulhosta ihan pohjan kautta, sillä olin heikkona ilmaisten lounaiden lisäksi ilmaisiin nameihin. Eiväthän ne tuon kivan tädin omia olleet, vaan tämän firman. Ihan kaikkia en saanut mahtumaan kouraani, mutta suurimman osan kuitenkin. Tungin karkkeja varovasti housujen taskuun ja osa niistä tippui lattialle jalkojeni juureen. Kumarruin noukkimaan ne pudonneet, ettei vaan kukaan siivooja popsi niitä suihinsa. Noustessani takaisin kassan tiskille, täti ojensi minulle jonkun kortin.
- Mikä tämä on?
- Eräs nuori naisasiakas jätti tämän teille. Käski kertoa teillä olevan mielenkiintoinen kieli.
Laitoin käyntikortin taskuuni ja toivottelin kassatädille hyvää päivänjatkoa. Lähdin jatkamaan matkaa kohti ulko-ovea. Katselin työnjohdon tiskiä ja yritin saada Esaa silmiini, mutta hänen työpisteensä oli tyhjä. Olikohan Esa ottanut lopputilin? Toinen vaihtoehto oli se, että kahden tunnin paskatauko oli iskenyt päälle. Toivottavasti muistaa vetää välillä, ettei pytty pääse täyttymään ja tulvimaan yli. Pelkkä ajatuskin siitä paskansekaisesta tulvasta, sai minut melkein yökkäämään. Onneksi pääsin nopeasti ovelle ja sain vedettyä keuhkoihini raitista ilmaa.
Jäin seisomaan autoliikkeen pääoven eteen ja odottamaan autoani. Käsittääkseni auton pitäisi olla jossain näkösällä, eikä nurkan takana tai lähipuskassa piilossa. Kaivoin taskusta yhden rapisevaan paperiin käärityn salmiakkikarkin ja pistin sen suuhuni. Kolmannen karkin jälkeen minua alkoi jo totisesti vituttaa tämän liikkeen palvelu. Miksi sitä autoa ei ole palautettu samaan paikkaan? En halunnut enää palata sisälle tuonne hulluja täynnä olevaan autoliikkeeseen, joten purin hammasta ja lähdin karkki poskessa tallustelemaan pihamaalle. Kävelin liikkeen kulman ympäri toiselle seinustalle ja huomasin tutun auton parkkiruudussa. Kiersin Mersuni ympäri ja syynäsin maalipinnan tarkkaan. Onneksi yhtään naarmua ei ollut ilmestynyt huollon aikana.
Avasin auton ovet ja istuin sisälle. Nuuhkin huolellisesti sisällä, ettei vaan Esa ole tehnyt mitään jullikkaa paskansa kanssa. Noin kierojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa ei voi olla koskaan liian varovainen. Olin jo lähdössä, kun mieleeni tuli takakontti. Nousin vielä ulos ja kävelin takaluukulle. Sen avaaminen jännitti tavallista enemmän tällä kertaa. Mielessäni vilisivät vain kaikenlaiset mädäntyneet ruumiit mitä amerikkalaisissa elokuvissa löytyi autojen takakonteista. Nuuhkin varovasti takaluukun saumojen kohdalta, mutta mitään tavallista poikkeavaa hajua en saanut nenääni. Lopulta rohkaisin mieleni ja avasin takaluukun.
- Tyhjä, hä hä hä hää, totesin helpottuneena ääneen.
Laitoin luukun kiinni ja menin uudelleen autoon. Käynnistin sen ja lähdin liikkeelle. Moottori kuulosti käyvän normaalisti, joten ei sinne ainakaan kukaan ollut jakoavainta unohtanut vahingossa. Olin kuullut suljetulla ollessa kauhujuttuja huollossa moottoriin unohtuneista työkaluista. Pontin Jaskan mukaan sellainen saattaa räjäyttää koko moottorin ja jopa auton tuusan paskaksi. Jaska kyllä sanoi sen kuulevan käyntiäänestä, joten en ollut nyt siitä huolissani. Käänsin auton liikkeen pihasta tielle ja annoin happea oikein Ernestin mitalla.
En oikein ymmärrä mikä noita mummeleita nykyisin vaivasi. Taas yksi mummo veti maihin, kun lähdin vähän reippaammin. Enkä ollut edes lähelläkään osua tuohon jalkakäytävällä kävelevään eläkeläiseen. Kuittasin tuon asian tyylikkäästi päättämällä mummelin olevan Esan mummo. Pääsin aika nopeasti taas isommalle tielle ja tallasin kaasua todella raskaasti. Mitä kauemmaksi autoliike jäi, niin sitä paremmaksi minun olotila tuli. Kurvailin vauhdikkaasti kotipihalle asti. Jätin auton parkkiin ja hipsin sisälle rappuun. Ajoin hissillä ylimpään kerrokseen ja astuin rappukäytävään. Muistin samalla ne taskussa olevat salmiakkikarkit ja päätin olla höveli lähimpiä naapureitani kohtaan. Tiputin yhden karkin Jaskan ja yhden Lissun postiluukusta. Korvetit meinasin jättää ensin ilman, mutta sitten muistin Ailan kanssa viettämäni ihanan illan.
- Huhuu, onko täällä ketään kotona? Huutelin Korvettien postiluukusta.
- Ei tarvitse vastata jos jännittää, tipautan vaan yhden salmiakkikarkin Ailalle tästä postiluukusta.
Tipautin yhden karkin luukusta kuten olin luvannutkin. Pekka sai jäädä ilman, koska ei ollut päästänyt minua heidän parvekkeelleen ja oli muutenkin niin tympeä naapuri.
- Pekka, se karkki on sitten Ailalle, sinä voit puolestani imeä vaikka hevosen persettä, huusin vielä varmuuden vuoksi.
Poistuin rapusta rallatellen omaan asuntooni. Tuollainen pieni hyväntahdon ele sai oloni paranemaan kummasti. Se Lissulle tiputtamani karkki jäi kyllä mietityttämään. Lissuhan ei tiennyt, että keneltä se oli? Jos Lissu nuolaisee sitä antamaani namua, niin minullahan on silloin myös mahdollisuus saada nuolaista Lissun namua, ajattelin loogisesti ja päätin palata sen osalta asiaan joku toinen päivä. Jaska sai puolestani tehdä karkille ihan mitä tahansa. Riisuin ulkovaatteet ja kengät. Menin tämän jälkeen sohvalle lepäämään.
Parin tunnin lepäämisen jälkeen kävin hakemassa kaapista pinon vanhoja Aku Ankkoja ja aloin lueskella niitä. Televisio sai olla kiinni huomiseen aamuun asti. Esa oli koitellut tänään hermojani niin kovasti, etten halunnut tehdä enää mitään kovin raskasta. Muutaman Aku Ankan lukemisen jälkeen mieleeni tuli se kassatädiltä saamani käyntikortti. Kipaisin sen takin taskusta ja istuin takaisin sohvalle sitä tavaamaan. Kortissa oli teksti: ”Toimitusjohtaja Susu Tanka.” Käyntikortti oli jonkun TankaFashion Oy nimisen firman. Käänsi kortin ympäri ja siellä oli käsinkirjoitettu viesti: ”jos olet kielellisesti lahjakas, niin soita...”
Käteni oli jo eksynyt puhelimen luurille, kun aloin ajatella näitä kielipoliittisia juttuja hieman tarkemmin. Kuinkahan montaa kieltä minun pitäisi puhua? En ollut mitenkään kielinero, osasin vain suomea välttävästi. Välttävästi sen takia, että monet ihmiset sanovat, etteivät ymmärrä minua. Jätin soittamatta, sillä jos se muija sattuu vastaamaan jollain kiinankielellä, niin voin mennä vaikka kuinka pahaan solmuun henkisesti. Talletin käyntikortin kuitenkin puhelimen viereen, jos vaikka tulisi joskus opiskeltua jotain ulkomaankieltä. Jatkoin Aku Ankkojen lukemista, siihen riitti pelkkä suomenkieli. Niiden parissa iltapäivä ja ilta menivät kuin huomaamatta ja kömmin sänkyyn ankkamaisten fiilisten kanssa.