www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

14.03.2004

33. Herääminen pimpin vierestä

- Eiiiih! Karjaisin ja avasin samalla silmäni.

Olin nähnyt aivan kauheaa painajaista pitkän aikaa. Olin ollut jossain talossa, missä oli kymmeniä alastomia misuja. Kaikilla oli ollut jumalattoman isot silikonirinnat. Aina kun olin mennyt tekemään tuttavuutta jonkun misun kanssa, olivat sen silikonit räjähtäneet minun silmille ja kirvely oli ollut aivan järkyttävä.

Saatuani silmät tarkemmin auki, totesin makaavani alastoman Raisan vierellä omassa sängyssä. Jostain syystä toinen käteni puristi vieläkin Raisaa tissistä. Samalla mieleeni palautui yöllinen itselleni tehty lupaus. Minun piti varmistaa vielä aamulla, ettei Raisalla ole silikonirintoja. Käännyin vähän parempaan asentoon ja puristelin varovasti molempia rintoja. Tutkimuksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyllä ne aivan luomua ovat, kuten Raisa oli minulle vakuutellutkin. Puristeluistani huolimatta Raisa nukkui vielä, taisi muija olla todella väsynyt.

Katsoin kelloa ja totesin sen olevan vasta hieman yli kahdeksan. Jostain kumman syystä olin herännyt oudon aikaisin. Päätin nousta ja kömmin sängyn jalkopäähän kurkkaamaan verhojen raosta ulos. Raotin toista verhoa ja huomasin tuijottavani kahteen käytettyyn kortsuun. Ne oli teipattu ikkunaan ilmastointiteipillä. Tässä kohtaa piti tunnustaa itselleni, ettei minulla ollut mitään hajuakaan siitä, että kuka ne siihen oli laittanut.

Varmistin äkkiä, että tuuletusikkuna on kiinni, ettei vaan kukaan ole sen kautta käynyt täällä makuuhuoneessa tuollaista tekemässä. Nousin sängystä ja menin lattialle polvilleni. Kurkkasin nopeasti sängyn alle. Koska en itse muistanut laittaneeni noita kortsuja ikkunaan, syyllinen saattoi olla kuka vaan. Mieleeni tuli se kapakassa tapaamani silikonitissi. Jos se muija olikin seurannut taksia ja tunkeutunut tänne asuntoon meidän jo nukkuessa. Salaisilla agenteilla kun on Pontin Jaskan mukaan keinot tunkeutua minne vaan kenenkään huomaamatta. Koska makuuhuoneessa ei ollut ketään minun ja Raisan lisäksi, lähdin varovaiselle kierrokselle asunnon muihin huoneisiin. Kurkkasin varovasti eteiseen ja totesin jopa varmuusketjun olevan paikoillaan. Sekin vaikutti oudolta, sillä en yleensä käytä sitä. Pelkään nimittäin, että jos joudun hyökkäyksen kohteeksi kotonani, niin varmuusketju estää minun nopean pakenemisen ja vihollinen tappaa minut omaan kotiini sen takia. Menin ovelle ja otin ketjun pois ja kurkkasin varovasti ovisilmästä rappuun. Rappu oli aivan pimeä enkä sen takia nähnyt mitään.

Hiivin eteisin jälkeen vessaan ja tarkastin sen. Siellä ei ollut mitään outoa. Etenin vessasta seinänvierusta pitkin keittiön ovelle ja kurkkasin sinne. Myös keittiö näytti olevan vihollisista puhdasta aluetta. Pontin Jaskan kielessä keittiö olisi ollut clear. Keittiön jälkeen laskeuduin polvilleni ja konttasin varovasti Jaskan oppeja noudattaen olohuoneen nurkalle. Jaska oli opettanut, että ryömimällä tai konttaamalla oli helpompi yllättää vihollinen. Konttasin äänettömästi sohvan taustaa pitkin ja kurkkasin olohuoneen puolelle. Totesin senkin olevan puhdas vihollisista. Nousin ihmeissäni seisomaan. Vihollinen tai viholliset olivat käyneet nähtävästi vain tekemässä tuollaisen oudon pilan ja häipyneet sitten kuin aaveet yöhön. Varmistin vielä parvekkeen oven ja palasin sen jälkeen takaisin makuuhuoneeseen.

- Hei Ernesti! Ihmettelinkin jo, että minne olit hävinnyt, Raisa tuumi sängynreunalla istuessaan.
- Kävin tsekkaamassa, että huoneistossa ei ole ketään ulkopuoleisia.
- Hui kamala! Pitäisikö täällä olla muitakin? Raisa huudahti ja nousi seisomaan eteeni.
- Joku on käynyt tekemässä tuolle ikkunalla jotain aivan kummallista, sanoin ja viittasin ikkunaa kohti.

Raisa vilkaisi minua jotenkin naurussa suin, kuin epäilläkseen minun sanomaani. Tämän jälkeen hän pyörähti ympäri ja meni ikkunan eteen. Hän vetäisi verhot auki ja paljasti ikkunaan teipatut kortsut. Mitään sanomatta, hän repäisi ne irti ikkunasta ja kiikutti huoneen toisessa päässä olevaan roskikseen.

- Nyt niistä ei ole enää haittaa, Raisa naurahti.
- Olisikos ne pitänyt viedä poliisille? Yritin ehdotella.
- Ernesti kuule! Sinä itse teippasit ne tuohon ikkunaan viime yönä, jotta naapuritkin kuulemma näkevät sinun saaneen pimppaa, Raisa naurahti.
- Minä? Siis minä Ernesti? Hämmästelin.
- Sinä juuri Raisa naurahti ja tarttui samalla kiinni vehkeestäni.
- Ohhoh! Totesin hämmästyneenä moisesta syytöksestä.

Jotenkin minusta alkoi tuntua siltä, että Raisa oli mukana jossain suuremmassa vakoilukuviossa. Olisin nimittäin taatusti muistanut jos olisin teippaillut kortsuja omaan ikkunaani. Yritin vielä kehitellä teoriaani pitemmälle, mutta Raisan puuhastelu sai minut jotenkin ajattelemaan vain tuota alastonta naista.

- Vielä kerran Ernesti, Raisa huokaisi ja kääntyi ympäri.

Raisa painoi päänsä sängylle ja paljasti seksikkään takapuolensa eteeni. Jotenkin vakoilukuviot olivat taas menneen talven lumia ja tempaisin yöpöydän laatikosta yhden käyttämättömän kortsun. Nopean aamupanon jälkeen Raisa kysäisi naurussa suin.

- Teipataanko tämäkin ikkunaan? Raisa uteli ottaessaan käytetyn kortsun käteensä.
- Olinko se minä itse? Kysäisin varovaisesti.
- Olit kyllä, lupasit teipata koko ikkunan umpeen niillä, Raisa naurahti.
- Yllytitkö?
- Ei sinua tarvinnut yllyttää, yritin oikeastaan estellä jossain vaiheessa, Raisa selitti naureskellen.
- Tein se varmaan unissani, yritin vielä puolustella muistamatonta tekoani.
- Ehei, nukahdit vasta sen jälkeen, Raisa korjasi käsitystäni.
- Ehkä minä sitten otin muutaman liikaa illan aikana, myönsin lopulta vaivautuneena.
- Ei sitä lasketa, minulla oli ainakin aivan mahtavaa, Raisa tuumi ja rutisti minua.
- Miten sen kuitin kanssa?
- Hih, en minä tarvitse mitään kuittia, tämä aamuinen riittää kuittaukseksi yöllisestä, Raisa hihitteli ja nousi etsimään vaatteitaan.
- Hyvä, minulla ei nimittäin olisi ollutkaan kuittivihkoa, huokaisin helpottuneena.
- Niin ja nämä eivät sitten ole nähneetkään silikonia, Raisa sanoi pukiessaan rintsikoita päälleen.
- Hyvä, minun pitääkin laittaa päiväkirjaa ylös, ettei Raisalla ole silikoneja.

Nousin myös itse ylös ja laitoin bokserit jalkaani. En viitsinyt pukea enempää, sillä ajattelin käväistä vielä suihkussa aamiaisen nautittuani. Raisa sen sijaan näytti laittavan kaikki vaatteet päällensä.

- Etkös meinaa käydä suihkussa? Kysyin häneltä.
- En oikein jouda. Soitin viime yönä siskolleni ja hän lupasi tulla yhdeksäksi asuntoni ovelle.
- Harmi, totesin kelloa katsoessani.
- Tulet joku toinen kerta minun luokse kylään, Raisa sanoi ja tuikkasi suukon poskelle.
- Onko se sinun sisko seksikäs? Utelin Raisalta.
- Hölmö, ei hän asu täällä.
- Entäs jos se tulee omilla avaimilla silloin, kun olen pukilla?
- Ei tule, pyysin hänet nyt varta vasten päästämään minut sisälle. Ei hän normaalisti käy juuri koskaan, Raisa selitti.
- Miten sitten, jos vaikka sillä kertaa olisi joku poikkeus?
- Usko jo Ernesti ettei minun sisko tule käymään, ellen pyydä häntä varta vasten tulemaan, Raisa selitti kärsivällisesti.

Pakkohan minulla oli lopuksi uskoa hänen vakuuttelunsa siskon käymisten suhteen. Olin vaan Jaskalta oppinut, että tuollaisissa epäselvissä ja epäilyttävissä asioissa oli kysyttävä samaa asiaa monella eri tavalla. Jos toinen valehteli, niin se saattoi kompastua omiin vastauksiinsa ja paljastaa itsensä sillä tavalla. Olin kuitenkin Raisan vastauksista jo vakuuttunut, ettei hänen siskonsa tulisi kutsumatta paikalle.

- Olisitko halunnut yhden kortsun muistoksi? Tiedustelin Raisalta.
- Hih, voidaanhan me tehdä seuraavalla kerralla uusia muistoja, Raisa hihitteli.
- Tarkoittaako tuo, ettei muisto tästä kerrasta kelpaakaan sinulle? Kysyin vähän pettyneenä.
- Ei tietenkään, Raisa lohdutteli.
- Mutta et kuitenkaan halunnut mitään muistoa, mutisin harmissani.
- Hei kuule, anna yksi käyttämätön, niin lupaan laittaa sen tyynyn alle muistoksi sinusta ja odottamaan seuraavaa kertaa, Raisa ehdotti.
- Joo, minä annankin kaksi, niin muisto on voimakkaampi, innostuin asiasta.

Harppasin yöpöydän laatikolle ja otin sieltä paketista kaksi kortsua. Ojensin ne Raisalle, joka otti ne käteensä ja laittoi hymyillen rintojensa väliin rintsikoihin.

- Et sitten unohda niitä tuonne, vaan laitat tyynyn alle, kuten lupasit, vakuuttelin häntä.
- Totta kai Ernesti, en varmasti unohda.

Tämän jälkeen saattelin Raisan eteiseen. Raisa laittoi ulkovaatteensa päälle ja avasi oven lähteäkseen.

- Hei odota! Hihkaisin.
- Mitä nyt? Raisa hämmästeli.
- Tämä ovi oli varmuusketjussa.
- Ai niin, minä laitoin sen varmuuden vuoksi sillä pidän kotona aina oven varmuusketjussa, Raisa selitti.
- Hyvä, minä jo pelkäsin, että joku muu olisi laittanut sen, huokaisin syvään tämänkin ongelman selvittyä näin kivuttomasti.
- Anteeksi, etten kysynyt sinulta lupaa, Raisa sanoi ja suuteli minua vielä kerran.
- Ei se mitään, kunhan et ota tavaksi, lohduttelin häntä.
- Nähdään, Raisa huikkasi ja lähti laskeutumaan rappuja.
- Joo, sanoin ja vilkutin hänen pepulleen.




© Rauno Vääräniemi