www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
17.4.2018
SUNNUNTAI 21.12.
Sunnuntai alkoi rasittaa minua suunnattomasti. Vilkuilin kelloa muutaman minuutin välein ja odotin sen päättyvän. Koin erittäin raskaaksi käydä jatkuvasti avaamassa ovea kaikenmaailman hapsenkakkiaisille. Yksi ratkaisu olisi nostaa koko ovi pois saranoiltaan ja laittaa oviaukkoon joku peite, vaikka vanha lakana. Kävin mittaamassa sängyssäni olevan lakanan ja se riittäisi hyvin oviaukkoon. Suunnitelma oli muuten niin sanotusti aukoton, mutta enhän minä nyt halua minkään oven päällä nukkua, jos kerran lakana on oven tilalla.
- Ihan hullu ajatuskin, tuhahdin itselleni.
- Niin, meiltä hulluiltahan se käy, nimittäin hullut ajatukset, jatkoin yksinpuheluani.
- Hullun rohkeaa tuollainen.
- Aivan pähkähullua.
Hetken itseni kanssa juteltuani ja samaa mieltä oltuani päädyin jääkaapille. En tiedä minkä takia sinne menin, ei minulla mikään nälkä ollut. Koska en halunnut käydä jääkaapilla ihan turhan päiten, niin nuolaisin sen lamppua.
- Hieman lasittunut maku, totesin kieltä makustellen.
Minun oli pakko jatkaa makustelua, joten nuolaisin kahvinkeittimen lasipannua ja keittiön ikkunaa. Kaikissa oli samanlainen lasinmaku. Ei se paha ollut, vaikka suljetulla yksi hullu oli väittänyt, että yön vanhoissa pillereissä on jo lasin maku, mikäli niitä säilytetään lasipurkissa. Tuohon vedoten kyseinen pipipää oli vedellyt aina kaikki lääkkeet kerralla. Sinne oli mennyt myös yskänlääkkeet yhdellä hörpyllä. Kolusin tuo muisto mielessäni keittiön kaappeja, mutta en löytänyt yhtään lasipurkkia, jossa olisi ollut lääkkeitä.
Miettiessäni mitä tekisin seuraavaksi, minulle tuli mieleeni kansio ja sieltä lukemani ohje. Minun pitäisi tehdä tohtori Psykon mukaan tulevaisuuden suunnitelmia. Sillä ei ollut väliä, että kuinka pitkälle ajanjaksolle niitä teen, kunhan teen jotain suunnitelmia, että minulla on joku päämäärä elämässäni.
- Hähähähää, tarvitseeko päätön päämäärän? hekottelin.
- Teenkin itselleni hyvät päämäärät, päätin lopulta.
Otin esille paperia ja kynän ja aloin hahmotella itselleni tulevaisuuden suunnitelmaa. Laitoin ensimmäiselle riville uuden Mersun. Toisen rivin suhteen minulla tuli ongelmia. En osannut oikein päättää, että kuuluuko suunnitelmiini Mätösen hautajaiset vai läksiäiset? Jätin sen auki, jos vaikka myöhemmin tarkentaisin tuota seikkaa. Kolmannelle riville kirjoitin tiukkaperseinen nainen. Ei mitään löllöä hyllyvää hyytelöä, vaan timmi nainen Ernestille. Laitoin sulkuihin, että osaa laittaa ruokaa ja siivota suihinoton lisäksi.
- Mitä vielä? raavin päätäni.
Rahaa en tarvinnut, sitä tuntui piisaavan muutenkin ihan tarpeeksi. Rahasta tuli mieleen vanhempani, eritoten äitini. Aloin nyt muistaa pikkuhiljaa myös isääni ja hänen tekemisiään. Laitoin tulevaisuuden suunnitelmiin isälle laitospaikka, kun hän tuppasi aina kiusaamaan äitiä.
- Ja paskat, miksi minun pitää ottaa paineita huomisesta, kun voin elää tässä hetkessä? murahdin ja rypistin paperin.
Minulla meinasi iskeä paha stressi päälle, kun aloin miettiä tulevaisuutta ja mitä siltä haluaisin. Ei, se ei ollut mitenkään järkevää minulle. Oli parempi elää hetkessä ja olla onnellinen. Hieman aikaa ajatuksia edestakaisin veivattuani tulin hieman vastaan tulevaisuuden suunnitelmissa. Päätin, että teen vain sellaisia päivän tai kahden päähän ulottuvia suunnitelmia. No, ehkä maksimissaan viikon päähän, jos vaikka sovin äidin kanssa vanhempieni luona käymisestä.
- Ei pidä miettiä huomisen ongelmia, sillä ne ovat vasta ylihuomisen päänsärky, totesin filosofisesti itselleni.
Jätin siis tulevaisuuden suunnitelmat Stressi-Erkeille ja keskityin itse ihan muuhun. Otin käteeni ohjelmalehden, joka oli olohuoneen pöydällä. Vilkaisin lehteä tarkemmin, ja se oli 8-Päivää lehti. Kumma juttu, en ollut huomannut sitä aikaisemmin, ihmettelin aviisia. Siinä oli kuitenkin hyvä ohjelmalehti, josta sain katsottua päivän ohjelmat. Kohta olisivat vuorossa Kymmenen uutiset. Niihin oli vielä hetki aikaa, joten päätin käydä pesemässä hampaat. Ennen vessaan menoa riisuin itseni alastomaksi, etten vaan ruiski hammastahnaa vaatteilleni. Kivahan se oli olla raikas, mutta vaikka olin hullu, niin en halunnut olla mikään hullunraikas.
Hiippailin nakuna vessaan ja sytytin siellä kaikki mahdolliset valot. Otin käteeni hammastahnatuubin ja puristin sitä.
- Pröts, tuubi sanoi ja ruikkasi tahnat lavuaariin.
Katselin hämmästyneenä sekä tuubia että lavuaaria. Olivatko nuo kaksi kimpassa? Puristin tuubin kasaan, tungin sen kärsän hammastahnaklimppiin ja sanoin:
- Ime saatana!
Toistin käskyn kolme kertaa, mutta mitään ei tapahtunut. Ruuvasin harmistuneena hammastahnatuubin korkin takaisin paikoilleen ja avasin vessan roskiksen kannen jalkapolkimella. Olin heittämässä tuubia roskikseen, kun jähmetyin niille sijoilleni. Nostin tuubin silmieni tasolle ja sanoin sille:
- Hähähähää, pakkaseen tuollainen tursauttelija joutaa.
Tuumasta toimeen, eli kävelin keittiön ikkunalle. Avasin tuuletusikkunan ja linkosin tyhjän hammastahnatuubin pihalle. Antaa pakkasen purra mokomaa tursauttelijaa, ajattelin mielessäni. Hulluillehan ei soiteltu. Palasin vessaan ja otin lavuaarin alakaapista uuden hammastahnan. Niitä oli siellä erivärisiä. Sain kiinni sellaisesta takaumasta, että käytin yleensä eriväristä ja -merkkistä hammastahnaa aamulla ja illalla. Näin maksimoin eri hammastahnojen hyvät puolet. Siinä hampaita harjatessani mietin, että voisinhan minä laittaa samaan hammasharjaan kahta erilaista tahnaa.
- No enhän voi, ihan hullua! parahdin ääneen.
- No miksi en voi?
- Entä jos toiseen poskeen tulee enemmän toista hammastahnaa ja toiseen toista?
- Niin?
- Toisen puolen hampaat narskuvat ja toisen puolen ei. Kestänkö minä sitä?
- En.
- Hyvä Ernesti, nyt sinä olet hammastahnan ytimessä.
Loistavasti päätelty, onnittelin itseäni suutani huuhdellessa. Asioita piti näemmä käydä läpi omassa päässä, niin kyllä ne siitä suttaantuvat. Otin alakaapista toisen hammastahnatuubin aamua varten ja asettelin sen äsken käyttämäni eteen. Kurlasin lopuksi suun suuvedellä ja poistuin raikkaana olohuoneeseen. Napsautin television päälle ja aloin katsella uutisia. Kuuntelin maailman tapahtumia, kun alateksti kiinnitti huomioni. Yhdessä rullaavassa tekstissä luki: Ilona palaa kotiin.
- Voi raukkaa, surkuttelin kotiin palanutta Ilonaa.
Tunsin harmia mokomaa raukkaa kohtaan, sillä kun oli ollut sama kohtalo kuin Lassiella. Jotenkin noita sammutushommia pitäisi saada kehitettyä, etteivät kaikki pala koteihinsa. Minä en halunnut palaa kotiini, joten nousin kesken uutisten sohvalta ja kävin täyttämässä saunassa olevat ämpärit vedellä. Sijoitin yhden ämpärin makuuhuoneeseen sängyn viereen ja toisen olohuoneeseen sohvan viereen. Nyt minulla olisi sammutuskalusto aina käden ulottuvilla. Mietin myös sammutuspeitteen alla nukkumista. Se miettiminen tyssäsi siihen, kun löysin kyseisen peitteen keittiön siivouskaapista ja näin miten pieni se on.
- No eihän tuon alle mahdu muuta kuin minun munat, tuhahdin pettyneenä.
Päätin uhmata kohtaloani peiton suhteen, sillä jos minulla alkaisi yöllä seistä, niin enhän saisi mitenkään kunnon telttaa aikaiseksi noin pienellä peitolla, mitä sammutuspeite on. Kunnon salko vaatii kunnon peiton, kyllä näin on. Uutisten jälkeen tuli sää, mutta sammutin television sitä ennen. Minua kammoksutti ja yökötti se sääpelle, joka heilui ruudussa keltaisessa sadetakissaan. Ihan kuin tyyppi olisi katsellut aina minua ja jutellut minulle, mokomakin ätvöke. Rapsuttelin hetken muniani sohvalla ja päätin lähteä unten maille.
Sen päätöksen toteuttaminen katkesi ovikellon soittoon. Tällä kertaa ovikello soi jotenkin nätisti, ihan eri saundilla kuin aikaisemmin. Ajattelin sen johtuvan nukahtamaisillaan olevasta kropastani. Lähdin laahustamaan ovelle täysin alastomana. Manailin mielessäni kaikki talon asukkaat ja puhisin, että tämä oli nyt lopun alku. En katsonut ovisilmästä, vaan läväytin oven selälleen hieman reippaammin. Rapussa seisoi pieni hoikka nainen, joka sanoi:
- Erkkuliini.
- Ilona, henkäisin.