www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

15.10.2017

245. Kerttumarja Puppie

PERJANTAI 19.12.

Minua kiinnosti suunnattomasti se, että tuleeko Mätösen asunnon ikkunoiden raosta savua tai muuta höyryä, joten kiersin parvekkeen puolelle. Jäin tuijottamaan pää kenossa ätvötyksen parveketta. En huomannut siellä mitään outoa, mutta silmäni poimivat ykköskerroksen ikkunasta jotain hyvin mielenkiintoista. Ikkunan edessä oli nainen, jolla oli mäyräkoirat molemmissa käsissään. Nyt ei ollut kyse elämäntapajuoposta, vaan naisesta, joka piti kylkiään vasten kahta oikeata koiraa.

En olisi muuten tarkentanut katsettani kohteeseen, mutta nainen oli siinä koirien kanssa paljain rinnoin. Pienet tisut näyttivät oikein seksyiltä mäyräkoirien kuonojen välissä. Hymyilin naiselle ja vilkutin hänelle. Harmikseni kyseisen talon ykköskerros on tuolla kohtaa toisen kerroksen tasalla pyörävaraston ja rinteen vuoksi, joten en päässyt zoomailemaan, että oliko kyseinen Elli täysin Eevan asussa. Iloni jäi lyhytaikaiseksi, sillä nainen pyörähti ympäri ja poistui ikkunasta. Jäin itse vielä odottelemaan, että tapahtuuko Mätösen asunnossa mitään normaalista poikkeavaa?

Ei tapahtunut, joten poistuin hänen parvekkeensa alta. Olin jo menossa omaan rappuun, kun mieleeni tuli vilkaista Mätösen Corollaa. Minua oli alkanut ihan oikeasti vituttaa se, että mies vaihtoi autonsa sillä välin kun olin itse suljetulla ja muissa maailmoissa. Se vanha Tercel kun sopi hänelle kuin nöyhtä napaan. Nykyinen farkkumallinen Corolla oli aivan liian siisti miehelle, varsinkaan kun hän ei kulkenut tuulipuvussa. Corollaa katsellen mietin erilaisia ratkaisuja. Voisin irrottaa autosta kilvet ja myydä sen romuraudaksi tai laittaa jonkun toisen ostamaan sen Mätöseltä sellaisella hinnalla, ettei mies voisi olla myymättä. Ostamisessa oli vain se huono puoli, että isommalla rahasummalla Jorma ostaisi itselleen vieläkin uudemman Toyotan. Tiedä vaikka päätyisi jo Avensikseen.

- Ei, se nyt vaan ei käy! kivahdin ääneen.
- Ei käykään, olen siitä samaa mieltä, kuului takaani.

Ääni ei ollut Mätösen, vaan jonkun naispuoleisen. Käännyin ympäri ja huomasin tuijottavani mäyräkoiranaiseen. Edessäni oli varmaan 180 cm pitkä hoikka nainen, joka oli pukeutunut tiukkoihin mustiin stretch farkkuihin, pitkävartisiin mustiin saappaihin ja mustaan nahkatakkiin. Naisella oli päässään pieni musta lierihattu. Vaikka oli aika viileä aamu, naisen nahkatakki oli auki ja pääsin toteamaan miten nännit painautuivat vasten mustaa merkkipaitaa. Kieltämättä aika namun näköinen paketti, mikään ei roikkunut. Tärkeintä tuossa paketissa oli se, ettei naisella ollut silikonitissejä ja se oli nyt sata varma juttu. En voinut sietää silikoneja, sillä pelkäsin kuollakseni niiden räjähtävän silmilleni.

- En pidä siitä, että minua tuijotetaan asuntooni sisälle, nainen jatkoi.
- Sorry, en juttele tuntemattomien kanssa. Haluatko kertoa nimen ennen vai jälkeen rakastelun?
- Mi-mi mitä? Hävytöntä edes ehdottaa moista. Nimeni on Kerttumarja Puppie ja olen arvostettu mäyräkoirakennelin pitäjä.
- Heippa Kerttulimarja, minä olen Ernesti Kilari, hulluista hulluin.

Kättelimme naisen kanssa. Kerttumarja katsoi minua suoraan silmiin ja minusta tuntui siltä, että katse meni läpi ja porautui jonkun männyn kylkeen takanani olevassa metsässä. Jäin hetkeksi miettimään, että voikohan noin polttava katse sytyttää metsäpalon? Ehkä ei, sillä olihan nyt jo joulukuu. Sää oli kyllä todella erikoisen lämmin tähän vuodenaikaan nähden, joten saattoihan se katse pienen metsäpalon saada aikaan.

- Minä en pidä todellakaan siitä, että alastonta vartaloani katsellaan pihalta.
- Ahaa, no se on helppo korjata. Mennään meille sisälle, voin katsella sitä sielläkin.
- Elän siveästi koirieni kanssa.

Koirien? Olin nähnyt nyt ensimmäistä kertaa naisen koirat. Mikäli pitkolla oli kenneli, niin olisihan niitä koiria pitänyt näkyä aikaisemminkin. Tiedustelin asiaa naiselta ja sain kuulla hänellä olevan kolmiossaan kuusi mäyräkoiraa.

- Kuusi, siinähän menee jo hihnat solmuun kun niitä ulkoiluttaa.
- Minä en ulkoiluta niitä kovin usein, en pidä käpyjen ylittämisestä, Kerttumarja ilmoitti.
- Mene teitä pitkin, ehdotin.
- En, minulla on apunani nuoria tyttöjä, jotka hoitavat koirieni ulkoilutuksen korvausta vastaan. Minä keskityn itseeni.

Kaikesta kyllä huomasi, että nainen oli keskittynyt itseensä, niin pukeutumisen kuin vartalonkin osalta. Hoikka nainen oli niin tiukan oloinen paketti, etten ollut ihan äsken sellaista nähnyt. Jos naisen katseen olisi voinut jollain tapaa muuttaa miellyttävämmäksi, niin siinä olisi ollut aika täydellinen paketti hoikista naisista pitäville.

Samassa sain takauman Ilonasta, joka oli ollut vaimoni. Ilona oli ollut Kerttumarjaa lyhyempi, mutta ah, niin sopivan kokoinen ja timmi paketti hänkin naiseksi ja vielä nuorempi. Molemmat olivat mustatukkaisia, mutta Kerttumarjalla oli lyhyt ja Ilonalla pitkä tukka.

- En huolisi tuolla tavalla pukeutunutta miestä, Kerttumarja sanoi ja tuijotti minua suoraan silmiin.
- Voidaan me silti rakastella.
- Saan miehen kuin miehen, sillä olen jokaisen miehen kävelevä unelma. Minun ei kuitenkaan tarvitse huolia ketä tahansa, sillä minulla on koirani ja ne rakastavat minua pyyteettömästi.
- Entä jos mies onkin eläimille allerginen?
- Pyh, pienimunaisten selityksiä. Alkoiko nenä jo vuotaa?

Virnistelin takaisin ja mietin, että laskenko housut kinttuihin ja näytän miltä iso muna näyttää, mutta sitten päätin pitää naista jännityksessä. Minua alkoi nimittäin vähän kiinnostaa, että miltä tuntuisi kiivetä noin pitkiä ja hoikkia sääriä pitkin kohteeseen?

- Ei vuoda nenä, mutta jos päästän oman metritavarani vapaaksi, niin oma tavarasi alkaa tulvia.
- Hmph, Kerttumarja hymähti ja siirsi katseensa jalkoväliini.
- Vaan en ole oikeasti kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta. Oikeastaan minulla on aika kiire. Moikkaillaan kun tavataan, heippa!

Kerttumarja jäi seisomaan pihalle kuin peltoon isketty heinäseiväs. Käännyin vielä ennen alaovelle menemistä katsomaan naisen suuntaan ja siellähän hän vielä seisoi ja tuijotti minun suuntaani. Painelin rappuun ja totesin, että tässä asuinpaikassa on huomattavasti enemmän seksikkäitä naapureita mitä edellisessä asuinpaikassani. Joku toinen oli tehnyt hyvää työtä valitessaan tämän asuinpaikan minulle.


© Rauno Vääräniemi