www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
9.9.2017
TORSTAI 18.12.
- Kuka saatana metelöi?
En saanut vastausta, mutta tajuntani palaillessa tajusin metelin pitäjän olevan herätyskelloni. Sammutin sen ja jäin miettimään, että elääkö se omaa elämäänsä? Päätin käydä kusella ja jatkaa unia, sillä minuahan eivät mitkään kellot herättele. Tallustelin puoliunessa vessaan, kiipesin siellä olevalle jakkaralle ja kusta lorottelin mahdollisimman kovaäänisesti kunnon aamukuset.
- Hihihii, siitä saatte herkkäuniset naapureiden lorotteluista kärsivät, hihittelin aiheuttamaani meteliä.
Laskeuduin jakkaralta ja aloin pestä käsiäni. Samassa huomasin peilikaapin ovessa tekstin: ”Runkulla on tänään työharjoittelupäivä, kärsi perkele!”
- Täh?
Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä, sillä olin aivan totaalisesti unohtanut, että minullahan on tänään toinen työharjoittelupäivä siinä inhottavassa kopiopaperifirmassa, jonka omistaa kaksi vanhaa kääpää. Joutuisin taas pukeutumaan hassuun valkoiseen kertakäyttökortonkiin. Peilin viesti oli kirjoitettu nähtävästi huulipunalla, eikä käsiala ollut minun, joten mietin hetken sitäkin. Tulin siihen tulokseen, että kärttyisä kodinhoitajani oli viestin takana. Laahustin takaisin makuuhuoneeseen ja asetuin sängylle niin, että saatoin paukuttaa päätä seinään. Muutaman paukautuksen jälkeen totesin, että virheliike, kyseinen seinä on liian heikko itsehoitoon. Sitten muistin, että elin nyt uutta elämää uudessa paikassa ja itsehoito piti tehdä olohuoneessa.
- Kyllä tämä duunarin elämä on täyttä kärsimystä, manailin könytessäni ylös sängystä.
Samalla muistin unikamerani ja aloin selailla innoissani mitä unia olin nähnyt. Jälleen kerran lukuisten univideoklippien seassa oli vain muutama sellainen, joista sai hämärästi selvää. Muutamassa klipissä olin näemmä unelmoinut uudesta Mersusta. Aika jees, en siis näe mitään rinkulakeulaunia. Yhdessä klipissä Mätönen kaivoi omaa hautaansa, mikä lämmitti myös mieltäni. Olenkin näemmä aika hyvä uneksimaan hyviä asioita. Sitten klipeissä tapahtui joku ihme muutos, niihin ilmestyi naishahmo. Ihan kuin nainen olisi ensin poseerannut kameralle. Tai poseerannut ja poseerannut, sillä vaikutti kuin nainen olisi hieronut kameran linssiä nänneillään.
- Huh, nyt on ollut Ernestillä kuumat unet ja varmaan mahtiseisokki, onnittelin itseäni.
Uni jatkui sillä, että nainen kääntyi selin kameraan ja pyllisti sille. Näytti kuin hän olisi ottanut suihin joltain perse pystyssä. Sitä jatkui hetken ja sitten naisen käteen ilmestyi iso musta hieromasauva, jonka tuo valkoperse ujutti itseensä takaapäin. Nyt perse alkoi vatkata ihan toiseen malliin naisen keskittyessä samalla tekemään sitä mitä oli ollut tekemässä jo aikaisemmin. Sitten klippi pätkäisi. Luulin sen jo loppuneen, kun kameraan ilmestyi vielä lopuksi rinnat ja niiden välistä valui spermaa. Se oli siinä, loput klipit olivat taas jotain häiriötä.
Aika turha vekotin tuokin tuntui olevan, kun en edes erottanut oliko naiset rönttönen karvoilla vai ilman. Päätin kuitenkin vielä tehdä kameran ohjeen mukaan, eli vaihtaa hieman sen paikkaa. Kameran toiminta häiriintyisi ohjeen mukaan magneettikentistä ja sen piti olla asennettu positiivisesti negatiivisiin kenttiin nähden. En ymmärtänyt siitä sanaakaan ja tällä hetkellä ajattelin siitä vain negatiivisesti negatiivista.
Jätin kameran ja suuntasin suihkuun. Nyt osasin ja muistin laittaa eteisen puolella olevan soittopelin toistamaan Sähköyhtiön poikien rajua räimettä. Vanhan kunnon TNT:n tahtiin sain pestyä itseni todella nopeasti. Nalle Puh -pyyhe viimeisteli suihkunautintoni.
Kävelin munasillani keittiön ikkunan ääreen. Olisin halunnut ottaa aurinkokylvyn heti aamusta, mutta eihän tähän aikaan vuodesta mikään aurinko näy, vittu pakkasta hieman ja maa jäässä. Joku koiranulkoiluttajamamma pysähtyi katsomaan minua ja pyörtyä mätkähti suorin vartaloin jalkakäytävälle. Koira yritti jatkaa matkaa, mutta pikkupiski ei jaksanut kiskoa naista yhtään mihinkään.
Olin juuri lähdössä noutamaan puhelinta soittaakseni hätäpuhelun, kun naisen viereen pysähtyi auto ja siitä ryntäsi paikalle kolme henkilöä, kaksi naista ja yksi mies. Vilkutin heille sillä seurauksella, että nyt asfalttiin tipahti toinen nainen ja mies. Jalkeille jäi vain poikatukkainen rekkakuskin näköinen nainen. Vedin verhot kiinni, sillä en halunnut nähdä enää yhtään heikkohermoista kaduntallaajaa. Pukiessani mietin, että pitäisiköhän alkaa pitää tukkimiehen kirjanpitoa siitä, montako ihmistä pyörtyy jalkakäytävälle?
- Ääh, liian vaikeata ja monimutkaista, puistelin päätäni.
Avasin television ja menin keittiöön laittamaan aamiaista. Hellan vieressä oli paketti kaurahiutaleita, lautanen ja lappu, jossa luki: ”Syö hullu aamupuurosi!”
- Nyt riitti saatanan kärtty ämmä! Karjaisin.
Minullehan ei perkele soittele mikään luiseva luuviulu, vaikka olisi ihan itse noita koko akka. Kaiken muun siedin, mutta puurohuumori ja puurolla uhkailu meni yli. Hullut eivät pidä puurosta, eikö se nyt jo ole tullut selväksi suurelle yleisölle, perkele! Otin puuropaketin ja marssin sen kanssa parvekkeelle. Avasin parvekelasituksen ja varistelin hiutaleet lintujen iloksi pihamaalle. Pyykkitelineeni näkyi olevan parvekkeella ja siinä oli kuivumassa minulle outoja vaatteita, kuten mustat pienen collegehousut ja valkoinen t-paita. Ne olivat Aino Ainion vaatteita, joten päätin laittaa pahan kiertämään. Noudin makkarin laatikosta karhuntarrateippiä ja nimenomaan sitä karheampaa puolta. Liimasin siitä pätkiä mustien housujen sisäpuolelle.
- Jos nuo ei aiheuta edes pientä kutinaa, ämmä on täysin tunteeton, jupisin itsekseni.
Keitin tämän jälkeen kahvit ja söin pari alapuolelta voideltua leipää. Jätin lopuksi keittiössä kaiken levälleen ja laitoin keittiön matot ja ruokapöydän vinoon. Samalla hetkellä televisiosta kajahti miehen äänellä:
- Ja nyt sää kaikille herkkuperseille, eli juuri sinulle!
Menin uteliaisuuttani katsomaan, että kukas se siellä kiekuu. Ei olisi pitänyt, sillä meinasin oksentaa saman tien. Ruudussa oli pervon näköinen setä keltaisessa sadetakissaan. Mies tuijotti minua suoraan silmiin ja sanoi:
- Juuri sinua minä olenkin kaivannut.
- Hyi pervo, minä en, puistelin päätäni.
Liikuin varovasti vasemmalle ja sääpervon katse seurasi minua. Tein saman toiseen suuntaan ja taas sadetakkihemmo seurasi minua katseellaan. Nyt alkoi ihan oikeasti ahdistaa. Käännyin selin, nappasin kaukosäätimen käteeni ja hiivin televisioon katsomatta keittiön puolelle.
- Sää tulee, vaikka sinä et tulisikaan, kuulin säämiehen huutelevan.
Vaihdoin kanavaa kilpailevan televisioyhtiön kanavalle. Siellä oli joku paneelikeskustelu siitä, että pitäisikö hullujen sähköhoidossa lisätä voltteja vai tihentää hoitokertoja. Olin itse lisäjännitteen puolella, sillä koin itseni aina hyvin ladatuksi sähköhoidon jälkeen. Sammutin television, sillä keskustelussa ei tulisi olemaan minulle mitään sellaista mistä minulla ei olisi omakohtaisia kokemuksia. Minulla oli vielä hetki aikaa, joten aloin selailla kännykälläni sähköposteja. Olin huomannut, että minulla on puhelimessa kolme sähköpostitiliä ja niihin pukkasi kaikenlaista viestiä. Niitä tuli tohtori Psykolta, pankinjohtajalta, Mersu-liikkeen toimitusjohtajalta ja ties mistä muualta. Roskapostia tuli myös ihan kiitettävästi. Tälläkin kertaa joku mainosti tehokasta tuholaistorjuntaa, joka voitaisiin tehdä kerrostalossa vaikka postiluukun kautta.
- Haa, Mätösellä on varmaan satiaisia tai muita kotieläimiä, jotka olisi hyvä myrkyttää, tajusin yllättäen.
Tuumasta toimeen ja soitin sähköpostissa olevaan numeroon.
- Haloo, Ötökät Vex, Pauliina puhelimessa.
- Se on Jorma Mätönen täällä joka puhuu. Ja sanon näin alkuun, että en ole isäni jorman, enkä edes oman jormani näköinen.
- Kröhöm, miten voimme auttaa teitä herra Mätönen?
- Kutisee saatanasti aina öisin ja joku rapistelee keittiössä ja vittu niitä pörriäisiä mitä asunnossa on, ettei meinaa sekaan mahtua. Suu auki nukkuessa on leipäläpi täynnä lentäviä ötököitä. Voisitteko tehdä
asialle jotain?
- Asutteko kerros-, rivi- vai omakotitalossa?
- Kerrostalossa minä asun.
- Jaa, kuulostaa kyllä aika pahalta, mutta meillä on teidän tilanteeseenne sellainen erittäin tymäkkä etämyrkytys, joka tehdään rapun kautta. Laitamme asuntoon sitä kautta kunnon satsin myrkkyä ja tiivistämme oven
vuorokaudeksi. Olette poissa kotoanne vain yhden päivän ja ongelmanne ovat poissa.
- Entä, entä jos sattuisin olemaan kotona myrkytyksen aikana?
- En suosittele.
Penäsin tiukasti, että mikäli sattuisin unohtamaan myrkytysajan ja olisin sikeästi nukkumassa kun se tehdään, niin miten minun kävisi. Pauliina kertoi, että hiukset ja kaikki karvat voisivat lähteä, nenä tulla jumalattoman punaiseksi ja alkoholin ottaminen saisi aikaan niin rajun oksennusreaktion, ettei sitä ole pirukaan ennen kokenut.
Helvetti kun minulla oli vaikea pitää pokkaa, kun mietin kaljua Mätöstä ottamassa huikkaa keskaritölkistä nenä ihan jumalattoman punaisena.
- Otan sen käsittelyn, ei tätä helvettiä kestä muuten. Tuota, olen hieman persaukinen, joten voisiko kaverini maksaa sen teille nyt verkkopankin kautta?
- Onnistuu kyllä. Mikäli maksu tulee meille tämän aamun aikana, niin voimme tehdä käsittelyn vielä tänään tai huomenna. Mikähän aika teille sopisi parhaiten, eli ette ole silloin kotona?
Mietin Mätösen tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että mies kävi töissä ja olisi varmaan kotona aikaisin aamulla.
- Kuinka aikaisin aloitatte aamulla?
- Se on sovittavissa. Teemme jopa yötöitä jos niin haluatte.
Samassa tajusin, etten tiedä Mätösen rapun ovikoodia. Sitten muistin, että siihen rappuun on pääsy pyöräkellarin kautta myös minun omalla avaimellani, koska Mätösen rapussa on taloyhtiön ainoa kuivaushuone.
- Sopiiko huomenaamulla viideltä? Tuota, siitä maksusta, voinko sittenkin maksaa sen aamulla käteisellä?
- Sopii ja voitte maksaa myös käteisellä. Käsittely + matkakulut tekevät yhteensä 259 euroa. Uusintakäsittely maksaa tasan 200 euroa, mikäli ongelma ei poistu.
Meinasin möläyttää, että ei se poistu, mutta sitten tajusin naisen tarkoittavan ötököitä, ei itse Mätöstä.
- Nähdään sitten aamulla, Pauliina sanoi.
- Siis tuletko sinä itse paikalle?
- Tulen.
- Heippa sitten ja pistä päälle jotain tiukkaa jos vartalosi on piukka!
- Kuulemiin!