www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

15.7.2017

230. Parveketaidetta

KESKIVIIKKO 17.12.

Pomppasin ylös kuin vieteri tasan puoli viideltä, kun herätyskelloni aloitti jumalattoman mekkaloinnin. Sairas laite, kirosin sen mielessäni. Istuin hetken sängynreunalla ja mietin duunarin kurjuutta, kunnes muistin, ettei minulla ollut tänään työpäivä, vaan piti maalata mulkku Mätösen parvekkeen kaiteeseen. Ponkaisin ylös ja meinasin riisua kalsarit suihkussa käyntiä varten, kun tajusin olevani munasillani. Tutkin sängyn, sängynalustan ja koko makuuhuoneen, mutta kalsarit olivat hävinneet jonnekin. Tuijotin tuimasti jalkojen välissä roikkuvaistani ja sanoin sille syyttävästi:

- Taidat diilata minun kalsareita. Pillu ei siis riitä, vaan pitää saada vielä massiakin, olet kyllä täys mulkku sinäkin!

Kävelin pesuhuoneen ovelle, kun päähäni tuli kirjainyhdistelmä.

- TNT, mikä helvetti se muka on? raavin järjenjuoksuani.

Astelin suihkuun, avasin hanan ja taas se TNT tuli mieleeni. Hiuksia pestessäni minulle tuli mieleen sähköyhtiö. Jäin miettimään, että aikovatkohan ne katkaista minulta sähköt? Sitten minulla välähti:

- Ehehehee, sähköshokkeja.

Kuivasin itseni Nalle Puhiin, kävin kaapista puhtaat vaatteet ja laitoin lakanan valmiiksi maalausurakkaa varten. Olin yllättäen löytänyt kaapeistani myös mustaa spraymaalia. Se ihmetytti minua hieman, mutta päättelin eläväni niin pimeän rajamailla, että ehkäpä maalaan välillä itseni mustaksi ja häviän muiden näkyvistä. Lääkäriteippiähän minulla kyllä oli aina, se oli juurtunut takaraivooni. Hieman ennen viittä astelin pihalle odottamaan nosturia. Se oli täsmällinen, pakettiauto kaartoi pihaan tasan viideltä. Sitä ajoi joku laiha hippitukka, jolla oli jäänyt partakin ajamatta sitten Jeesuksen syntymän. Odotin tyypiltä jotain mussuttamista tämän homman luonteesta johtuen, mutta mitä vielä. Hemmo astui alas pakusta, heilutteli kädessään punaista spraymaalipurkkia ja kysyi:

- Löysin autosta punaista maalia, jos vaikka haluat vähän väriä siihen mulkkuun.
- No perkele, pistetään tatti punaiseksi.

Pitkätukka suoritti nosturille valmistelevat toimenpiteet niin, että se oli irti autosta ja vakaasti paikoillaan parvekkeen alla. Sain myös opastuksen sen käyttöön. Tärkein ohje oli, etten putoa.

- Voisin kyllä ottaa sen satasen heti, jos sittenkin putoat, partasuu vinoili.
- Samapa tuo, kun olit niin täsmällinen, sanoin ja tälläsin satasen hänen kouraansa.

Nosturintuoja lähti ja minä jäin suorittamaan tehtävääni. Nostin itseni Mätösen parvekkeen luo ja teippasin lakanan sen kaiteen ylä- ja alareunaan. Maalasin ensin mustalla. Sen tehtyäni tajusin, että olisi pitänyt maalata vain ääriviivat. Nyt maalaamani kuva näytti lähinnä afrikkalaiselta erektiolääkemainokselta ennen lääkkeen vaikutusta.

- No, vituttaapahan valkokyrpäistä Mätöstä enemmän, kohautin hartioitani.

Lopuksi maalasin vielä tatin punaiseksi. Hetken mietittyäni vedin myös pallit punaiseksi. Siitä tuli vähän oudon näköinen, joten otin lakanan pois ja maalasin ilman sapluunaa palleihin vielä mustat karvat. Katselin aikaansaannostani ja täytyy todeta, että enpäs ole tuon järkyttävämpää lopputulosta saanut ennen aikaan, vaikka elämässäni on sattunut yhtä sun toista. Minua meinasi alkaa ahdistaa, kun mietin miten kätteni jäljet näkyvät Mätösen mulkussa. Päätin pestä käteni heti sisälle päästyäni, jotain rajaa mulkunkin kättelyssä. Nosturi laskeutui alas kuten piti, ja minä liukenin paikalta tykötarpeineni. Puolen aikaan pitkätukka ajoi paikalle ja otti nosturin taas autonsa perään. Hyvä firma, ei turhia nipottamisia, kiittelin mielessäni nosturifirmaa.

Musta spraymaali meni kaikki, joten heitin purkin roskikseen. Laitoin pannullisen kahvia, että heräisin kunnolla, kun minua alkoi ahdistaa:

- Tyhjä maalipurkki roskiksessani on kuin myöntäisin syyllisyyteni, eiiiih!

Hitto jos tänne asuntooni tehdään rynnäkkö poliisien mursuryhmän toimesta ja roskikseni tutkitaan, jään heti kiinni. Voisin tietysti selittää, että tumma mies, jolla oli mustaa maalia vaatteissaan, toi maalipurkin roskikseeni, mutta se kuulosti aika huonolta selitykseltä. Niinpä kaivoin purkin roskiksesta ja hipsin sen kanssa sukkasillani rappuun. Koska en tiennyt kenen muun piikkiin olisin maalaushomman laittanut, kiipesin kolmanteen kerrokseen ja jätin purkin Mikko Alapallon oven taakse. Mielessäni kävi kirjoittaa siihen, että Mikon mulkkumaali, mutta ehkä se olisi ollut jo liian ilmeistä toisen lavastamista. Palaillessani takaisin alakertaan, törmäsin toisessa kerroksessa Minkaan, tuohon parikymppiseen nuoreen neitoseen.

- Mitäs nyt puuhaat? Minka tapitti minua.
- Tulin odottamaan sinun avautumistasi. Kestääköhän se vielä monta vuotta, että jalkovälisi avautuu?

Samassa Minka pyörähti ympäri, nosti lyhyttä hamettaan ja pyllisti tiukoissa mustissa housuissaan minulle.

- Kuolaa tuota siihen asti.
- Sori, kuiva suu, ei onnistu, mutta voisin kyllä meisselilläni yrittää sitä raottamista.
- Hahaa, hanki kuule ikäistäsi panoseuraa tai runkkaa nettipornoa katsellen. Moikka pervo!

Vai pervo, puhisin likan kadotessa rappuun. Kukas pervo se persettä oikein näyttelikään? Ei saa turhaan pyllistellä, ellei ole antavalla päällä. Väärät signaalit ovat täysin kiellettyjä. En kerinnyt lähteä edes liikkeelle, kun Minkan perheen ovi avautui uudelleen ja rappuun astui vanhempi nainen. Hän jäi katsomaa minua kysyvästi. Hieman pyöreähköllä punapäällä oli sen luokan rintavarustus, että minä jäin puolestani tuijottamaan niitä. Nainen oli ihan selvästi tyttärensä äiti, eli Minkan.

- Huomenta, nainen sanoi.
- Ernesti Kilari, alakerrasta, tuletko aamukahville?
- Öh tuota, join juuri. Ai niin, Anneli Alavetelä, hauska tutustua. Tyttäreni taisikin mainita teistä tässä joku päivä. Ai te olette se mies.

Annelin katse laskeutui alaspäin, nainen zoomaili aika suoraan jalkoväliäni. Nyökyttelin päätäni ja kerroin tavanneeni hänen tyttärensä.

- Nyt minun pitää mennä, Minka odottelee jo auton luona. Nähdään varmaan jatkossakin.

Katselin taas loittonevaa naista, tällä kertaa vähän vanhempaa versiota. Tiukka pyöreä perse se näytti äidilläkin olevan, vaikka tisseillä olisi kelluttanut Ruotsinlaivan. Olin suorastaan järkyttynyt näkemästäni, sillä en kyennyt kuvittelemaan noin isoja rintoja. Vaikka miten yritin, niin kuvitelmistani jäi aina joko toinen rinta pois tai sitten molemmat näkyivät vain osittain.

- No jo on pieni mielikuvitus, puhisin laskeutuessani omaa kerrostani kohti.

Rapussa ei näkynyt enää ketään, joten livahdin sisälle omaan asuntooni. Piilotin punaisen maalipurkin yhteen kaappiin, ettei se satu heti silmiin. Kaivoin sen hetkenpäästä esille ja teippasin siihen pätkän teippiä, johon kirjoitin sen olevan valkoista maalia. Korkki oli punainen, joten irrotin sen. Miettiessäni sen sijoituspaikkaa, silmiini sattui lattialla oleva teipattu ja osittain maalattu lakana.

- No niin, siinä se mulkun mallikin lepää, puuskahdin.

Mielessäni kävi käydä tunkemassa se Alapallon postiluukusta, mutta voisi olla turhan työlästä, sillä lakana oli aika iso. Päädyin laittamaan sen roskapussiin, johon tekstasin Alapallon nimen. Laitoin punaisen korkin samaan pussiin ja lähdin kiikuttamaan pussia saman tien roskakatokseen. Alavetelät olivat jo poistuneen autoineen, joten isojen tissien tiiraileminen jäi sitten siihen aikaisempaan.

- Huhuu, onko roskaväkeä paikalla? huutelin roskakatoksen ovenraosta.

Kukaan ei vastannut, joten avasin oven ja livahdin sisälle. Sujautin pussin yhteen kolmesta sekajäteastiasta. Sitten huomasin paperinkeräysastian. Päätin vilkaista, että luetaanko täällä perinteisiä pornolehtiä. Tiedä mitä ruokottomuuksia se Mätönenkin tilaa himaansa. Nostin astian kannen auki ja syvennyin tutkimaan sen sisältöä. Tongin aikani, mutta en löytänyt yhtään perverssiä lehteä.

- Saatanan nettirunkkarit, kirosin ääneen. - Eikö täällä kukaan harrasta mitään perinteistä pornoilua.
- Anteeksi napuri, takaani kuului.

Nostin katseeni paperinkeräysastiasta. Roskakatoksen ovella seisoi Piu Liu tiukoissa trikoissa ja pienessä mustassa urheilutopissa.

- Etsikö sinä porno?
- Etsin, mutta eihän täällä kukaan roiski perinteisten lehtien sivuille. Onnettomia nettinypläreitä, pah!
- Minulla nyt vapaa, minä tehdä sinulle cock massage sinun kotona. Vain yksi satanen.

Katsoin naista tarkemmin ja vispasin sormellani toista korvaa. Olinko tosiaan kuullut oikein, että täälläpäin seksistä pitää maksaa jotain? Olinko minä sotkeutunut johonkin todelliseen köyhälistöön?

- Puhuitko jotain rahasta, vai viheltääkö minulla korvissa?
- Minulla business, cock massage.
- Minulla taas iso mulkku ja terveet kädet, näytin käsiäni.
- Viisikymppiä, nyt heti, Piu Liu tinki itse alaspäin.

Vai alettiin tässä sitten tinkiä mokomasta mulkun vatkaamisesta, puhisin mielessäni. Kyllä ne neitoset sen ovat yleensä ilmaiseksi tehneet. Tämä oli kuitenkin naapurini bisnes, joten raotin lehtiroskiksen kannen, nappasin sieltä yhden lehden ja tein oman tarjoukseni:

- Me Kantturat -lehti ja kuppi kahvia.

Piu Liu puisteli päätään ja ilmoitti, että kyseessä on hänen lehtensä. Käskin lukea sen uudelleen kahvikupin kera. Ei kelvannut sekään tarjous, joten poistuin roskakatoksesta. Piu Liu kipitti perässäni ja talon kulmalla hän sanoi:

- 25 euroa, lyhyt cock massage, nyt heti.
- Valitan, valtavan pitkä mulkku, lyhyt ei onnistu, jäisi puolitiehen.

Rapistelin jo omaa oveani, kun Piu Liu tuli taakseni ja kysyi:

- Kuinka iso?
- Näytän satasella.

Nainen meni ihan hämilleen ja alkoi änkyttää, ettei hänellä nyt satu olemaan rahaa.

- Voin kyllä velaksikin näyttää, kun kerran ollaan naapureita.
- Nytkö?
- Nyt.

Piu Liu tuli perässäni eteiseen ja suljin oven. Riisuin kengät ja laskin sen jälkeen housuni nilkkoihin ja näytin sen missä oli näytettävää. Nuori aasialaisneitonen meni ihan hämilleen nähdessään vehkeeni.

- Kauhea, hän henkäisi.
- Ihana se on myöhemmin, usko pois.
- Minun pitää nyt mennä.

Samassa nainen oli poissa ja minä jäin housut nilkoissa eteiseeni. Kirosin mielessäni, että sinne meni velkoineen päivineen. Yritä tässä sitten tehdä bisnestä kun velalliset karkaavat heti velan tehtyään. Harmittelin, etten ollut laittanut oveani turvaketjulla kiinni, noin lyhyt nainen ei olisi sitä ylettänyt kovin nopeasti avaamaan.


© Rauno Vääräniemi