www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
4.5.2017
TIISTAI 16.12.
Heräsin minuuttia vaille herätyskellon soiton. Tuijotin epäuskoisena herätyskelloa, sillä enhän minä nyt jumalauta nouse koskaan näin aikaisin ja silti olin hereillä.
- Voi saatanan, saatana, hermot menneet jo ennen ensimmäistä työpäivää, kirosin paukuttaessani päätäni seinään.
Lopetin pääni paukuttamisen herätyskellon soittoon. Sillä samassa muistin kaksi asiaa, joista toinen vitutti ja toinen kiinnosti. Se eilen näkemäni verkkopaitainen sika röökillä oli vanha naapurini Mätösen Jorma. Millä opilla se mulkku on tänne raahautunut? Ei sen vanha Terceli ole kyllä kestänyt ajomatkaa tänne. Toivoin miehen olevan vain kyläilemässä, mutta siinäkin on riesansa, mikäli täällä asuu joku Mätösen tuttu, vaikka sen veli, hyi saatana. Mieleeni hiipi kaksi täysin samannäköistä Mätöstä. Olin oksentaa.
Seuraavaksi ryntäsin unikameran tallennusten ääreen. Halusin into piukeana tutkailla millaisia unia näen, sillä muistan aika harvoin uniani. Kannettavan kovalevyllä oli aika monta tallennetta. Aloin klikkailla niitä auki kameran sovelluksesta.
- Paskaa, paskaa, paskaa, tyhmä, plääh, sontaa, kuraa, mitä vittua, täh, ei, ei, ei. Eikö täällä ole mitään järkevää?
Tallenteet olivat ihan mitä sattuu. Vähän kuin joku olisi juossut kamera kädessä tiheässä metsässä. Ei yhtään pornoa, ei pillun pillua tai mitään avaruusseikkailua vierailla planeetoilla tai muutakaan kivaa ja yllättävää.
- Hetkinen, se kalibrointi!
Äkkiä minulla välähti mielessäni, että sormeni oli ollut eilen yhdessä kohtaa liian nopea ja kalibrointikysymyksen kohdalla olin klikannut sen ohittamista. Menin asetuksiin ja valitsin kalibroinnin. Minun piti tuijottaa kameraa hetki, ja kohta ohjelma ilmoitti kalibroinnin suoritetun. Säädin vielä varmuuden vuoksi ohjelman herkkyysasetuksen täysin tappiin. Jatkoin sen jälkeen tallenteiden perkaamista. Yhdessä kohtaa näytti tutulta ja aloin tutkia tallennetta tarkemmin.
- On se takapuoli, hämmästelin videota. - Mutta mitä se tekee?
Peppu nousi ja laski videolla. Se oli sen verran epäselvä, etten saanut selvää, että minkä vuoksi se teki niin.
- Kovin on luiseva, ei se ainakaan se eilinen isoperse ole, pyörittelin päätäni.
Tallenteista ei selvinnyt mitään muuta. Ihan kauheata sontaa mokoma laite, mikäli ei pysty parempaan, manailin koko systeemin. Onneksi kyseessä oli halpa, alle satasen laite. Harmistuneena liian aikaisesta heräämisestä ja toimimattomasta unikamerasta, marssin kuselle. Kusta lorotellessani katseeni osui vessassa olevaan pyykkikoneeseen. Muistin eilisen pyykinpesun. Kurkkasin koneeseen ja se oli tyhjä. Lakanaa ei näkynyt missään. Raavin päätä ja persettä yhtä aikaa ja mutisin:
- Enpä tainnut saada eilen naistakaan, vittu miten luonnollinen uni.
Seuraavaksi marssin kylppäriin. Siellä oli pyykinkuivausteline ja telineellä sekä lakana, että mustat housut ja valkoinen t-paita. Hypistelin sekä housuja että t-paitaa ja puhisin ääneen.
- Mikähän vitun Mikki Hiiri näitä käyttää, ei nämä ainakaan minulle sovi.
Sysäsin telineen eteiseen ja menin suihkuun. Ahdistuin suihkussa lisää, ihan kuin minun olisi pitänyt tehdä muutakin kuin suihkutella ja pestä pääni shampoolla.
- Paska suihku, pesen seuraavan kerran itseni vessassa, murahdin itseäni kuivaillessa.
Onneksi Nalle Puh -pyyhe oli mukavan pehmeä ja hellä minulle. Tuntui hyvältä kun edes joku välitti ja oli samaa mieltä. Otin eteisestä puputohvelit ja läpsyttelin aamukahville. Keitin tasan pannullinen mokkaa. En keitä koskaan vähempää, sillä aikoinaan kun keitin sitä vähemmän, tulivat hullut ystäväni kylään ja joivat kaiken. Enää se ei toistu. Kahvipannun luota minun piti palata eteiseen, sillä jotenkin minusta tuntui siltä, että sieltä puuttui jotain.
- No missä vitussa se pyykkiteline on nyt?
Tämähän alkoi olla jo kuin Hitchcockin leffoissa tai sitten dementiani on pahempi kuin muistan. Pyykkiteline oli eteisessä, se oli laitettu siististi seinän ja Pohjois-Korea -kaapin väliin. Kurkkasin kaappiin, mutta siellä ei ollut mitään tai ketään. Tämän täytyi olla joku trauma, päättelin ja palasin keittiöön. Tein muutaman alapuolelta voidellun leivän, sillä tuleva työpäivä saattaa olla rankka. Vilkaisin aamiaista nauttiessani sähköpostin. Äiti oli laittanut viestin, että minun pitää mennä keskiviikkona käymään poliisilaitoksella. He haluavat kuulla minua Ilonan katoamisen johdosta, nyt kun olen siinä kunnossa, että minulta saa selvän vastauksen. Minut oli pyydetty käymään siellä 8 – 16 välillä. Voisin itse valita ajankohdan ja ilmoittautua sellaiselle henkilölle kuin Silja Veryhi.
- Eikä, en minä puhu laivaa enkä vieraita kieliä, parahdin nimeä tavatessani.
- Entä jos ne tulkitsevat minut väärin kielimuurin takia ja minut muurataan Berliinin muuriin niin, että paljas takapuoleni jää kaikkien ohikulkijoiden läpsittäväksi?
Minun oli pakko käväistä makuuhuoneessa takomassa päätäni seinään, että rauhoituin. En minä halunnut tulla osaksi Berliinin muuria, enkä kielimuuria tai mitään muutakaan muuria, kuten vaikka palomuuria. Samassa puhelin soi, se oli äiti.
- Heippa äiti, miten tyyny jaksaa?
- Huomenta Ernesti. Soittelin vain varmistaakseni, että olet lähdössä tänään siihen työharjoitteluun. Ne firman omistajat ovat myös olleet tohtori Psykon asiakkaita ja sen vuoksi tarjoavat sinulle tämän mahdollisuuden.
- Ihan kiva, mutta kuka tämä Silja Veryhi on? Viedäänkö minut laivalla Ruotsiin puhumaan vieraita kieliä?
- No eikä viedä. Silja on suomalainen, ihan kiva nainen. Puhuu kyllä suomea.
Äiti kertoi tavanneensa Siljan muutaman kerran ja vakuutteli, ettei minulla olisi hänen kanssaan mitään hätää. Tämän jälkeen äiti halusi kuulla minun eilisestä päivästäni. Kerroin suoraan, että löysi marketin ilmoitustaulun kautta yhden jumalattoman ison isoperseen ja paukutin sitä takaapäin täällä, mutta en saanut laueta sisälle.
- No mutta Ernesti, eikö me olla sovittu, ettei näitä juttuja tarvitse noin yksityiskohtaisesti kertoa, äiti hymähti.
- Ai jaa, no sitten minä kusin ränniin katolla, näin Mätöstä muistuttavan paskamahan ikkunassa ja törmäsin täällä asunnossani sellaiseen outoon hiippariin. Sillä oli rätti kädessä.
- Aah, Aino on siis näyttäytynyt sinulle. Ihan kiva nainen, eikö olekin?
- Pitääkö sitä ruokkia jotenkin?
- Ei tarvitse, Ainolla on oma koti. Hän käy pitämässä sinun huushollin siistinä ja pesee pyykit sekä tiskaa astiat. Kodinhoitaja siis.
- Vähän outo nainen.
Äidin mielestä minä liioittelin taas asioita. Mätösestä äiti kertoi, että kyllä Jorma Mätönen asuu samassa taloyhtiössä. Oli muuttanut tänne kaksi vuotta sitten, kun peri äitinsä. Osti perintörahoillaan tästä taloyhtiöstä kolmion ja asuu siinä.
- Miksi se tänne muutti, olisi uinut Viroon. Siellä olisi viinakin halvempaa.
- Miksi nyt ihmiset muuttavat? Halvemmat asunnot kuin Helsingissä tai lyhyempi työmatka, en minä tiedä tarkemmin hänen muuttamisestaan.
- Minulla on kansion mukaan isä, voisitko kertoa jotain hänestä?
- Isäsi on tuota … sinua lyhyempi, hänellä on vähemmän hiuksia ja hän on eläkkeellä, ollut jo jonkin aikaa.
- Mitä isä tekee nyt?
- No tuota, isäsi maalaa tuolia.
- Maalaisikohan isä minunkin ruokapöydän tuolit? Ne ovat valkoiset ja pelkään niiden ruskettuvan ajan mittaan.
- Ernesti ei, isä ei maalaa sinun tuolejasi, vaan ainoastaan omaansa. Keskustellaan myöhemmin lisää asiasta.
En saanut äidistäni enempää irti isää koskevissa asioissa, vaikka kuinka yritin tingata. Vanhemmat ovat kyllä ihme jääriä. Lastaanhan tulisi auttaa sen minkä kykenee. En suuttunut kuitenkaan äidilleni, sillä hänen puhelunsa oli rauhoittanut oloani ja tunsin itseni kyllin vahvaksi ottamaan vastaan päivän haasteet. Mätösen suhteen minun piti tehdä jotain, mulkun pitää saada jotain sellaista mitä mulkku ansaitsee. Enkä nyt tarkoita mitään tiukkaperseistä munan vatkaajaa, vaan ihan jotain muuta ja mahdollisesti pysyvämpää kuin yksi pano. Menin kahvikuppi kädessäni katsomaan ulos ikkunasta ja tarkastelin Mätösen parveketta. Kipaisin sen jälkeen omalle parvekkeelleni ja totesin voivani huudella mulkulle sieltä, mikäli avaan reunimmaisen lasin. Parvekkeella oli kylmä, joten palasin sisälle jatkamaan kahvin nauttimista.
Aloin selata nettiä, että mitä jäynää tekisin Mätöselle. Muillakin oli mulkkuja naapureita ja netissä ehdoteltiin kusemista pellille, sen jäädyttämistä ja postiluukusta sujauttamista. Toinen hyvä neuvo oli tehdä Mätösestä profiili homodeittisivustolle. Molemmat olivat ihan toimivia ratkaisuja, mutta kumpikaan niistä ei ollut sellainen, että kaikki muut naapurit tajuaisivat Mätösen olevan mulkku, siis oikein iso mulkku.
- Iso mulkku, siinähän se ratkaisu onkin!
Pomppasin ylös pöydästä ja menin katsomaan keittiön ikkunasta. Mätösen parvekkeen kaide suorastaan huusi jotain pientä koristelua, kuten isoa velttoa kyrpää, jonka joku piirtäisi siihen. Parveke oli sen verran korkealla, ettei sinne millään tikkailla mentäisi. Pitää saada nosturi. Onneksi on netti, joten minulla oli pikaisella haulla muutama nostinlaitteita vuokraava firma esillä. Valitsin KKK-nostinpalvelun, sillä he lupasivat ilmoituksessaan nostaa mitä vain, minne vain ja koska vaan.
- Nehän voisivat nostaa ensin minun harjoitteluajan palkkaa, ehehehee, repeilin känny kourassani.
- Ai paska, eihän siitä saa palkkaa, vittu mikä keksintö koko harjoittelu.
Käänsin ajatukseni nostinlaitteeseen ja soitin firmaan. Muutaman hälytyksen jälkeen siellä vastattiin:
- KKK-nostimet huomenta, Jaakko puhelimessa.
- Ernesti täällä heippa. Saako huomenaamuksi nostimen ja miehen paikalle? Pitäisi saada maalattua mulkun kuva toisen kerroksen parvekekaiteeseen?
- Kyllähän nostimen saa, mutta mihin te sitä miestä tarvitsette? Mulkun malliksiko?
Kerroin, että käyttämään sitä laitetta. Jaakko kertoi, että tässä tapauksessa mies voi tulla, mutta ei käyttämään laitetta tuollaiseen tarkoitukseen.
- No vittu, mitä Ku Klux Klaanilaisia te olette, kun ette yhtä mulkun piirtäjää suostu nostamaan?
- Anteeksi, nostinfirmamme nimi on Kuis Korkeal Kurkotat, eli ei mikään hämärä klaani valtameren tuolta puolen.
- Ahaa, siis samaa sarjaa tämän Kuis Huiskii -hyttyshätistelypalvelun kanssa.
- Ei, me ollaan kyllä vain tämä yksi ja ainut firma.
- Ette siis ole myöskään kimpassa sen Kuis Panee -treffipalvelun kanssa?
- Emme.
Ehdotin Jaakolle, että yhtyminen kannattaisi, siis ihan firmojenkin kesken. He voisivat nostaa nostimillaan ihmiset hyttysparvien yläpuolelle ja monille pano puussa olisi elämän ainutkertaisin kokemus ja mahdollisesti myös vaarallisin. Lopulta päädyimme sellaiseen tulokseen, että mies tuo aamulla nostimen, jättää sen kertomaani paikkaan ja näyttää minulle miten sitä käytetään. Teen mitä teen ja mies hakee nostimen pois heti sen jälkeen. Jos tästä tulee jotain sanomista, niin nostin piti jättää hetkeksi siihen, kun vetoauton piti käydä nopeasti hakemassa varaosia. Sovimme, että koko hoito kuljetuksineen maksaa tasan satasen, mikäli homma hoidetaan huomenaamulla kello viideltä. Nostin on menossa työkeikalle ja voi pysähtyä aamulla parvekkeen alle puoleksi tunniksi. Puhelun jälkeen minua alkoi ahdistaa, sillä enhän minä osannut piirtää edes mulkkua, vaikka iso malli roikkui omien jalkojeni välissä.
- Mitä noillakin kädeksi kutsutuilla tikuilla teet kun et osaa edes piirtää, häh? soimasin itseäni.
- Kaivan nenää, pyyhin persettä ja tinttaa otsalohkoon, ellei tuo vittuilu lopu, vastasin samalla mitalla.
Keksin lopulta ratkaisun. Haen netistä velton mulkun kuvan, piirrän sitä mallina käyttäen isomman kuvan yhteen valkoiseen lakanaani. Sen jälkeen leikkaan lakanaan mulkun näköisen sapluunan. Sapluuna teipillä kiinni Mätösen kaiteeseen ja maalaan siitä spraylla.
- Jes, netti on täynnä velttoja mulkkuja, innostuin.
Kirjoitin taikasanat hakukoneeseen ja klikkasin kuvahaun puolelle. Yllätys oli melkoinen katsellessani kuvia.
- No voi su saamari, täällähän on vain poliitikkojen kuvia, hämmästelin hakutulosta.
Minun oli ihan pakko katsoa, että olinhan kirjoittanut hakutermit oikein. Kyllä olin, hakusanoina olivat ”veltto mulkku”. Hakutulosten kärjessä oli yksi kuuluisa naispoliitikkokin.
- Ehehee, täti onkin setä, ehehee, repesin totaalisesti.
- No tuosta naisesta en kyllä ainakaan näe enää päiväunia, hyi hitto.