www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle
24.5.2009
- Ilona Kilari, Kilari, Ilona Kilari, Ilona, Kilari Ilona, kuului samassa tuoreen aviovaimoni kilkatus.
- Mitä teet, eikö nimi meinaa pysyä mielessä? tiedustelin häneltä.
- Harjoittelen nimeäni, kuten Jaska tekee aina peilin edessä.
- Ai siis se, nimeni on Pontti, Jaska Pontti?
- Just niin.
Tuo ei ollut muuten tullutkaan mieleeni vielä tänään, että naisellani on nyt sama sukunimi minun kanssa. Osaisikohan se kantaa sitä yhtä arvokkaasti kuin minä? Entä jos se pilaakin minun sukunimeni ja kohta se myydään jonnekin halpamaahan ja pian miljardit ovat Kilareita? Olin tähän saakka ollut aika otettu tästä harvinaisesta sukunimestäni, mutta nyt huolestuin toden teolla.
- Ilona, miten meinaat menetellä uuden sukunimesi kanssa?
- Ai jaa, pitääkö sen kanssa menetellä jotenkin? Pitääkö minun pestä tai silittää sitä jotenkin?
Tuohan olikin vitun hyvä ajatus, nimittäin Kilari-sukunimi silitettynä, jäin miettimään naiseni heittämää kysymystä. Kilari puhtaana ja silitettynä, sehän kuulosti suorastaan sairaan hyvältä.
- Miten se pestään? Ilona jatkoi.
- Ääh, nyt minä menin ihan sekaisin, raavin päätäni, sillä en muistanut enää mitä minun piti naiseltani kysyä.
- Ootko sä nyt ihan Mätönen?
- Täh, se paskamaha piilohomoko?
- Ai jaa, no et varppina ole mikään isomahainen hoopo.
- Tiedoksi tästä Kilari-sukunimestä, sitä ei myydä kenellekään, sitä ei pantata, sitä ei kohdella väärin eikä kirjoitella mihinkään turhiin
paikkoihin, opastin naistani.
- Ai niin ku mihin turhaan paikkaan?
- Vessan seiniin.
- Ei haittaa, yleensä mä vedän mun nimeni tussilla suoraan pyttyyn, hihihii.
Tuo nyt ei käynyt ollenkaan laatuun, joten otin Ilonan puhutteluun ja opastin hänet tästä lähtien kirjoittamaan pyttyihin nimen Jorma Mätönen ja perään miehen puhelinnumero. Tyttöni ihmetellessä mitä miehen nimi tekee naisten vessan pytyssä, kerroin Mätösen olevan pohjimmiltaan sen verran neiti, ettei sitä kukaan muu edes ihmettele.
- Onhan sillä munat, Ilona vänkäsi.
- joo, mutta ei munaa, neiti siis!
- Voi ristus, olihan jäykkä istunto, pappi Risto Juutas tömisteli olohuoneen naama punaisena.
- Kakkako jumi? Ilona tiedusteli.
- Ei rakas lapseni, vaan räsysököllä voittamani vaatteet tekevät paksusta ropastani yhä enenevissä määrin taipumattoman.
- Kihii, pappi on paksu kuin tynnyri, Ilona repesi.
- Luojan luoman lapsen nauru on musiikkia papin korville, Risto Juutas totesi ja alkoi latailla
vesipiippuaan.
Samassa pihasta kuului hälytysajoneuvon ääni ja ryntäsimme pappia lukuun ottamatta kaikki ikkunaan. Pihaan oli ängennyt kuusi poliisiautoa, kaikki Transporttereita. Yhden takaovi avattiin ja sieltä nostettiin ulos Armi-koira, joka oli nimestään huolimatta poika. Armi oli Shitpulli, eli Pekan ja Jaskan kehittämä taistelukoirarotu, joka hukuttaa vastustajansa paskaan, siis siihen itseensä. Armi oli nyt palannut retkiltään omistajiensa luo.
- Oih, kun se on nätti, Ilona huokaili nenä ikkunassa.
- Ja hyväluonteinen, Pekka jatkoi.
- Vähän se on kyllä kallis pitää, mutta onneksi hankkii itse osan ruoasta, Jaska lisäsi.
- En kyllä ottaisi tänne vakituiseen asumaan, haisee paskalle ja tuijottaa kuin tahtoisi tappaa, kerroin omat mielipiteeni.
- Minä puhuin kyllä tuosta nuoresta poliisimiehestä, huoh, Ilona jatkoi huokailujaan.
- Kenestä noista? murahdin.
- Tuosta yhdestä söpöstä, joka juoksee pelkissä kalsareissa, tihihiii.
Tottahan toki, yksi konstaapeli juoksi maijan ympäri kohtalaisen rivakkaa vauhtia ja Armi hänen perässään housut suussa. Tuo oli käynyt erittäin nopeasti, sillä ainakaan edellisellä vilkaisulla en ollut huomannut ketään ilman housuja.
- No niin, nyt niitä on jo kaksi, kumpi se sinun lemppari olikaan? Pekka nypläsi rastaansa.
- Minä olen nähnyt jo ainakin kolme kalsareisillaan juoksevaa poliisia, Jaska huomautti.
- No niin, nyt sieltä tuli sitten ensimmäinen naiskonstu pelkissä alusvaatteissa, huokaisin puolestani itse syvään.
- Pyytäkää se tulemaan ripittäytymään minulle, kuului samassa olohuoneen sohvalta papin käskevä ääni.
- Ei tämä mikään treffipalvelu ole, hanki itse omat naisesi, Pekka kivahti.
- No, uskonmiehen on tehtävä mitä uskonmiehen on tehtävä, pappi totesi ja kävi avaamassa asunnon oven, palaten itse sohvalle
samalle paikalle.
Muutaman minuutin päästä alkoi rapusta kuulua epämääräistä mekkalaa, joka oli pääasiassa kiroilua molemmilla kotimaisilla kielillä. Jaska ilostui kuulemastaan ja kertoi Armin olevan siitä kiitollinen koira, että kohteli kaikkia tasaveroisesti. Pian mekkala oli ovella ja siellä joku karjui heidän olevan poliisista.
- Mistä poliisista? huutelin takaisin.
- Helsingin…
- Vantaan…
- Espoon…
- Liikkuvasta…
Johan tuli vastauksia kuin pampun iskuja, hymähdin mielessäni. Odotin sen jälkeen, että poliisit tulisivat peremmälle, mutta kukaan ei kuulostanut astuvan kynnyksen yli. Ähinästä päätellen he yrittivät tuuppia Armia sisälle asuntoon, mutta junttura koira oli päättänyt toisin.
- Voisiko teistä joku tulla noutamaan tämän koiran? kuului melkoisen ähistelyn jälkeen varovainen kysymys.
- Mikä on tilanne, voisiko? kysyin porukalta.
- En tykkää poliiseista, ne huomauttelevat kun ajan myssy päässä, Pekka pyöritteli päätään.
- Minä pidän kovasta pampusta, mutta nyt minua ujostuttaa alushousuiset poliisit. Entä jos jollakin jöpöttää, khihihii? Ilona hihitteli.
- Jaska, sinun koira, menet hakemaan sen, niin päästään noista poliiseista, komensin salaista agenttia.
Jaska vetäisi tuubista lisää rasvaa tukkaansa ja poistui valkoinen puku päällä eteiseen, jossa alkoi aivan jumalaton pierukonsertti, kun Armi näki tutun isäntähahmon. Useista muksahduksista päättelin, että taisi jokunen virkavallan edustaja menettää tajun rapun puolella. Hetken päästä meidän luokse asteli Jaska, perässään Armi ja alusvaatteisillaan oleva naiskonstaapeli, jolla oli syli täynnä poliisien vaatteita.
- Minne nämä laitetaan? naispoliisi kyseli hämillään.
- Tänne vain olohuoneen puolelle rakas lapseni, pastori huuteli ja viittoili konstaapelin luokseen.
- Lattialleko?
- Laitat siihen lattialle ja seuraat minua tuonne makuuhuoneen puolelle. Näen, että sinulla on tahto kertoa kokemuksistasi minulle, joten
menemme kuuntelemaan huoliasi makuuhuoneen puolelle, Risto Juutas puheli nuorelle naiskonstaapelille rauhallisesti.
Samassa he olivat jo poistuneet makuuhuoneeseen, jonka ovi laitettiin visusti kiinni. Kävin sen jälkeen varmistamassa eteisen ja rapun, sillä en halunnut, että minun oven edessä makaa puolikuolleita virkavallan edustajia, joku voisi vielä luulla, että kaveeraan niiden kanssa.
- No nyt mäjähti, pastori ryntäsi makuuhuoneesta paperilappu kädessään.
- Älä nyt uskonvoimalla päälle käy! varoittelin käytävällä sinkoilevaa pappia.
- Sain sakot, voi pyhä impi mitä se poliisinainen minulle teki, antoi sakon, tarkemmin sanottuna
parkkisakon ja vielä ruutupaperille.
Hitto, että olin revetä siihen paikkaan, mutta jätin repeämättä, sillä kunnioitin tuota omituista kirkonmiestä kaikesta ihmeellisyydestä huolimatta. Minulla olisi ollut montakin hyvää läppää tähän tilanteeseen, mutta jätin ne nyt omaan tietooni. Papin poistuessa olohuoneeseen vesipiipun kimppuun, avasin vuorostani makuuhuoneen oven ja livahdin sisälle.
- Ja kukahan sinä olet? sängyllä istuva naiskonstaapeli tiedusteli virallisella äänellä.
- Ernesti Kilari, entä sinä?
- Minni Kyttä, nainen hymyili hieman väkinäisesti. – Olisiko minulla mahdollisuus saada vaatteeni takaisin?
- En usko, mutta voin kääriä pyyhkeen alastoman vartalosi suojaksi, vastasin ja hymyilin leveästi.
Jumalauta kun alkoi panettaa katsellessa tuota treenattua naisvartaloa. Missään ei näyttänyt olevan ylimääräistä rasvaa, vaan kaikki oli kuin poliisikoulun mainosjulisteesta, mikäli ne nyt mainostavat jotain puolialastomilla naisilla.
- Alastoman?
- Oho, housut putosivat, avasin nopsaan vyön ja tiputin kaikki housuni lattialle, paljastaen seisovan vehkeeni.
- No vit…
Enempää emme kerinneet keskustella, sillä Minnin alusvaatteet saivat kyytiä ja pian sai myös Minni. En tiedä mikä minuun meni, mutta minulla oli pakko laulaa häntä takaapäin naidessa Eppujen poliisi pamputtaa kappaletta. En alkanut turhaan vaihtamaan asentoa, sillä hollilla oli niin hyvä takaapäin naitava perse, että muu asento olisi laskettu ainakin kirkollisissa piireissä synniksi.
- ..tu, olihan kova peli, Minni sai viimein lopetettua lauseensa.
- Hyvä tyyli, et lätise turhia, puolikas sana ennen panoa ja toinen puoli sen jälkeen, kehuin häntä.
- Poliisin ammatissa oppii, että pamppua annetaan rivakasti ja sitä myös otetaan rivakasti. Saisinko nyt sen pyyhkeen?
- Ole hyvä, kaivoin kaapista pienen käsipyyhkeen.
- Täh, tähänkö minun pitäisi itseni verhota?
- Lupasinko lakanan? no en! vastasi itse itselleni. – Ota tuosta kylpytakki, hellyin lopulta ja annoin hänelle yhden Ilonan vittumaisen
vihreistä kylpytakeista. Niitähän meillä piisasi harmiksi asti.
Minni kiitteli kovasti ja kääriytyi kylpytakkiin. Saattelin hänet sen jälkeen eteiseen ja ulos asunnostani, sillä en halunnut kodistani poliisiasemaa, en vaikka konstaapelineito oli ollut hyvin antoisa tuttavuus.