www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

5.4.2009

208. Varma Hoito

Bilettäminen jatkui niin pitkään kuin sähköyhtiöiden poikien levy kesti ja sen jälkeen komensin kaikki loiset kotiin lepäämään, jotta jaksavat lähteä taas seuraavana arkipäivänä työpaikoilleen. Niitä joilla ei ollut työpaikkaa, kehotin joko hirttämään itsensä toivottomina vätyksinä tai jatkamaan samaa rataa, ihan jokaisen oma valinta.

- Kuule Ernesti, tuli yksi ongelma, Jaska tuli luokseni porukan tehdessä lähtöä.
- Loppuivatko pyssystä ammukset vai olemmeko vieraanvallan agenttien piirittämiä? kyselin huolestuneena.
- Ääh, pari kojoottia pyöri nurkissa, mutta pistin ne kylmäksi, Jaska hymähti.
- No, puskeeko kenties ulkomaankeikkaa, ettekä pääsekään Pekan kanssa meille?
- Ei, vaan minun piti antaa Hämis Luvinstonelle vapaailta, sillä on joku salarakas Suomessa.
- Älä, onko hyvännäköinenkin? innostuin oitis kun naisista puhuttiin.
- Ääh, vanha 1978 vuosimallin Lada 1200 L, johon on istutettu Fiatin 2000 TwinCam kone.
- Vittu, ihan sairas tyyppi, ajaa työkseen Mersulla ja pitää salarakkaana venäläis-italialais-salaliittoa.

Minua alkoi ihan oksettaa tuollainen tyyppi, en voinut itse astua jalallakaan mihinkään tuollaiseen sekasikiöön. En voisi edes pikkuvarpaalla hipaista moista keksintöä. Johtotähdessä oli ainoastaan niin paljon munaa, että Ernestin omat munat mahtuivat kyytiin ilman hiertämistä.

- Ernesti kulta, me olemme jo lähdössä, äiti tuli luokseni.
- Ajatko kännissä vai otatteko taksin?
- No höpsis, enhän minä ole juonut yhtään alkoholia, isän mieliksi niitä eteeni keräilin. Join pelkkää vettä.
- Entä isukki, pistäkö sen kävelemään kotiin?
- En, siellä se jo istua pönöttää autossa kristallipallo sylissään ja hokee, että Vanhanen ja Keskinen menevät naimisiin keskenään ja saavat vielä perheenlisäystä tänä vuonna.
- Ahaa, kyseessä siis ei ole nämä tunnetut hahmot, vaan jotkut muut.
- En osaa sanoa, isän näyissä kun kaikki tuntuu olevan mahdollista, valitettavasti, äiti huokaisi ja halasi minua perään.
- Soitellaan taas huomenna, jos en vastaa puhelimeen olen tukehtunut jonkun muun oksennukseen, hihkuin vielä äitini perään.

En tiedä mistä se tuli, mutta yhtäkkiä minulle tuli hirmuinen pelko siihen, että tukehdun nukkuessani oksennukseen, siis nimenomaan jonkun toisen. Pitäisiköhän minun alkaa nyt nukkua yksin suljetussa vessassa? Se oli muuten hyvä idea, mutta pelkäsin asunnossani olevien vieraiden kusevan kostoksi sängylleni tai sohvalleni. Kyllä ihmisen elämä sitten osaa olla usein aika kinkkistä ja vaikeata, taoin päätäni kaksin käsin.

Vanhempieni lähdön jälkeen paikalta poistuivat Ilonan vanhemmat. He kävivät hyvästelemässä Ilonan, mutta minulle ei kumpikaan sanonut mitään. En minäkään sanonut heille mitään, näytin vain kieltä ja hänen äidin katsoessa kourin muniani. Näin rouva Höpin ilmeestä, että häntä vitutti kun en ollut suonut melaani hänen leikkikalukseen, hän kun oli hieman normaalia kiihkeämpi vieraiden kikkeleiden perään.

- Tilasin meille kaksi taksia, mutta meillä on pieni ongelma, Jaska tuli nykimään hihasta.
- Ne eivät löydä tänne tai et saanut Mersuja?
- Ei, vaan meitä on yhdeksän ja kaksi taksia ottaa kyytiin vain kahdeksan henkilöä.
- Ei haittaa, Mätönen saa kävellä. Jospa se eksyisi matkalla ja saisin uuden miellyttävämmän naapurin, aloin hehkuttaa ääneen.
- Hääh, mitä se hullu horisee, hääh, loppuivatko rauhottavat vai suriseeko päässä muuten, hähähää, Mätönen ilmestyi viereeni. - Minähän en kävele, istun ensimmäiseen taksiin ja vittu, muut saa kävellä, Mätönen ei kävele, mies uhosi iso vatsa hytkähdellen.

Samassa Pekka kuulutti taksien tulleen ja porukka sai sananmukaisesti jalat alleen, jopa pappi vesipiippuineen lähti kuin nappi paidasta. Myös Ilona katosi vierestäni ulos teollisuushallin ovesta. Jäin seisomaan kuin pystyyn naitu neito talvisella uimarannalla ilman rievun riepua sulhasen pudottua heikkoihin jäihin hänen vaatteidensa kanssa. Paikalle ei jäänyt lisäkseni enää muita kuin serviisipalvelun henkilökunta. Toivottelin heille hyviä rääppijäisiä, sillä juomaa ja ruokaa riitti vielä isommallekin porukalle. Sen jälkeen kävelin teollisuushallin ovelle ja astuin ulos.

- Erkkuliinii, tänne ei ainakaan mahdu, eikä tuohon toiseenkaan taksiin, Ilona huuteli Mersun takapenkiltä.
- Vittu mikä nainen, eikö sinun kuuluisi seistä miehesi rinnalla ja kävellä vaikka sen puolesta? puhisin vittuuntuneena moisesta käyttäytymisestä.
- Ehhehhee, eihän se hulluja koske, olit lisäksi niin sairaan hidas, hihihihiii, Ilona hihitteli.
- Soitin sinulle vielä yhden taksin, Jaska pisti päänsä ulos toisen Mersun apukuskin paikalta.
- Luoja, anna sen olla vaikka Volvo, niin saan potkia sen lokasuojat paskaksi, ristin käteni.

Naispuoleisilla harakoilla oli niin kiire kotiin, että molemmat taksit lähtivät liikkeelle ennen, kuin minulle tilattu auto tuli paikalle. Tämä vain lisäsi vitutusta ja ahdistustani. Tämä johti tilanteeseen, jossa aloin pelätä jonkun puukottavan minua selkään. Jouduin pyörimään kuin väkkärä pihalla, ettei vaan kukaan kerkeäisi taakseni ja iskisi ruosteista Moraa selkääni. Jo noin viidessä minuutissa olin totaalisen pyörällä päästäni, siis enemmän pyörimisestä kuin juomastani viinasta. Hulluthan eivät tunnetusti viinasta saa koskaan tarpeeseen eikä tule samalla lailla edesvastuuttoman tilaan mitä normaalit ihmiset. Noin kuuden ja puolen minuutin kohdalla pihaan kurvasi musta Mersu taksikyltti katolla. Auton pysähdyttyä kohdalleni, avasin sen takaoven ja istuin kyytiin.

- Varma hoito, kuinka voin palvella, kuului samassa etupenkiltä erittäin seksikkäällä äänellä.
- Ööh, kööh, kotia olin kyllä menossa, mutta ainahan voit ottaa myös suihin, kakistelin moisesta vastaanotosta hämmentyneenä.
- Oikeastaan Susanna on etunimi, mutta käytän toisiaan toista nimeäni, Varmaa. Hoito on ihan sukunimi, nuori nainen jutusteli kuin tutulleen.
- Tunnetaankohan me jostain? kysyin sillä minusta tällainen palvelu oli jotain ihmeellistä.
- Tuskin, olen muuttanut vasta tänne pääkaupunkiseudulle.

Selvittyäni järkytyksestä kerkesin katsella neitosta tarkemmin. Kyseessä oli aika lyhyt hieman tanakka tyttönen, jonka kuppikoko oli ainakin kolme neljä kertaa Ilonan kuppikoon. Äkkiä katsottuna neitosen takapuoli oli mitä sopivin takaapäin naitavaksi. Rinnat näyttivät hytkähtelevän ja elävän siihen malliin, että tuskin hänellä ainakaan silikonit olivat, järkeilin mielessäni.

- Anteeksi, sanoitko jo nimesi? neito hymyili minulle kun tapittelin häntä penkkien välistä rintoihin.
- Sorry, tissit veivät kaiken mielenkiinnon. Ernesti Kilari, ihan omassa persoonassaan, vaikkakin hieman konjakilla terästettynä, ojensin käteni naista kohti.
- Köh, se on kylläkin minun rinta, Susanna huomautti.
- Ai sorry vaan uudestaan, käteenhän minun piti tarttua, kättelin neitosta.
- Ei se mitään, mielellänihän minä…siis…tarjoan…tuota…kyydit, neito änkytteli ja punastui.
- Meille kotia olin menossa, Umpitielle.
- Hei, sinä olet SE Ernesti, minä olen Maijan ja Osmon tyttären tytär, Susanna innostui.
- Ei haittaa vaikka en ole koskaan kuullutkaan, vastasin hymyillen lähes tutulle ihmiselle.

Vaihdoimme jonkin verran kerrosta alempana asuvasta pariskunnasta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että heillä oli tytär ja tyttären tytär. Olin pitänyt heitä viisikymppisinä, mutta nähtävästi olivatkin lähemmäs kuusikymppisiä, sillä Susanna oli täyttänyt juuri 22 vuotta. Neito oli vielä Ilonaakin nuorempi, joten vehkeeni alkoi ottaa eteen ihan kiitettävällä innolla.

- Haittaako jos ajan pienen lenkin teille mennessä, voidaan jutskailla samalla?
- Ei mitään, käväistään vaikka Oulussa Inarin kautta, ihan sama minulle.
- Khihihii, neito kihersi ja päästi Mersun tienpäälle.

Matkan edetessä veltosta kikkelistä oli kasvanut jo melkoinen mela housuissani ja minun oli aivan pakko asetella sitä käsi housuissa parempaan asentoon. Juuri kun olin saanut sen aseteltua sellaiseen asentoon, ettei kiristänyt ja puristanut aivan vitusti, Susanna pysäytti auton tien viereen.

- Elä nyt helvetti! nainen lähes rääkäisi irrottaessaan turvavyötä.
- Häh, mitä nyt? nostin katseeni munistani.
- Ei tässä autossa tarvitse noin isomunaisen miehen käteen vetää.
- Kä-kä-kä käteenkö? änkytin kuin äitinsä rauhoittavalta pilleripurkilta yllätetty teini.
- Niin, olen kuullut sinusta vaikka ja mitä ja minä tahdon nyt MUNAA isolla ämmällä, Susanna ilmoitti ja livahti ulos etuovesta, ilmestyäkseen seurakseni takapenkille.

Meikäläistä ei tarvinnut paljon houkutella, vaikka se aiheeton käteenvetämissyytös vähän kivistikin ohimolla. Se meni onneksi ohi nopeasti, tytön paljastaessa taatusti isot luomutissinsä. Otin ne heti käteeni ja aloin lutkuttaa niitä kuin kunnon lääkityksessä oleva hullu hoitajan hikistä varvasta, luullen sitä äitinsä tissiksi. Kovin pitkään en saanut siitä nauttia, sillä kuljettajatar oli avannut sepalukseni ja vaati saada ottaa suihin.

- Ummmm…vittu…vittu…vittu…mikä molo, nainen mumisi pitäen kaksin käsin kiinni vehkeestäni.
- Turha se on pienempääkään kanniskella mukana, tulee vielä joku tuulennussijan maine, heitin takaisin vaatimattomaan tyyliini.
- Tahtoo…tätä…sisään, Susanna huohotti alapäätä paljastaessaan.

Katselin ihastellen miten tuollainen vähän tukevampi likka sai noin nopsasti vaatteet pois ja perseen paljaaksi. Olin tulla saman tien, sillä neitosen torttu osoittautui hillottomaksi, eli siis karvattomaksi kyrvänkostuttajaksi. Otin kiinni kalustani ja olin juuri laittamassa sitä märkänä kiiltevien huulien väliin, kun auton takalasiin koputettiin.

- Voi helvetti, joku päätti pitää omat hautajaisensa tässä ja nyt! karjaisin.

Susanna lehahti aivan punaiseksi naamaltaan ja kaiveli hädissään vaatetta sulojensa suojaksi. Auton vierellä näytti seisovan kaksi henkilöä. Susanna löysi viimein takaikkunan avausnapin ja avasi sitä hieman raolleen.

- A-anteeksi, voi-voisinkohan minä päästä kotiin? nuorehko mies kyseli auton vieressä seisten.
- Tämä taksi on varattu, Susanna ilmoitti.
- Kävele vitun riuku, tehostin omalta osaltani.
- Siis ko-kotiin, tuonne, tyyppi viittoili metsää kohti.
- Puussako asut piipertäjä? kummastelin.
- Ei-ei kun te olette parkkeeranneet juuri meidän pihatien kohdalle.


© Rauno Vääräniemi