www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

8.3.2009

204. Maidonjuontikilpailu

Maidonjuontikilpailun idea oli muuten aivan loistava, mutta minkä vitussa minä nyt annan yllätyspalkinnoksi? Ei helvetti, eihän nyt hullu voinut omaan näppäryyteensä kaatua, kiehuivat ajatukseni pääkopassa. Kävin mielessäni läpi eri vaihtoehtoja, kuten riisuisinko jalastani vähän käytetyt kalsarit, pärjäisiköhän Ilona ilman puseroa, lahjoittaisikohan Pekka yhden aikaisemmin esitellyn kortsun vai tälläisinkö onnellista voittajaa vain nyrkillä otsikkoon ja lahjoittaisin sitä kautta viikon levon sairaalan vuodeosastolla?

- Erkkuliini, anna voittajalle 200 euroa, sinullahan oli vasta se kaksisatanen päivä, tuore vaimoni ehdotti.
- Paskat, sehän oli ja meni, en minä vittu mikään jojo ole.
- Ai niin, eihän hullut jojoile, joo…
- Voisin luvata ilmaisen panon, mutta jos se onkin mies? mutisin ääneen.
- Hihii, isukki voisi pyörtyä sinun kikkelin nähdessä, hihii.
- Lakupussi, se taatusti yllättää kenet tahansa, keksin Ilonan rapistellessa toista pöydällä olevaa lakupussia.
- Oi ihkuu Erkkuliini, olet niin taitava mies, naiseni pussasi minua suoraan suulle.

Katselin Ilonan vanhempia ja he molemmat puolestaan katselivat toisiaan ja supattivat kiihkeänä jotain. Minullehan ei vittuilla, joten ilmoitin kaikille, että osallistuminen kilpailuun oli pakollista yhteisen viihtyvyyden vuoksi.

- Herra Höpi, mikäs teidän kättä heiluttaa, tuuleeko täällä? huikkasin Ilonan kättä heiluttavalle isälle.
- Tuota köh, kun me emme voi juoda sitä maitoa.
- Alkaako se panettaa?
- Köh, eihän toki, ihan muut syyt ovat tässä kyseessä.
- Tuleeko kuolema?
- KUOLEMA KUOLLEILLE SIOILLE, isä alkoi mölytä samassa.

Isän mielenilmaisu ei kestänyt yhtä lausetta pitemmälle, sillä äitini käsilaukku oli säädetty aika herkälle ja jälleen kerran se osui napakasta isän takaraivoon. Matti Höpi vastasi, ettei tule kuolema. Ilmoitin hänelle, että hän ja vaimonsa ovat siinä tapauksessa ensimmäiset kilpailijat. Sitä en tosin tullut maininneeksi, että täällä olevien vessojen oviin oli tehty pieni lisäys. Tämä sen takia, että minua vitutti maksaa pöntön viereen kuseksijoiden aiheuttamat siivouslaskut ja seistä itse kusilammikossa kusella.

- Aika isot lasit, Matti katseli tyhjälle pöydälle nostettuja maitolaseja.
- Puoli litraa per lasi, sehän nyt menee yhdellä huitaisulla ja toinen toisella huitaisulla.
- O-olikohan vessa missä suunnassa, Ilonan äiti änkytti.
- Tuolla noin, viittoilin vessojen suuntaan.
- Ei kait siinä sitten muu auta kun juoda, puuh, Matti puhisi ja alkoi ryystää maitoa.
- Tuota sorry vitusti, sekkari ei lähtenyt päälle, painoin vahingossa väärää nappia.
- Mitä?
- Tytöt kyllä täyttävät lasin uudestaan, ihan minun vika, virnistelin herra Höpille.

Toisella yrityksellä sain sekuntikellon päälle, kuten piti. Otin molempien ajat ylös ja serviisipalvelun tyttö toimi kirjurina. Ilonan vanhemmat joivat maitoa kuin se olisi ollut arsenikkia, ajat olivat verrattavissa siihen, että tehdasuusi Lada olisi ollut katuautojen kiihdytyskisoissa. Seuraavaksi pyysin paikalle isän ja äidin, jotka tulivat oikein mielellään. Ihmettelin kovasti isäni intoa moiseen, mutta muistin sitten, että hän varmaan hakee jotain maksimaalista palkintoa rahoittaakseen kristallipallohankintoja.

- Hyvä äiti, olet tällä hetkellä ykkösenä kisoissa.
- Kiitos poikani, maito on aina ollut lempijuomaani.
- Pyh, vai ykkönen, tässä teille uusi mestari, isä tuhahti ja heitti lasillisen maitoa olkapään yli suoraan Matti Höpin naamalle.
- Pyyyyh, kööööh, anteeksi nyt, mutta katsoisitte minne maitonne viskelette! Matti tulistui ja alkoi heristellä nyrkkiä isälleni.
- Kiristääkö tuo ravatti vai miksi siellä iniset? isukki kääntyi katsomaan raivoavaa ravattikaulaa.
- Isä on diskattu, maito pitää juoda, ilmoitin kylmästi.
- Hullu, hullu, hulluuu, hullu, hullu, hulluu, pidä hullu maitosi ja lehmäsi kaupan päälle, isukki totesi ja näytti kieltään poistuessaan paikalta.

Äiti pyöritteli päätään ja seurasi isää, sillä sitä ei voinut päästää kovin kauas valvovan silmän alta, muutoin saattoi maailmankaikkeus olla vaarassa. Vanhempieni jälkeen maidonjuontivuoro sattui Mätösen ja hänen tyttöystävänsä kohdalle. He saapuivat pöydän luo käsi kädessä.

- Mätönen, seisooko sinun kikkeli? tuijotin miestä silmiin.
- Täh, no ei varmaan seiso, muutenhan nämä housujen napit olisivat jonkun otsassa, hähähääää.
- Entä jos se sattuukin nyt seisomaan napinreiän kohdalla? jatkoin paskamahan kiusaamista.
- Häh, mitä se sanoi? mies kääntyi tyttöystävänsä puoleen.
- Hys, juo nyt maitosi, tiedä mitä vielä voitat, Liisa hyssytteli unelmiensa poikamiestä.
- Maitoa, pitääkö MINUN juoda maitoa? Mätönen havahtui tähän maailmaan maitolasi nenänsä alla.
- Kyllä, kisa käydään juuri maidon juonnissa, eikä perse patterissa homoilemisessa, näpäytin takaisin.
- Klups, kyllähän minä MAITOA olen juonut, paljonkin, poikasena…

Ei se maidon juominen Mätöselle mitenkään ongelmallista ollut, mies riipaisi lasit tyhjäksi suvereeniin ennätysaikaan, sillä isäni olan yli heittämistä ei laskettu mukaan. Liisa koetti vuorollaan, mutta oli tukehtua juomaan ja jätti suosiolla kisan kesken.

- Viddu, haluaisko joku yrittää lypsää minua, tisseistä voisi herua jotain jos tarpeeksi imee, kuka haluaa? Siru pomppasi ylös pöydästä.
- Tulepas tänne, saat seuraavan vuoron, komensin harakkaa.
- Saako juoda tissit paljaina, jos vaikka roiskuu?
- Ihan sama vaikka perse paljaana, ei tämä mikään lastenohjelma ole, tuhahdin takaisin.

Toisaalta minua vitutti tuollainen julkisuudenhakuinen harakka, jolla piti saada huomio itselleen vaikka sitten nakuna kekkuloiden. Toisaalta taas, miltähän tuntuisi vetää tuota pornoharakkaa rintojen väliin samalla kun hän juo maitoa? Vittu kun alkoi heti panettaa oikein kunnolla kun vähän päästin ajatuksia vapaaksi. Eipä mennyt kuin hetki, kun jo näin silmissäni Hilja maitotytön ratsastamassa kaluni päällä maitopurkki kädessään, vaaleat hiukset tuulessa hulmuten.

- Mikä vitun tuuli, minun makuuhuoneessako? parahdin äkkiä.
- Erkkuliini, mitä sinä sanoit? Ilona tökki käsivarttani.
- Hää, hiilja..aaa yritin olla, mutta en onnistunut, selittelin jotain.
- Viddu, olinko kova? Siru kiekaisi saatuaan molemmat lasit tyhjäksi.
- Minä olen ainakin, murahdin ja työnnyin kiinni Ilonan takapuoleen.
- Oih, imisin jos ei olisi näin paljon yleisöä, naiseni kuiskasi.
- No viddu, se aika, onko kova aika.

Totesin siinä samassa, etten ollut ottanut Sirulle mitään aikaa, mutta eipä sillä ollut kokonaisuuden kanssa mitään merkitystä. Ilmoitin silmää räpäyttämättä kirjurille vähän Mätösen aikaa paremman ajan, meneepähän palkinto seksikkäämpään suuhun ja onhan Siru ihan pantava, vaikka joku ihme sekalepakko onkin, muka.

- Kirkkaasti kärkeen, Mätönen on nyt sijalla kaksi, ilmoitin tämänhetkisen tilanteen.
- Viddu, toivottavasti se palkinto on apteekin lahjakortti.
- Menepäs nyt paikallesi, läpsäisin harakkaa pyrstölle.

Siru lähti astelemaan paikkaansa kohti tissejä hetkutellen, mikä näytti olevan ainakin Höpin Matille liikaa, sillä mies putosi jakkaralta naista seuratessaan. Ylösnoustessaan mies selitteli maidon vieneen tasapainon, mutta kaikkien yhteinen nauru sai hänet vetämään sanansa takaisin.

- Raisa, sinun vuoro, hoputin verovirkailijanaapuriani.
- Hei Ernesti ja hei Ilona, pitääkö minunkin riisua yläosa paljaaksi?

Kuin huomaamatta verovirkailijanaisen käsi eksyi kasseilleni ja puristi niitä nopeasti. Olihan Raisa aikamoinen pakkaus, ikäiseni ja hyvännäköinen roikkurintainen ja seksikäs nainen, jota olin höylännyt aina silloin tällöin kun lisäverot olivat alkaneet pelottaa. En tiedä mistä niitä lisäveroja olisin saanut, mutta silti ne pelottivat välillä aivan sairaasti. Raisa lupasi aina hoitaa asian kuntoon, kunhan vaan saa välillä isoa munaa jalkoväliinsä.

- Öh tuota, se oli vain Sirun juttu, mutta tottahan täällä saa meijereitään esitellä, nuolaisin huuliani.
- ERNESTI, kuului samassa äitini karjaisu.
- Tai siis maitoa kyllä voi juoda myös vaatteet päällä, korjasin äitini mieliksi.
- Hyvä, esittelenkin itseäni yleensä vain kahden, Raisa iski silmää.
- Erkkuliini, saaks mä joskus mennä tsiikaan Raisan tissit? Ilona kärtti.
- Tottahan toki kultaseni, enhän minä nyt sinun elämääsi halua rajoittaa millään tapaa, hymyilin takaisin.

Raisa ei kellottanut kovinkaan kovaa aikaa, joten hän oli poissa palkintojahdista jo ensimmäisen lasillisen jälkeen. Urheasti veronainen joi kuitenkin maitonsa loppuun saakka, mitä pidin ihailtavana ominaisuutena. Raisan jälkeen maitoa kävivät litkimässä Pekka ja Jaska. Pekka uitti siinä rastansa, eikä suostunut juomaan pyhän rastan koskemaa maitoa ja hylkäsin hänet oitis. Jaska maistoi vähän ja totesi sen olevan liian valkoista. Valkovenäläinen olisi kuulemma vielä mennyt siinä ja siinä, vaikka sekin toi mieleen vieraanvallan agentit, mutta pelkkä raaka maito ei uponnut. Hylkyyn meni myös Jaska, mutta mies ei ollut siitä moksiskaan. Silakkamies ja pappi kieltäytyivät virkoihinsa vedoten kilpailusta, eivätkä he olleet oikeastaan edes vieraita.

- Tämä taitaa sitten olla tässä! ilmoitin kovaan ääneen.
- Wrooooooongggg, aaaaiiiiii äääääämmmmmm hiiiiiieeeeeeeerrrrrrr! kajahti samalla kuulutus ja joku hahmo vilahti takavasemmalla.
- Kuka helvetti? kääntelin päätäni puolelta toiselle.
- Tässä, edessäsi, tadaaaaa, uduuu, puduuu, padaaa!
- Ääääääärgggghhh, sääpelle, sadetakkihemmo, painajainen, pervo! karjuin tuskissani.

Edessäni seisoi keltaisessa virttyneessä sadetakissa elämäni suurin painajainen, siis isäni jälkeen, eli televisiosta tuttu sääpelle. Mies oli ottanut elämäntehtäväkseen kytätä minua television kautta, jonka takia katselin aika harvoin, jos koskaan, säätiedotusta. Tunsin kropassani kuinka sydän alkoi pakata matkalaukkua, sekin oli tapaamisesta niin säikähtänyt. Maksa kuulosti viheltävän taksia ja munuaiset rukoilivat, joten totesin olevani järkyttynyt tapaamisesta.