< www.rutinoff.net / Ernesti Kilari: Myssymiesten sauna

www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

15.2.2009

201. Myssymiesten sauna

Mönkijän peräkärryssä oli vihreä sohva, joka sai minut näkemään punaista. Ei helvetti, että minun piti vielä tämäkin päivä nähdä, siis istua herkällä hanurillani vitun vihreällä sohvalla, puhisin itsekseni. Ilona puolestaan taputti käsiään yhteen ja hihkui jotain kummallista. En saanut selvää mitä hän hihkui, sillä päässäni kohisi pari Tammerkoskea päällekkäin ja saman verran vierekkäin.

- Leitiiiiisss ja kaaaarjuuuuut, nyt on aika ottaa uusi askel elämässä ja siirtyä tuonne juoma-alueelleeee! kajahti jälleen kuulutus.
- Ernesti, ota tuosta, se rauhoittaa, kuulin samalla pastorin äänen ja tunsin kädessäni jotain kylmää.
- Häääh, makkara? rääkäisin vilkaistuani mitä käteeni oli työnnetty.
- Vanha tuttu HK Sininen, rauhoittaa hermoja ja tuo sisäistä rauhaa.

Vilkaisin Risto Juutasta ja mies veteli itsekin suuhunsa puhumisen lomassa samanlaista kyrsää. En pitänyt tarjottua makkaraa ollenkaan huonona vaihtoehtona, vaan haukkasin siitä ison palasen. En kerinnyt nauttia eväästä juurikaan, sillä Jaskan ajama mönkijä pysähtyi kohdallemme ja mies komensi meitä istumaan sohvalle. Kapusin sinne Ilonan perässä, koska hyväperseiset naiset menevät aina ensin. Istuin sohvalle ja tunsin kuinka takapuoltani alkoi kuumottaa välittömästi.

- Ihanaa, voiko tämä olla totta, olenko allerginen vihreälle värille? kiekaisin onnesta soikeana.
- Mikä sinulle tuli Erkkuliini? Ilona katsoi minua hämmentynyt ilme naamallaan.
- Istuin vihreälle sohvalle ja perse on tulessa, olen sille allerginen, vittuun kaikki vihreät, riemuitsin.

Samalla kiinnitin huomioni Marlosen Pekkaan, joka käyttäytyi kuin olisi hukannut jotain tärkeätä. Mies asteli peräkärryn luo ja muitta mutkitta kurotti ja työnsi kätensä Ilonan haaroihin. Tuo olisi vielä ollut täysin hullun epänormaalin toiminnan rajoissa, mutta kun miehen koura alkoi lähestyä pallejani, puutuin asiaan.

- Eihän tämä vittu minulle mitään kuulu, mutta sentti vielä lähemmäksi niin rapsuttelet omia pallejasi proteesilla.
- Ääh, älä nyt, Pekka katsoi minua kuin hamppupensasta.
- Ajattelepa itse omalle kohdalle, että olisitko rauhallinen perse tulessa vihreällä sohvalla?
- Ääh, tuota, sauna, retkikisauna.
- Häh, taidat olla pikkaisen löylynlyömä koko tyyppi, tuhahdin kuumotuksen vain voimistuessa perseessäni.
- Ernesti, Ilona ylös ja äkkiä! Jaska karjaisi samassa.

En miettinyt sen enempää, vaan tempaisin Ilonan perässäni alas mönkijän lavalta. Samalla hetkellä Jaska oli loikannut mönkijän päältä peräkärryn viereen ja riehui siinä kuin puolikkaan pillerin hukannut apteekkari. Parissa minuutissa meillä oli edessämme ihan jotain muuta kuin peräkärry vihreine sohvine.

- Tuota, mikähän tuo on? osoitin eteeni ilmestynyttä ovea.
- Sauna, hähää, Bob Marleyn retkisauna, hähää, myssymiesten sauna, hähää, Pekka käkätti.
- OLEN KUULLUT BOB MARLEYN PUHUVAN! kuului samassa isäni ääni.
- Se sanoi, että tykkää saunoa, Pekka sipisi korvaani.
- Mielenkiintoista, mutisin takaisin.
- Eikö olekin, se tahtoi saunoa Matin kanssa, Pekka hehkutti pyyhe kädessään.
- Matti, häh? ethän sinä ole Matti vaan Pekka.
- Väärin, kävin ottamassa nimeeni lisäliitteen, tässä.

Katsoin Pekan antamaa lappua ja totta tosiaan, siinä hänen virallinen nimensä oli Pekan lisäksi myös kaikki muut mahdolliset nimet jotka on keksitty ja lisäksi kaikki keksimättömät, eli hän voisi esiintyä ihan millä etunimellä tahansa, eikä se olisi rikos.

- Hullu, menitkö sinä sitten maksamaan jokaisesta nimimuutoksesta, sehän tuli kalliiksi?
- Ei, vaan minä leivoin niille nimitädeille kakun ja sen jälkeen kaikki onnistui. Yksi Hilkka niminen nainen sai samalla vaihdettua nimensä Miten Tämä Lomake Täytetään -nimeksi ja eräs jonottamaan kyllästynyt herrasmies sai nimekseen Seuraava.
- Ei olisi pitänyt edes kysyä, tuhahdin.
- Saa katsoa myös sisälle, Jaska viittoili ovea kohti.

Avasin oven varovasti, sillä pelkäsin koko höskän hajoavan käsiini. Ei kait kahdessa minuutissa voi saada aikaan mitään kestävää. Yllätyin suunnattomasti, sillä ovi avautui hieman naristen, paljastaen kokonaan paneloidun saunan, jonka ylimpänä lauteena oli vitun vihreä sohva.

- Pekka ryssi tapansa mukaan, se oli jättänyt saunan kiukaan ajastimen päälle ja se alkoi lämmetä vähän turhan kuumaksi sohvan sisällä. Tämä on sellainen neljän ja puolen minuutin sauna.
- Anteeksi, onko nämä jotkut häät tarjoiluineen vai joku helevetin saunaesittely? kuului tuohtunut kysymys takaani.
- Ja kukas te sitten olette? käännähdin katsomaan vanhaa äijänkäppänää.
- Morsiamen puolelta, mies vastasi.
- Jännää, en muista sinua, kukas oikein olet? Ilona hämmästeli vuorostaan.
- Sulhasen sukua, vanhus kuittasi ja livahti saunan taakse.
- Nyt täytyy kävellä, kärrysaunan jäähtyminen kestää tovin eikä sitä saada takaisin kärryksi ennen huomista, Jaska ilmoitti ja viittoili juoma-aluetta kohti.

Mitäpä tuosta, siis pienestä kävelemisestä kun kerran perseen kuumotuskin oli lakannut. Lähdimme epämääräisenä ryhmänä astelemaan juomakeidasta kohti, jossa piti olla tilaukseni mukaan juomaa ja ruokaa yllin kyllin koko porukalle ja vielä vähän päälle. Päästyämme pöytiin, tulivat tarjoilijat paikalle tiedustelemaan mitä juodaan. Olin antanut määräyksen tarjoilla ensin pelkkää olutta, joten tilasin ison oluen.

- Minulle pieni olut, Ilona kilkatti.

Joku yritti tilata jotain muuta, mutta tarjoilijat ilmoittivat kylmän viileästi, että tähän aikaan he tarjoilevat vain pelkkää olutta, annokseen koon ja merkin sai kyllä valita ihan vapaasti. Jaska esimerkiksi tilasi Salainen Agentti olutta ja Pekka luonnollisesti Bob Marley bisseä.

- Ernesti, mitä tämä on? kuulin äitini epäuskoisen kysymyksen. – Minä sain eteeni kuusi pulloa olutta?
- Äiti kulta, huikkasin heidän pöytäänsä. – Se on siinä tapauksessa pieni olut.
- Viddu, saanks mä tosiaan pitää tän koko laatikon? Siru halaili eteen saamaansa kaljalaatikkoa.
- Jep, tilasit näemmä ison oluen, vastasin harakalle.
- Missä se minun iso kotahoro viipyy? Mätönen huusi kuin hinaaja.
- Anteeksi, tarjoillaanko täällä ollenkaan kirkkaita? Olut kusettaa kovasti? pöydän viereen ilmestyi aikaisemmin nähty vanha äijänkäppyrä.
- Ja kukas te olette? kysäisin pelkkiin punaisiin kalsareihin pukeutuneelta papparaiselta.
- Joulupukki, eikös se nyt näy kalsareista?
- Petteriii, Petteriii, huhuu, huhuu! Ilona alkoi huhuilla.
- Ja mitäs tuo nyt oli? kivahdin hänelle.

Ensimmäisenä minulla kävi mielessä, että nyt sillä vihityllä Ernestin virallisella vaimolla on kiire vieraisiin, jonkun Petterin munia imeskelemään ja palleja rapsuttelemaan. Olin juuri vaipumassa avioliiton ensimmäiseen koomaan, kun kuulin etäisesti herkkuperseisen naiseni kimityksen.

- Poro, joulupukilla on punanenäinen poro, Petteri, olis kiva nähdä miltä elävä poronliha näyttää.
- Maiskis, sanoitko jotain poronlihasta, palauduin vajaassa sekunnissa koomattomien kirjoihin.
- Ernesti, yksi välihuomautus, tässä olutpullossa on jotain vikaa, Jaska kohotti sormeaan.
- Jaa mitä, onko se liian pieni.
- Noup, tämä pullo vuotaa. Avasin sen hetki sitten ja nyt se on tyhjä, ei helmen helmeä pohjalla.
- Viddu, mullon kanssa viallisia tölkkejä, ensin ne on täynnä ja sitten hetken päästä tyhjänä rutussa pöydällä. Onks tää jotain homo-olutta kun ei naista kestä?

Paha painajainen alkoi painaa painokoneen telan lailla päälleni. Olinko tosiaan joutunut eri panimoiden salakavalan hyökkäyksen kohteeksi? Tulisinko kenties itse kuolemaan janoon, mikäli kaikki pullot ja tölkit tyhjenevät itsestään? Tunsin samassa suun käyvän kuivaksi kuin pilleripurkin. Vilkaisin hätääntyneenä eteeni kannettua olutlaatikkoa ja sydämeni jätti neljäkymmentäseitsemän ja puoli lyöntiä väliin.

- Helvetti, kuusi tölkkiä on kuivunut käsiin! rääkäisin paniikissa.
- Salaliitto, salaliitto tämä on vieraanvallan agenttien salaliitto, minä soitan paikalle tarkka-ampujat, Jaska mölysi.
- Kato, iskä sai oluet silmään, Ilona sipisi ja osoitteli isäänsä.

Totta tosiaan, herra Höpi oli kuunnellut keskusteluamme ja kääntänyt avatun kaljatölkin nurin niskoin päänsä päälle. Hänen kiroilemistaan tehosti vaimonsa käsilaukun mätke, laukun osuessa miestä takaraivoon. Tuo näky rentoutti, sillä mielestäni Ilonan isä on aivan liian paskantärkeä, ollakseen niin köyhä. Eihän nyt herranjestas rikkaat aja taksimallin Mersulla.

- Hei kuulkaas kaikki; Panimot kusettavat meitä! Isäni alkoi julistaa kaljatölkki kädessään.
- Jesh, isäs puhuu asiaa, minulla on ainakin aivan vitun kova kusihätä, Pekka kommentoi.

Samassa muistin omituisen vanhan miehen. Katselin ympärilleni ja huomasin sen käppyrän istuvan papin polvella valkoinen kaapu päällään. Mistä vitusta se nyt oli tuon vaatteen repäissyt? Katsoin parivaljakkoa tarkemmin ja he polttelivat vesipiippua sylikkäin, kuin vanhatkin ystävät. Papin edessä ei ollut olutta, joten nousin ylös ja menin tiedustelemaan miksi näin.

- Onko pastorismies raitis kun ei olut maita, vai avataanko viinitonkka?
- Ehei, rakas lampaani, vihreämmät niityt ovat kun polttelen piippuani ja juon piimääni, Risto Juutas osoitti piimäpurkkia.
- Nuuh, haiskahtaa tuo piippu oudolta?
- Viimevuotista apilaa, perinteisellä Liptonin keltaisella terästettynä ja näin juhlan kunniaksi hyppysellinen Juhla Mokkaa seassa.
- Haaputipuu, hänen sylissään istuva vanhus totesi silmät suurina.
- Ja kukahan te olette, kenties pastorin tuttuja?
- Voi pyhä impi minkä teit kun noin sanoit, koskaan ennen en ole miestä nähnyt, pappi puuskahti.


© Rauno Vääräniemi