< www.rutinoff.net / Ernesti Kilari: Atlantis

www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

14.12.2008

199. Atlantis

Porukka ahtautui kaikki yhtaikaa eteiseen ja kaaos oli valmis. Jaska heilutteli ahtaassa tilassa mustaa pamppua, kuulemma sen takia jos pappi heittäytyy hankalaksi ja paljastuu vaikka vieraanvallan agentiksi tai kirkonpolttajaksi. Pekka taas kyseli jokaiselta, että kummat kortsut ovat parempia, Sultanit vai Panomies-kortsut. Panomies-kortsut olivat jonkun heidän kaverin lanseeraama uusi merkki ja niissä oli käytetty raaka-aineena vanhoja autonrenkaita. Niiden erikoisuus oli erisyvyinen kulutuspinta, aina kuudesta millistä sileään, ihan miten itse halusi pitoa touhuiluunsa. Pekan näyttämässä paketissa oli kylläkin moponrenkaan kuva.

- Jätkä kusettaa toista hullua, mopomiesten kikkeleillehän tämä on tehty, katselin pakettia.
- Täällä takana on pientä tekstiä, Pekka selitti.
- Hmm, sopii myös rekkamiesten kyrville, tavasin pientä tekstiä nenä paketissa kiinni.
- Lue vielä tuo.
- Aika lailla pientä…myös Mersu-miesten moloille, siristelin silmiäni todella pientä piperrystä lukiessani.
- Ei pidä hämmästyä, sillä tuon valmistajalla keulii Tunturi mopo ja mulkku samalla kertaa, Jaska valaisi asiaa.
- Viddu, tykkääköhän se pappi tisseistä? Siru leipoi rintojaan puseron läpi.
- Mitä nuo vihreät tahrat ovat? osoittelin Ilonan valkoista paitaa.
- Nurmikkoa, hieroin tähän paitaan vähän perspektiiviä.
- Eipä nuo okseta siltikään edes puoleksi sen vertaa mitä tuo hökötys pääsi päällä.
- Se on kruunu, kuninkaallinen kruunu.
- Jonka minä maalasin vihreäksi, minä ihan ite, Pekka alkoi taputtaa käsiään yhteen.
- Ja minä toin maalit, Jaska virnisti.
- Minullapa on vihreät kainalot, haluatko nähdä? Siru nosti kätensä kattoa kohti.

Vilkaisin Sirua ja totesin neidon elävän jossain muussa ajassa ja paikassa, sillä käsien nostaminen ei paljastanut mitään, sillä hänellä oli paita päällään, eikä se todellakaan ollut vihreä. Nainen kuitenkin keekoili kädet kattoa kohti ja hoki olevansa vitun vihreä tapaus.

- Tilasin meille kyydin, Jaska ilmoitti ryhmän päästyä hissiin.
- Minä tilaan tämän yleensä päivittäin, kuittasin takaisin.
- Auton, tilasin meille hääauton.
- Ihkuu, olenkin aina halunnut olla limuviikunan takapenkillä, Ilona innostui.

Pihalle päästyämme ei siellä näkynyt muuta kuin vittuuntuneen näköinen Mätönen rautaputki kädessään. Olihan siellä toki myös Mätösen tyttöystävä Liisa, mutta hänestä ei näkynyt kuin perse, koska nainen tutki jotain Tercelin sisätiloista.

- Olet sitten ajatellut antaa naisellesi kerrankin jotain pitkää ja kovaa, kailotin taatusti kuuluvalla äänellä.
- Vittu saatana, mikä tämä on? mies heilutteli rautaputkea.
- Olisiko velton munan jatke? ehdotin.
- Paskat, käyn viskaamassa tämän paskan mereen, Mätönen puhisi ja katseli meren suuntaan silmät kipunoiden.
- Jorma, ei kerkeä nyt, pitää mennä käymään vielä siellä kaupassa, Liisa könysi ylös.
- Kyllä vittu kerkeän, mies puhisi ja lähti putki kädessään kohti merenrantaa.
- Mitä minä sanoin, Jaska sipisi korvaani tyytyväisenä.

En alkanut väitellä vastaan, sillä Jaska oli niin salainen agentti, että hänen tietonsa pitivät yleensä aina paikkansa, olivat ne sitten vaikka miten ihmeellisiä. Mätösen kadotessa näkyvistä tieltä alkoi kuulua auton ääntä. Käänsin pääni siihen suuntaan ja silmäni tavoittivat A-mallin Mersun keulan.

- Maailman ainoa kuusimetrinen A-Mersu, Jaska taputti minua olkapäille.
- Juma, mistä löysit?
- Hulluilla on kostit, mies virnisteli. – Pitää sisällään kaksitoistapyttyisen koneen ja ajonaikaisen tarjoilun.
- Ei kait vaan ole joku dieseli? höristelin korviani.
- Ei, polttaa ainoastaan ysikasia.
- Hyvä, sillä en matkusta mielellään köyhien autoilla.

Auto oli musta ja aika siistin näköinen. Yksi mikä hämäsi vähän, oli sen kuljettaja tai oikeastaan sen puute, sillä en nähnyt auton kuljettajan paikalla muuta kuin mustaa. Ensimmäinen ajatus oli, että pääsemme jonkun uutta teknologiaa olevan robottiauton kyytiin, mutta erehdyin hieman Jaskan alkaessa kommentoida saarivaltiosta peräisin olevasta autokuskistaan.

- Tarjosimme pojalle hommia, kun ei kuulemma saa leipätyöstään tarpeeksi hynää.
- Kuka mikä, ai lapsityövoimaa kun kuskia ei näy? jatkoin ihmettelyä.
- Ei, kyllä kyseessä on aikuinen mies. Odota, kohta se haukottelee, sillä mies ei ole tottunut viihtymään pitkään varikolla.

Totta tosiaan, sillä puolen minuutin kohdalla auton sisältä vilahti jotain valkoista. Pekka puolestaan alkoi kehua, että tämä Hämis Luvinstone oli aika kova kuski, ajoi yleensä lujempaa kuin kaikki muut yhteensä ja tunsi Mersun kuin äitinsä tissit nuorempana. Minua itseäni alkoi jo tympäistä tuollainen kuskista jauhaminen, sillä en todellakaan elänyt tätä elämääni seurustellakseni palvelusväen kanssa, joihin laskin myös autokuskit, oli niillä sitten miten eksoottinen nimi tahansa. Onneksi kuski sai käännettyä autonsa ja peruutti sen pihalle viereemme. Autossa oli vain yksi takaovi, joka avautui itsestään. Ovi avautui ylöspäin ja samalla parkkipaikalle kierähti punainen matto, joka rullautui auki eteemme.

- Mihin maahan tämä auto on rekisteröity, on vähän outo rekisteritunnus? kysyin Jaskalta.
- Atlantikseen.
- Miksei Vantaalle? Siru kimitti.
- Vältämme kaikki verot ja maksut kun rekisteröimme kulkupelimme Atlantikseen, Jaska hymyili.
- Eikös se uponnut koko Atlantis? tiedustelin.
- Niin ja Elvis on muka kuollut, englantilaiset pitävät ihan oikeasti teestä, muslimeille ei muka kossu kelpaa ja ruotsalaisilla on heterosuhteita, Jaska sipisi korvaani.
- Niin, jotain tuollaista olen maailmalta kuullut, kohauttelin olkapäitäni.
- Pitääkin pyytää sinut joskus käymään. Oliko sinulla Pekka vielä niitä meidän Atlantis-käyntikortteja?
- Jeps, tässä yksi, Pekka ojensi kätensä minua kohti.
- Häh, lasi vettä? otin vastaan rastatukan ojentaman esineen.
- Atlantis-käyntikortti, Jaska virnisteli.
- En näe tässä muuta kuin tittelin, vesipää, kääntelin lasia kädessäni.

Jaskan mukaan vesilasi johdattaa minut kyllä perille kun aika on kypsä. Itse puolestani epäilin, että olin huomattavasti ennemmin kypsä kuin aika tai tuo vesilasi tai vaikka molemmat. Ratkaisin visaisen kypsyysongelman sillä, että nakkasin lasin vedet suuhuni ja heitin lasin autoni yli nurmikolle.

- Tyyppi, sä sisäistit meidän käyntikortin, viileetä! Pekka ihasteli ja tuli vatkaamaan kättäni hullun lailla.
- Maistuiko siinä pissa? Jaska katseli minua jotenkin omituisen näköisenä.
- Ei, ihan oli raikasta vettä, vähän ehkä suolaista makuuni.
- Pekka?
- Sori bossi, unohdin liittää sen liitetiedoston, rastafari heilutteli päätään puolelta toiselle.
- Liitetiedosto, täh? käännyin jälleen Jaskaa kohti.
- Yhden tutun labranäyte piti liittää liitetiedostona tuohon käyntikorttiimme, mutta tuo vitun pipipää sohlasi taas kaiken ja nyt saa taas varoa mitä syö ja juo, pthyi!
- Hei, kuka otti Malediiveiltä muistoksi sellaisen kivannäköisen sienen? Pekka osoitteli Jaskaa.
- Mistä minä olisin voinut tietää sen, että kyseessä on tulppa joka pitää maan merenpinnan yläpuolella, olisivat laittaneet siihen vaikka kyltin tai jotain.
- Siinä oli kuusi aseistettua vartijaa.
- Luulin niitä vieraanvallan agenteiksi ja pistin ne kylmäksi sen vuoksi, sorry vaan kaikille näin jälkikäteen.
- Tappaja, tuhahdin Jaskalle.
- Ostin kuusi arkkupakastinta, Jaska kuittasi takaisin.

Viimein Mersun kuljettaja alkoi soittaa torvea sen verran kiukkuisena, että tajusimme siirtää luumme ja lihamme sisälle ainoasta takaovesta. Jotenkin autoon astuessa minulle jäi sellainen tunne, ettei autossa ollut kuskille ovea ollenkaan. Tiedustelin asiaa Jaskalta ja sain vastauksena, että tämä oli sille kuskille viimeinen työpaikka, ei sieltä tarvinnut poistua, koska pesti oli 25/8 pesti. Kuski oli tehnyt ahneuksissaan sellaisen diilin, että oli töissä tunnin enemmän, mitä vuorokaudessa oli tunteja ja teki vielä kahdeksanpäiväistä työviikkoa.

- Ihan homojen hommaa tuollainen tehdä sopimuksia toisten miesten kanssa. Ernestipä otti naisen ja se saa pillua kaupanpäälle, Ilona alkoi selittää yllättäen.
- Viddu, mennääks yhdessä teidän kaappiin ja homostellaan porukalla? Siru intoutui kädet omilla rinnoillaan.
- Täällä on muuten aika tilavaa, ihastelin tällätessäni takapuolen auton leveään nahkapenkkiin.
- Tuo keilarata on vielä remontissa, mutta keskiosan baarista saa kyllä juotavaa, Jaska viittoili baaritiskin suuntaan.
- Totta tosiaan, autossa oli pieni keilarata ja baari, jossa kyltin mukaan oli itsepalvelu.

Kaikkien saatua itsenä tukevasti penkeille, Jaska soitti kuljettajalle ja pyysi lähtemään kohti hääpaikkaa. Auto lähti liikkeelle vihellyksen saattelemana. Se ei olisi vielä saanut mielenkiintoani heräämään, mutta kiskojen kolkkeen kuuleminen sai.

- Mikä vitun juna tämä muka on?
- Minä pidän junista. Kun odottaa junaa, niin silloin on pakko kysyä haluaako joku munaa? Pekka hihkui onnellinen ilme kasvoillaan.
- Minä en, minulle tulee junista aina metallin maku suuhun ja sitä paitsi ne ovat aina myöhässä, murahdin ratakiskon maku suussani.
- Ota konjakkia, Jaska tälläsi käteeni täyden pullon Rymy Marttiinia.
- Nuuh, on se aitoa, nuuhkaisin pullon sisältöä ennen kuin kumosin siitä pitkän huikan kurkkuuni.

Onneksi oli konjakkia, sillä sain sen avulla metallin maun huomattavasti pienemmäksi, nyt suussani maistui enää rautakanki.


© Rauno Vääräniemi