< www.rutinoff.net / Ernesti Kilari: Epätoivoinen rasvaperse

www.rutinoff.net etusivulle
Ernesti Kilarin etusivulle
Takaisin tekstipohjaiselle sivulle

30.11.2008

197. Epätoivoinen rasvaperse

- Mä oon tissimies, matkalla alas…

Kuulin unen läpi etäisesti Matti Eskon äänellä laulettua kappaletta, sanat tosin olivat jostain syystä normaalista poikkeavat. Laulu katkesi aina kuin hullun lento suljetun muurilta sen yrittäessä opetella lentämään. Seuraavaksi uneen tuli inhottavan isoja pokia päässään pitävä nahkahousuinen kyykkyviulisti Mikko Alapallo. Olin aivan yksin valtavan suuressa salissa ja jouduin kuuntelemaan Alapallon epävireistä viulunvingutusta, jota nahkapökien paukahdukset säestivät Alapallon virnistelystä päätellen juuri oikeilla hetkillä. Minusta tuntui, että jätkä pieri pöksyihinsä. Olin lisäksi aivan varma, että kun mies riisuu ne, niin pari hehtaaria metsää kuolee siihen paikkaan. On siinä vittu metsäalan asiantuntijoilla taas ihmettelemistä, että mikä tuholainen siihen metsään nyt iski. Minua alkoi oikein naurattaa kun seuraavaksi eteeni ilmestyi näkymä kuolleesta metsästä ja siellä toisiinsa törmäilevistä pitkätukkaisista risuparroista, jotka yrittivät vielä kaiken lisäksi saada toisensa antamaan rahaa siihen samaan keräykseen mitä jokainen niistä keräsi.

- Ei vittu, hahahahaaa, mitä risupartoja, hahahaaa, nauroin hullun ihmisen vilpitöntä naurua.
- Se nukkuu ja nauraa, terve hullu, kuulin nyt etäisesti sanottavan.
- Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää, karjaisin risuparroille.
- Mä oon tissimies, matkalla alas…vaikka moni saa pimppinsä helpommalla, palasi taas Matti Esko ääneen.
- Vittu, meillähän ei rekalla ajella! karjaisin nyt suutuspäissäni ja heräsin päivään uuteen.
- Heippa Ernesti, eihän sinua haittaa että rasvasin pyllysi Bepanthenilla sinun nukkuessa? Ilona tiedusteli rasvatuubi kädessään.

Kokeilin hanuriani ja totesin sen olevan paljas, ellei rasvaa laskettu peittäväksi jutuksi. Hieraisin heti perään palleja ja meisseliä, nekin olivat rasvan peitossa. Ahdistus alkoi saman tien. Mitä minä nyt teen, liikkui päässäni kaikista isoimmilla kirjaimilla? Päällä on kauhea kusihätä ja mulkku on kuin vaseliinipurkissa uitettu. En saanut siitä edes kunnolla otetta. Entä jos se lähtee vessassa lapasesta, ja kusen koko vessan mummon huusin hajuiseksi? Ei saatana mitä tuo omasta mielestään näppärä narttu olikaan mennyt tekemään. Seuraavaksi yritin istua, mutta luiskahdin sohvalta lattialle kuin margariinipurkissa pyöritelty silakka. Keplottelin itseni istumaan ja hinauduin samalla paljaalle lattialle.

- Hei, hanurihan luistaa todella hyvin! karjaisin löytäessäni yhden positiivisen seikan tässä asiassa.
- Huhuu, kuuleeko kukaan, missä minun GayPanther rasvani on? kuului samassa Pekan mökellys vessasta.
- Häh, mikä vitun gay? karjaisin takaisin kylmän rautakangen iskeytyessä perseeseeni.
- Yksi rasva, sen piti torjua samaa sukupuolta olevia, mutta tuli tehtyä sekoitus myssy päässä ja siitä tuli jotain aivan muuta, Pekka ilmestyi eteeni rasvatuubi kädessään.
- No mitä vittua tuo sitten on?
- Jotain Bepanthenin paskaa, mihin tällainen muka toimii?
- Ja minun perse on sivelty sitten jollain ihan muulla, purisin päätäni kaksin käsin.

Ei, eihän näin voinut käydä Suomen Ernestille, aloin panikoida. Amerikoissa sattui ja tapahtui vaikka mitä, mutta että meillä täällä suomalaisessa lintukodossa, ei! En oikein tiennyt mitä tehdä, joten menin rasvatun hanurin varassa ympyrää keskellä lattiaa. Lopulta en kestänyt enää, vaan pomppasin ylös ja ryntäsin juoksujalkaa makuuhuoneeseen. Menin suoraan vaatekaapin eteen ja työnsin munat kaapinoven raosta kaapin puolelle. Olin tosi epätoivoinen rasvaperse.

- Viddu, nussit sä kaappia? sängyllä kontallaan oleva Siru uteli.
- Ja mitä vittua sinä teet? huomasin nyt koko lepakon.
- Treenaan narttukoira-asentoa.
- Ihan sama, tuhahdin takaisin. – Onko Jaskaa näkynyt?
- Täällä, sängyn alla.
- Puratko kenties pommia siellä?
- Ei, testaan patjanläpikatselulaitetta. Oli vähän etäisyydensäädössä vikaa, näin nimittäin äsken yli lentävän lentokoneen lentoemännän pikkupöksyt. Nyt toimii jo paremmin. Mitä muuten itse teet?
- Öö tuota, taidan mennä kaappiin homoilemaan ihan yksikseni, mumisin munat kaapin puolella.
- Hehehee, ei huolta, ei tuo meihin hulluihin toimi, Pekkakin käyttää sitä käsirasvana.
- E-eikö varmasti?
- Ei, mutta sipaisepas tuota pikkiriikkisen ihan tavallisen ihmisen korvan taakse, niin kyllä muna munan saa, Jaska selvitti aineen toimintaa.
- Hähähää, hullua ei voita mikään, hähähää, käkätin onnellisen hullun onnellista käkätystä niin vapautuneesti kuin vain munasillaan oleva mies voi.

Elämäni alkoi taas hymyillä rasvaisesta hanurista ja vehkeistä huolimatta. Tempaisin kalun pois kaapista ja suunnistin vessaan aamusuihkuun. Minulla oli niin vitun räjähtävän energinen olo, että latasin sähköyhtiöiden poikien levyn soittimeen ja valitsin sieltä räjähtävän kappaleen, joka laitoin toistumaan yhä uudelleen ja uudelleen.

- Cause I'm T.N.T I'm dynamite T.N.T, hoilotin täyttä kurkkua sähköyhtiön poikien kanssa niin, että Ilonan omistama Mikko Alapallo pyyhe tipahti naulasta.

Musiikkimakuni oli hyvin vaativa, se vaati aina sähköyhtiön poikia. Olin kuunnellut niitä ensimmäisen kerran joskus kahdeksankymmentäluvun alussa ja olin myyty saman tien. Vittuako sitä ihmisen tarvitsee omistaa montaa levyä, kun pari kolme hyvää riittää koko elämäksi. Oli minulla myös niiden dvd, joten tiesin miltä tyypit näyttää.

Suihkun jälkeen sammutin suihkustereot ja otin Nalle Puh pyyhkeeni hellästi naulasta. Kuivasin siihen itseni hyvin huolellisesti. Hinkatessani munia Nalle Puhin naamaan, tuli mieleen, että kuinkahan perverssiltä tämä näyttäisi aukealla torilla tehtynä? Kesken herkän hinkkaanallepuhiakalullanaamaan –hetken vessan ovi avautui ja Pekka asteli eteeni cd-levy kädessään.

- Se oli lukossa, totesin happamana.
- Ai jaa, olisit sanonut ettei saa tulla, rastafari katseli minua pannumyssypiponsa alta.
- Vittu, ovi oli lukossa, eikö se riitä?
- Voi, voi, mikään ei riitä, mies vaan levitteli käsiään poissaolevin ilmein.
- Kerro asiasi ja vedä itsesi pöntöstä, patistin järjen jättämää ystävääni.
- Soita tämä, ajattelin levyttää lisää näitä.
- Häh, oletko vihdoin ja viimein saanut tehtyä sen oman Reggae-biisin?
- Olen moniosaaja, teen mitä vaan, Pekka hymyili ja työnsi levyn käteeni.

Otin oman levyn hellästi pois soittimesta ja asetin sen koteloon turvaan. Minulla oli sellainen pelko, että suosikkibändini pojat saavat vaikutteita Pekan Bob Marley henkisestä renkutuksesta ja kohta vedän itsekin myssy päässä jotain virsikirjanlehden väliin käärittyä moskaa posket lommolla.

- Pät…pät…pät…pät..pätpätpäträtkätkäätkäätpräätputputputwroooomwrooooomwroooom…, alkoi levyltä kuulua helvetin kovalla äänellä.
- Sinun mahasiko? huusin metelin yli Pekalle.
- Ei, vaan traktori!
- Pastori, missä? karjuin entistä kovempaa.
- Traktori, eikä olekin hieno fiilis päällä?
- Sattuu saatana korviin!
- Kohta tulee hyvä kohta.
- Mistä saa lohta, vai mitä sanoit? karjuin mekkalan yli.
- Nyt, kuulitko?
- En, mitä tapahtui? kysyin äänen hävitessä jonnekin taustalle.
- Etkö kuullut, se traktorikuski tipahti traktorista ja traktori ajoi yksin pellon poikki maitoauton kylkeen.
- Vittu, en kuullut sen mekkalan yli mitään.
- Tämän levyni nimi on Elämyksiä maaseudulta, Traktorin käynnistys nupit kaakossa, Pekka esitteli luomustaan.

Jotenkin olin odottanut jotain ihan muuta tuolta rastafarilta, kuin suomalaisen traktorin käynnistyksestä tehtyä levyä. Jos maa kantaa päällään vielä yksinkertaisempaa tyyppiä kuin Pekka, niin sillä ei ole edes heinän älykkyysosamäärää, ei edes kuivan heinän. Pekka olisi halunnut soittaa levynsä uudestaan, mutta estin sen. En halunnut soittaa tuota traktoreiden kutsuhuutoa toista kertaa, sillä en halunnut olohuoneestani mitään Zetoreiden hautausmaata.

- Tää toimii, tää toimii, rastaletti myhäili poistuessaan vessasta levy kädessään.
- Niin toimii tämänkin, esittelin nyrkkiäni, varmistaakseni, ettei moista sontaa tungeta enää soittolaitteeseeni.

Olin hankkinut rakkaat suihkustereoni tuomaan itselle hyvää mieltä ja nautintoa, enkä vitutusta ja pahaa oloa, mitä tuo Valmetin käynnistäminen oli aiheuttanut. Edes se traktorin maitoauton kylkeen törmääminen ei muuttanut käsitystäni asiasta, sillä levyltä ei ollut kuulunut mitään isoa räjähdystä tai vaihtoehtoisesti maitoauton loiskahdusta. Pekka oli kuitenkin nauhoittanut tuon radion luontoillasta, jossa joku pönttö-Eemeli ajoi traktorillaan harakan perässä pellon poikki, luullen sitä harvinaisuudeksi.

- Erkkuliini, laitoin sinulle puhtaat vaatteet makkarin sängylle, kuului samassa Ilonan iloinen kilkatus.
- Ei kait se yksi horo kuolaa niitä siellä? muistin samassa Sirun ja koira-asentoharjoituksen.
- Ei, se meni laskemaan päivän pillereitä, että riittääkö ne iltaan asti.
- Hyvä, avaa ovi, niin juoksen makuuhuoneeseen munat heiluen.
- Ok!

Otin lentävän lähdön lavuaarista ponnistaen ja pinkaisin kolmen metrin matkan kuin ohjus konsanaan. Kurvasin omasta mielestä hyvin tyylikkäästi sängyn vierelle vaatteitteni luo. Sängyllä oli musta puku, valkoinen paita, Nalle Puh kravatti, lahjaksi saadut ”Vittu mitkä kalsarit” bokserit, mustat sukat ja bootsit.

- Vittu mitkä kalsarit, kuului samassa takaani Jaskan äänellä.
- Jep, sain ne Ilonalta kerran perjantailahjaksi.
- Makeet.
- Minä olisin kyllä halunnut ”Vittu mitkä munat” kalsarit, mutta ne olivat olleet loppu pienimunaisten suuren kysynnän takia.
- Hei, mutta nuo pukee kyllä hullua kuin sytytin pommia, Jaska lohdutteli.
- Arvaa millaiset pikkupöksyt ostin Ilonalle?
- No?
- ”Vittu arvaa kummalla on isommat munat?” pöksyt, heheheeee.


© Rauno Vääräniemi